Kokonaisarkkitehtuurityön haasteita on kartoitettu melko niukasti kansainvälisessä kirjallisuudessa, eikä suomalaistutkimuksiakaan ole liiemmälti tehty. Myöskään haasteiden systemaattisia ratkaisukeinoja ei ole koottu aiemmissa tutkimuksissa kuin löyhästi yhteen. Tietohallintolain velvoittamana julkisen sektorin organisaatiot ovat aloittaneet kokonaisarkkitehtuurityön tekemisen. Arkkitehtuurityön alkumetreillä on Suomessa siis runsaasti organisaatioita, jotka kohtaavat lukuisia haasteita. Näistä syistä päätin Gofore Oy:lle tekemässäni diplomityössä selvittää, millaista Suomen julkisen hallinnon kokonaisarkkitehtuurityö on aloitusvaiheessa, mitä haasteita siihen liittyy ja miten niitä voidaan ratkaista.

Kirjallisuustutkimusta ja haastatteluja

Tutkimus jakautui menetelmien osalta kahteen kokonaisuuteen. Kirjallisuustutkimus pohjautui kansainvälisten konferenssiartikkelien analysoinnille, mitä täydensin muulla kansainvälisellä kirjallisuudella ja suomalaistutkimuksilla. Suomen julkisen sektorin kokonaisarkkitehtuurityön haasteiden selvittämiseksi haastattelin kymmentä, erittäin kokenutta asiantuntijaa, joista osa on työskennellyt konsulttina yksityisellä ja julkisella sektorilla, tietohallinnossa tai substanssitoiminnan johtajana.

Kirjallisuudessa haasteet kulminoituvat hallintaan ja johtamiseen

Keskeisimmät haasteet olivat kirjallisuustutkimuksen perusteella muutoksen hallinta ja johtaminen, sidosryhmien hallinta, arkkitehtuurin hallinta ja koordinointi. Kirjallisuustutkimuksen tulokset painottavat arkkitehtuurityön hallinnan monimutkaisuutta ja siitä johtuvia johtamiseen liittyviä haasteita. Nämä havainnot ovat pääsääntöisesti muualta kuin Suomesta. Kansainvälisen kirjallisuuden havaintojen pohjalta pystytään tekemään vertailua Suomen kokonaisarkkitehtuurityön tilasta.
Kirjallisuustutkimuksessa todettujen haasteiden ratkaisuja tunnistettiin lukuisia, joista keskeisimpiä ovat hankkeiden hallinnointi ja ohjeistusten yhtenäistäminen, sidosryhmien huomiointi ja tarpeiden täyttäminen, arkkitehtuurityön systemaattinen jakaminen, suunnitelmallisuus ja tavoitteiden selkeä määrittely sekä yhtenäiset ohjeistukset ja kognitiivinen koordinointi.

Haastattelut osoittivat tietoarkkitehtuurin haasteellisimmaksi

Kirjallisuuden havaintojen perusteella oli kiinnostavaa nähdä, miten Suomen julkisen sektorin tilanne vastaa kansainvälistä viitekehystä. Haastattelututkimuksen tulokset erosivatkin yllättävän paljon, koska keskeisimmiksi haasteiksi havaittiin sanasto, kokonaiskuva, arkkitehtuurityön kohdentaminen ja käsitteet.
Haastattelututkimuksen perusteella keskeisten haasteiden ratkaisuiksi havaittiin terminologian selkeyttäminen, kokonaiskuvan hahmottaminen ja monimutkaisuuden välttäminen, arkkitehtuurityön myyminen, toimintojen eriyttäminen ja yhteismitalliset arkkitehtuurimenetelmät sekä käsitemallien tekeminen.
Haastattelujen perusteella Suomen julkisen hallinnon tulee keskittyä kokonaisarkkitehtuurityön aloitusvaiheessa ensisijaisesti tietoarkkitehtuuriin kuuluvaan sanasto- ja käsitetyöhön. Samalla kokonaisarkkitehtuurityön kohdentamiseen ja kokonaiskuvan hahmottamiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Kirjallisuudessa korostettiin enemmän muutoksen, sidosryhmien ja arkkitehtuurin hallintaa, sekä koordinointia ja johtamista.

