Dear friends, beware this is an ugly story with blood and guts of an innocent user experience designer called David.

Wireframes For the Win

David’s LinkedIn profile says he’s ”an enthusiastic UX designer”. He’s just got his first assignment as a freelancer. The new assignment seems like no big deal – just a web site with six or so pages for a local company. However, after a bit of user research he realizes there’s quite a number of functionality required and there’s going to be some complex content and interactions involved. “No worries – I’ve got this covered! I just purchased new app for drawing wireframes. Badabing! I’ll use that to communicate with users, client and the development team later on.” David goes off to his home office, and starts carefully crafting required wireframes.

#1 The Mobile Madness

David feels good in the morning of the next client meeting. “I’ve got this nailed down! Everything my users need nicely organized in six views.” But the client has played this game before – the first thing he asks in the meeting is “how about the mobile users?” BOOM! David goes back to the drawing board.
“Shit, how didn’t I think of this? I need to do the mobile designs too.” David does a bit of thinking, but doesn’t come up with any other way than to draw more wireframes to demonstrate all the mobile scenarios to the client and enable user testing. It seems he’s going to need views at least for mobile phones, tablets, and smaller and larger desktops. ”But what are the sizes for these?” David wonders. “There’s at least a gazillion devices out there.” David googles – and finds there are quite a few web designers asking the same thing in various web forums. David finds a relatively new nice looking blog post about the subject and decides the sizes are 480 px for mobile phones, 768 px tablets, 980 px for smaller and 1200 px for larger desktops. It all makes sense, right? David spends rest of the week working on his 24 wireframes. You see where this is going?

 #2 Map is not the territory

Ok, what happens next? David goes to the next client meeting feeling confident things are ok now. But wait, what – there are some new people from various departments joining today’s meeting. And they open the Pandora’s box. “This content can’t be here. We need to add some new functions there.” And so on. David needs to spend another day or two updating these unexpected changes to his 24 wireframes. And this goes on and on, and finally four meetings later things start to look good – and expensive. Until on one weekend David’s 13-year old nephew, Lucas, comes to visit him. David shows proudly how his big assignment is progressing. Lucas stares at the designs, pokes his finger on a tablet wireframe and asks, ”how’s this supposed to work on my 7-inch Samsung Galaxy Tab 4? It has more pixels than your tablet drawing because I usually hold it with two hands in landscape position. But I would like to see these tablet things there and not this stupid desktop stuff like in this other “small desktop” drawing you have here.” David’s brains are about to explode.


#3 Visual Comp Mayhem

The weekend goes by and Monday morning comes too fast again. David’s phone rings. It’s his client. “Hi David, we liked your latest wireframes. The marketing department is asking what the site will really look like. Could you produce some visual designs by Friday?” David feels relieved – “I’ll start working on them right away.” David works day and night and creates some pretty nifty Illustrator designs. There are some new ideas he comes up with while designing, and he realizes the wireframes are starting to deteriorate to be useful for user testing. But David has no time to update them now. “Maybe I’ll just show these up-to-date visual designs to the users in the workshop next week.” He just doesn’t have time to update all the wireframes to produce a clickable prototype with his wireframe app. After two more client meetings David ends up updating all the visual designs twice. Meanwhile the development team has done some preliminary work preparing for the development, and they come up frowning – “We think there will be a lot of problems with your designs on real mobile devices. These designs can’t be implemented this way. Working more on your design deliverables is a waste of time. We need to start coding now. We just need to get this thing done.” Dang. Despite the set back, David collaborates with the team and rest of the project goes ok, and the site gets done. But still David feels something should have gone differently.

Couple of Beers Later

Before his next project David has done his homework. David thinks the problem was his static high-fidelity deliverables, which he polished much more than would have been necessary to communicate with the client and users. For his new project David is trying out a different approach – rough sketching and in-browser prototyping. Instead of designing static detailed snapshots of “pages”, he now starts with identifying real content and user interface building blocks. He makes quick thumbnail sketches and additional rough sketches to build joint vision with the client. Then he goes on into building a responsive in-browser prototype to test with the users. He’s no coder, but he has learned some basic HTML and CSS to start with. He’s also exploring some prototyping tools to help him out. If David goes crazy he might even use some JavaScript later on. Now he’s able to demonstrate from the very start how things really look and behave on actual devices. David needs to make changes only to one place in his prototype code and immediately demonstrate the effect on any device possible. He can introduce visual design into prototype and again show the results on actual devices to set the client’s expectations right. No more “I still need to copy this same bloody change into my 20 wireframes and visual comps”.

“Dude, we need those damn pixels! You need to give us some figures!”

Natives are getting restless. What about those pixels? Hell yeah – you need some breakpoints. But not breakpoints defined beforehand, but breakpoints that you find yourself as you work from plain content listing to larger displays. When your content starts looking ugly it’s time for a breakpoint – and most likely it’s not any particular device or device category width.


And for those besserwissers out there – yes, you will still have well justified uses for wireframe apps and visual design deliverables with Photoshop and Illustrator. The world is not black and white. But don’t default to those tools just because “you are used to”, “you can’t” or “they expect you to” – they are not reasons, they are excuses. User experience design is not at its best use if time is spent to decorate static wireframes or visual layouts. They should be only means for discussion, not the end result. In-browser responsive design helps in discussing the important stuff – not focusing on the details of static deliverables.
Be aware when it’s time to stop polishing. Being lean and using maybe a bit sketchy deliverables may feel scary, if you fear they make you look “unprofessional”. But you should not fear, Lean UX will soon become your team’s best friend. Lean UX allows frequent design-build-validate cycles and thus ensures great results for your clients and users.
Try new things – you might find golden nuggets laying around right outside your box.