Arkkitehtuurityön tukemisella tehokkuutta kokonaisarkkitehtuuriin

Tutkimustulokset osoittavat, että julkisen hallinnon kokonaisarkkitehtuurityö kohtaa aloitusvaiheessa lukuisia haasteita. Näihin on mahdollista vastata tukemalla kokonaisvaltaisesti arkkitehtuurityötä:

  • Hankkeiden hallinnointiin ja ohjeistusten yhtenäistämiseen panostetaan aiempaa enemmän.
  • Kokonaisarkkitehtuurityö jaetaan systemaattisesti mielekkäisiin kokonaisuuksiin ja suunnitellaan yhtenäisten ohjeistusten avulla niin, että se täyttää sille määritellyt tavoitteet.
  • Kokonaisarkkitehtuurityö myydään koko organisaatiolle, jotta sen hyödyt ymmärretään laajasti.
  • Kokonaiskuvan hahmottaminen priorisoidaan korkealle ja vältetään monimutkaisuutta.
  • Kriittiset toiminnot eriytetään omiksi kokonaisuuksiksi hyödyntäen yhteismitallisia arkkitehtuurimenetelmiä.
  • Projektit koordinoidaan siten, että niissä voidaan oppia virheistä ja parhaita käytäntöjä jaetaan projektien välillä.
  • Sidosryhmien huomiointi ja tarpeiden täyttäminen priorisoidaan korkealle.
  • Tietoarkkitehtuurin haastavuutta vähennetään selkeyttämällä käytettävää terminologiaa ja tuottamalla varhaisessa vaiheessa laadukkaita käsitemalleja.

Sujuva ja toimiva kokonaisarkkitehtuurityö edellyttää koko organisaation sitoutumista ja tavoitteiden kirkastamista. Haasteiden tunnistaminen on keskeinen osa nykytilaa kartoitettaessa. Tunnistettuihin ongelmiin on mahdollista vastata, ei pelkästään arkkitehtuuriryhmän vaan koko organisaation ponnisteluilla.

Avatar

Janne Pehkonen

Janne on kokenut julkisen sektorin kokonaisarkkitehti, joka uskoo ihmiskeskeiseen hyvinvointiyhteiskuntaan. Hän on suunnittelemassa tulevaisuuden Suomea, jossa asiakaskeskeisen ajattelun paradigman muutoksen ja digitaalisen transformaation kautta ihminen nostetaan keskiöön.

Piditkö lukemastasi? Jaa se myös muille.

Edellisessä blogauksessani alustin ajatuksia siitä, miten softa-ammattilainen pysyy kyydissä, kun alan kehitys laukkaa eteenpäin suu vaahdossa. Tässä osassa jatketaan muun muassa tiedon hankkimisesta, työn ja levon tasapainosta ja tavoitteellisuudesta.

Työkaluja kehittymiseen

Verkostoituminen, sparraus, mentorointi. Kaikenlainen ajatusten kierrättäminen oman pään ulkopuolella aiheuttaa oppimiseen kvanttiloikan. Jos jokin asia tuntuu pässinlihalta, koitapa selittää se toiselle. Tässä vaiheessa huomaat yleensä, miten paljon kysymyksiä ja puuttuvia ajatuksia sinulla aiheesta on. Osallistu vapaaehtoisena muiden projektien katselmointeihin. Tutustu muiden työhön. Jaa osaamistasi, pidä koulutuksia, opeta muita. Se pakottaa sinutkin oppimaan asiat syvällisesti. Mene lounaalle firman teknologiaan intohimoisesti suhtautuvan propellihattujengin kanssa. Tunnista huippuosaajat, seuraa ja vakoile ja assimiloi. Ihminen oppii matkimalla, pikkulapsesta lähtien. Vältä kateusansa: jos työkaverisi ovat sinua fiksumpia, se on vain hyväksi sinulle.
Etsi hyviä tiedon lähteitä kuten stackoverflow, foorumit, twitter ja blogit. Kunhan vain löydät ne oikeat marjapaikat, internetissä on upeita tiedon kultahippusia enemmän kuin kenenkään päähän mahtuu. Blogikirjoituksia, joiden veitsenterävät ajatukset saavat sielusi huutamaan hoosiannaa ”noin juurihan se asia on”. Tekstejä, joita lukiessasi pilvet väistyvät ja häikäisevä valonsäde lankeaa alas kaaoksen maailmaan tuoden mukanaan kristallinkirkkaan selvyyden. Kun löydät näitä aarteita, lisää sivu kirjanmerkkeihin ja vaali sitä visusti palaten säännöllisesti lukemaan lisää terveellisiä ajatuksia mielesi ravinnoksi.

Itse käytän muun muassa seuraavia lähteitä:

Lisäksi rekisteröidyn käyttämieni kirjastojen ja projektien postituslistoille tai foorumeille ja kyselen rohkeasti tyhmiä.

Joka hetki jossain päin maailmaa joku keksii tavan tehdä asiat hieman paremmin ja fiksummin. Nykyään nämä edistysaskeleet ovat netin ansiosta erittäin nopeasti ja demokraattisesti kaikkien hyödynnettävissä. Tehokkailla tiedon hakemisen taidoilla on aivan ratkaiseva merkitys.
Leipätyön ja harrastamisen limittyminen on ohjelmistoalalla melko yleistä. Erityisesti alaan intohimoisesti suhtautuvat jatkavat usein erilaisten (avoimen lähdekoodin) harrasteprojektien parissa vapaa-ajallakin. Lisäksi kirjoitetaan blogeja, osallistutaan keskusteluihin eri foorumeilla, ja jonkinlainen some-läsnäolokin tuntuu melkein pakolliselta. Vapaa-ajan toiminta tarjoaa erinomaisen tilaisuuden täydentää työajalla tapahtuvaa opiskelua. Näin saa tutkia uusimpia teknologioita ilman projektien aiheuttamia rajoitteita ja tulospaineita. Myös työpaikalla ja työajalla voidaan edistää vapaampaa opiskelua. Asiasta kiinnostunut ryhmä voi järjestää coding dojoja tai tietty osuus työajasta voi olla varattu googlemaisiin ”harrasteprojekteihin”. Ihminen oppii leikkimällä, pikkulapsesta lähtien.
Henkilökohtaisesti kuitenkin ajattelen, että tässä liikutaan jo vaarallisten vesien lähistöllä. Onko IT-ammattilaisella oikeus olla töissä 37,5 tuntia viikossa vai päädytäänkö pikkuhiljaa siihen, että jossain työn ja vapaa-ajan välimaastossa kellutaan 112 tuntia viikossa? Olisikohan meillä edelleen kuusipäiväinen työviikko, jos 50 vuotta sitten työväki olisi koostunut tämän päivän innokkaista koodareista? Mielestäni säännöllisen työajan pitäisi mahdollistaa se, että työläinen pysyy kehityskäyrän kyydissä ja mielellään hieman sen yläpuolellakin. Ekstraa saa olla päälle, mutta se ei saa olla vaatimus tai edellytys.

Aseta tavoitteita

Aseta itsellesi tavoitteita ja seuraa niiden toteutumista. Kliseisesti, mieti millainen ammattilainen haluat olla viiden vuoden kuluttua. Jos haluat koodata edelleen Emacsilla kuten teit vuonna 1999, se on ihan OK, kunhan et päädy tähän jamaan sattumanvaraisesti ilman tietoista valintaa.
Viiden vuoden päähän matkustetaan yksi työpäivä, yksi kahvipaussien välinen jakso, yksi koodirivi kerrallaan. Määränpää saattaa pitkällä marssilla hetkittäin unohtua ja voit päätyä kiertämään kehää samojen puiden ympäri, synkässä legacykoodin korpimetsässä, uudestaan ja uudestaan. Välillä kannattaa pysähtyä hetkeksi, ottaa kompassi käteen, ja miettiä mihin olitkaan matkalla.

  • Pyri oppimaan joka päivä jotain uutta. Pienistä parannuksista kertyy iso vaikutus. Jos opit joka päivä jonkin kikan, joka auttaa sinua tekemään työt 30 sekuntia nopeammin, viiden vuoden kuluttua voit aamulla työpaikan ovelle päästyäsi kääntyä samantien takaisin kotiin. Päivähän on jo pulkassa.
  • Harjoittele, epäonnistu ja opi epäonnistumisista. Jos pysyt koko ajan ”comfort zonella” teet vähemmän virheitä, mutta oppimistahti heikkenee huomattavasti.
  • Ole kärsivällinen. Kokemusta ei voi sivuuttaa. Mantra sanoo, että ekspertiksi tullaan 10000 tunnin harjoittelulla. Jos ajatellaan, että työpäivästäsi 2/3 menee ”core softataitojen harjoitteluun” ja loput asioihin, jotka eivät ole pitkässä juoksussa ydinosaamistasi (kuten matkalaskujen täyttäminen), kestää 10000 harjoitustunnin kerääminen 10 vuotta.
  • Siinä vaiheessa kun kokemusta kertyy, pyri välttämään muumiotauti ja kaiken uuden vastustaminen psykologisena suojamekanismina. Kaikki 80-luvun jälkeen tehty musiikkihan on tunnetusti silkkaa p*skaa, mutta softa-ala menee ihan oikeastikin eteenpäin massiivista vauhtia. Vaikka uudet hypetermit kuten big data tai olio-ohjelmointi nostaisivat karvat pystyyn, kannattaa pitää oma muutosvastarinta aisoissa.
  • Etsi teknologioita ja työskentelytapoja, joista pidät, ja jotka tekevät työstäsi mielenkiintoisempaa. Pidän TDD:stä. Vaikka se ei itsessään suoraan parantaisikaan tuottavuuttani tai tuottamani koodin laatua, se tekisi niin välillisesti, koska nautin työskentelystä enemmän ja pääsen flow-tilaan paremmin.

Linkkejä:

Avatar

Janne Mattila

Janne on kokenut ohjelmistoarkkitehti, joka rakentanut liiketoimintakriittisiä Javajärjestelmiä vuodesta 1999. Tällä hetkellä hän työskentelee Suomi.fi-palveluväylän jatkokehityksen parissa.

Linkedin profile

Piditkö lukemastasi? Jaa se myös muille.

 
Give me six hours to chop down a tree and I will spend the first four sharpening the axe.
— Abraham Lincoln

Motivointia

Suomalaiset perinteisesti makuuttavat rahojaan pankkitilillä nollakorolla. Inflaatio nakertaa näitä varoja väsymättä vuosi vuodelta. Pääomavero huomioiden talletukselle pitäisi tällä hetkellä saada 2,3 % korkoa, jotta rahan ostovoima pysyisi edes ennallaan. IT-ammattilaista kiusaa samantyyppinen ongelma. Kehity tai liikut takapakkia. Vuoden kuluttua sinun pitää olla huomattavasti parempi koodari ollaksesi yhtä hyvä koodari kuin tänään. Vaikka verottaja ei olekaan vielä keksinyt tapaa kajota kasvaneeseen osaamiseesi, pelkkään paikallaan pysymiseen vaaditaan todennäköisesti isompi parannus kuin 2,3 %. Ohjelmistoala kun kehittyy muuta maailmaa vauhdikkaammin.
Tässä kaksiosaisessa blogisarjassa on muutamia ajatuksia siitä miten pysyä kehityskäyrän kyydissä, tai jos hyvin sattuu, sen yläpuolella.

Työmuurahaisen arkinen uurastus projekteissa

Oppimista on kahdentyyppistä: projektien kautta tapahtuvaa ja opiskelua opiskelun vuoksi. Nämä tasapainottavat toisiaan; mitä enemmän projekteissa pääsee oppimaan uusia teknologioita ja tuotteita, sitä vähemmän tarvetta on erilliselle opiskelulle päivittäisen projektityön ulkopuolella, ja päinvastoin. Yleensä molempia kuitenkin tarvitaan. Pelkkä teoreettinen opiskelu jää teoreettiseksi ilman käytännön harjoituksia ja välillä on hyvä tuulettaa päätä projektityön ulkopuolisilla ajatuksilla.
Pyri aktiivisesti vaikuttamaan siihen että saat työskennellä sellaisissa projekteissa, jotka edistävät osaamistasi. On toki totta että keskimääräinen työpaikka ei ole mikään kurssikeskus tai harrastekerho, jossa voisit aina tehdä pelkästään kivoja juttuja uusimmilla ja seksikkäimmillä teknologioilla. Tästä huolimatta olet aina viime kädessä itse vastuussa omasta kehittymisestäsi ja tiedät muita paremmin millaisessa projektissa taitosi täydentyvät parhaiten. Auta esimiestäsi löytämään sinulle sopivimmat projektit ja kommunikoi selvästi mikäli projektisi ei edistä osaamistavoitteitasi.
Kun olet projektissa ja teet erilaisia teknologiavalintoja, teet väistämättä samalla valintoja kehittymisesi suhteen. Resume driven development on joskus, erittäin tarkan harkinnan jälkeen, perusteltua. Valintoja tehdessä tasapainotellaan aina vaakakupissa eri tahojen etuja: henkilökohtaista, työnantajasi, kyseisen projektin, ja yleisemmin asiakkaan etua pitemmällä tähtäimellä. Aina nämä eivät osoita asteen tarkkuudella samaan suuntaan. Pelkkä suoraviivainen ”tällä tutulla teknologialla saadaan projekti X nopeimmin valmiiksi” on liian yksiulotteinen ajattelutapa noudatettavaksi orjallisesti joka tilanteessa.
Vastaavasti työpaikan valinta (huom. myös samassa paikassa jatkaminen on valinta) on yksi tärkeimpiä päätöksiä oman osaamisen kehittämisen suhteen. Työnantajissa on valtavia eroja esimerkiksi sen suhteen millaisiin projekteihin ja tehtäviin pääset, tai miten projektien ulkopuoliseen koulutukseen on aikaa ja mahdollisuuksia. Pieni, vaikkapa noin 50 hengen, firma tarjoaa hyvin erilaiset – hyvässä ja pahassa – mahdollisuudet kehittymiseen kuin kymmenien tuhansien työntekijöiden jättiläinen. Uskon, että enemmän tai vähemmän onnistuneella työpaikan valinnalla asetat raamit sille, onko kehittymisesi suuruusluokkaa 10-20 % vai 0-5 % vuodessa.
Työpaikan valinta ei muuten välttämättä tarkoita sitä että palkanmaksajan nimi vaihtuu. Työntekijät tekevät työpaikan. Etenkin pienemmässä firmassa jokaisella on mahdollisuus muuttaa jossain määrin koko työpaikkaa ja vielä suuremmassa määrin omaa välitöntä työympäristöään. Mitä hyvä tai huono työpaikka käytännössä tarkoittaa? Hyvin pitkälle työpaikka on yhtä kuin päivittäinen sosiaalinen vuorovaikutuksesi rajatun ihmisjoukon kanssa. Itselläsi on merkittävä vaikutusvalta siihen millaiseksi tämä vuorovaikutus käytännössä muodostuu. Toki tietty yrityskulttuuri on olemassa taustalla ja jossain tapauksissa sinun voi olla vaikea muuttaa perusasenteita (esimerkiksi suhtautuminen riskinottoon, vastuun jakamiseen ja ottamiseen, epäonnistumiseen) muuten kuin vaihtamalla työnantajaa.

Erilaisia taitoja tarvitaan

Kehitä osaamista eri tavoin. Voit opetella puhtaasti teknisiä taitoja, kuten miten käytetään GIT:iä. Tämä on suoraviivaista, vaikka olisikin vaikeaa. Monesti hankalampaa on opetella ei-teknisiä taitoja; miten kommunikoit ideasi selkeästi muille, miten toimit jos projektipäällikkö tai asiakas vaatii mahdottomia, mistä tunnistat, että jotain ominaisuutta ei kannata toteuttaa vaatimusten mukaan? Mieti näiden taitojen tärkeysjärjestystä ja seuraa kehittymistäsi niissäkin. 10 vuoden kuluttua et ehkä enää käytä GIT:iä, mutta kommunikoit edelleen ihmisten kanssa.
Metataidoista saa korkoa korolle -efektiä ja vääntövoimaa juoksukilpaan ”inflaatiota” vastaan. Jos opettelet jonkin uuden teknologian tai työkalun, voit kasvattaa tuottavuuttasi kertaluonteisesti vaikkapa 5 % yhtenä vuotena. Seuraavana vuonna tuottavuuden kasvu onkin 0 % ellet taas keksi taas jotain uutta. Jos taas kehität omia opiskelutaitojasi, tiedon etsimisen taitoja, ajanhallintaa tai muita metataitoja, tuottavuuden kasvu voi vuositasolla olla esimerkiksi 2 % ja toistuen tästä eteenpäin joka vuosi. Kun opit uuden taidon, saat siitä kertaluontoisen korvauksen. Kun opit oppimaan tehokkaammin, hyöty on eksponentiaalinen. Tietotyöläinen voi eri lähteiden mukaan käyttää 15-35% tai jopa 61% työajasta tiedon etsimiseen – siinäpä otollinen tilaisuus repiä lisää tuottavuutta.
Mistä sitä tietoa sitten oikein kannattaa etsiä? Siitä lisää ensi kerralla.

Avatar

Janne Mattila

Janne on kokenut ohjelmistoarkkitehti, joka rakentanut liiketoimintakriittisiä Javajärjestelmiä vuodesta 1999. Tällä hetkellä hän työskentelee Suomi.fi-palveluväylän jatkokehityksen parissa.

Linkedin profile

Piditkö lukemastasi? Jaa se myös muille.