Jarmo Korhonen

Jarmo is Senior User Experience Designer at Gofore. Being Master of Economics in Information System Sciences and Business Strategies. He knows how to combine user needs with today’s cutting edge technology, mobility and business models. During his 15+ years in the software business, Jarmo has also been invited to speak at international conferences such as JavaOne (US) and SVG Open (DE). But that’s not all – He is also an experienced visual and interaction designer, creating designs that make awesome digital services. Jarmo loves to work fast and lean, and focus on creating real value to the users at every step on the way.

Piditkö lukemastasi? Jaa se myös muille.

Jee, se muuttui pinkiksi o/

railsgirls2Gofore oli tänäkin vuonna mukana Rails Girls -tapahtumassa, joka järjestettiin nyt syyskuussa. Viime vuodesta innostuneina osallistuimme tänä vuonna tapahtumaan sponsoroinnin lisäksi myös valmentajina. Jaana Majakangas ja Nina Ranta johdattivat osallistujia it-maailman saloihin.
Rails Girls on Linda Liukkaan ja Karri Saarisen kehittämä konsepti, jossa madalletaan kynnystä tietotekniikkaan ja ohjelmointiin tutustumiseen. Tapahtuma on nimensä mukaan tarkoitettu ainoastaan naisille ja mukana olleet pääsevät kokeilemaan oman web-sivuston tekemistä Ruby on Rails sovelluskehyksen avulla. Osallistujat saavat työpajassa itse kokeilla konkreettisesti, miten web-sivujen ja niiden toimintojen rakentaminen tapahtuu.
Toista kertaa Tampereella järjestettyyn tapahtumaan oli hakijoita reilut 260 ja heistä työpajaan valittiin 37. Mukaan hakeneiden motiivit ja toiveet olivat hyvin erilaisia. Kaikista heijastui kuitenkin suunnaton innostus uuden oppimista kohtaan. Monilla oli jo etukäteen ajatuksia siitä, miten oppejaan voisi hyödyntää. Jotkut halusivat oppia ohjelmointia valmistautuakseen ensi vuonna opetussuunnitelmaan tulevan ohjelmoinnin opetukseen, yksi puolestaan halusi rakentaa muistipelejä vanhuksille omien kokemustensa pohjalta ja muutamat toivoivat ymmärtävänsä, mitä koodarit oikeastaan tekevät. Työpajaan hakeneiden ikähaitari oli 1854 vuotta keski-iän olledsa 33 vuotta.
Tapahtuma rakentui pienistä tietoiskuista, joissa valotettiin it-alan termistöä, käyttäjäkokemusta sekä ohjelmoinnin periaatteita hyvin yleisesti ja helposti ymmärrettävästi. Varsinainen tapahtumassa rakennettu sovellus oli pieni web-sivu, johon pystyi kirjaamaan erilaisia ideoita tai tehtäviä. Sivuille lisättiin hieman toiminnallisuutta sekä muokattiin niiden ulkoasua. Aikaa kaikkeen tähän oli lauantaipäivä eli noin yhdeksän tuntia, koska tarvittavien ohjelmistojen asennukset oli tehty jo perjantaina yhteisessä asennusillassa. Tiivistä ohjelmaa tauotettiin vielä pienillä it-alalla jo toimivien naisten puheenvuoroilla omista kokemuksista ja uratarinoista.
Tapahtumasta suorastaan huokui positiivinen naisenergia ja käsin kosketeltava innostus. Osallistujat olivat innoissaan päästessään oppimaan uutta ja valmentajat joutuivat haastamaan omaa osaamistaan tekemällä normaalista poikkeavaa opetustyötä. Innostuksen määrä lisääntyi vielä entisestään, kun päästiin varsinaisen sovelluksen tekemiseen.
Jaana on toiminut alalla jo melkein 20 vuotta ja hänen mielestään suurin haaste valmentajan toimimisessa oli asioiden selittäminen sitä, että osallistujat ymmärsivät ne ja osasivat hyödyntää annetut ohjeet. Välillä on hyvä miettiä miten asioita esittää ja huomioida onko tämä myös kuulijalle selvää. Tämä tuli esiin useasti viikonlopun aikana ja sitä on hyvä hyödyntää myös normaalissa työssä asiakkaiden kanssa kommunikoidessa. Piti myös varoa ajautumasta liian syvälle teknisiin asioihin, koska se vain sekoitti osallistujien ajatuksia ja ymmärrystä. Osallistujien innostus oli tarttuvaa ja heidän onnistumisensa palauttivat elävästi mieleen Jaanan omat alkuaikojen kokemukset. Jaana piti tärkeänä myös osallistujien rohkaisua omiin kykyihin uskomisessa sekä esimerkin antamista alalla toimimisesta.
Nina on toiminut alalla noin vuoden ja hänelle suurimpia haasteita olivat osallistujien kanssa samalle aaltopituudelle pääseminen sekä käsitteiden selittäminen siinä toivossa, että myös viikonlopun jälkeen olisi olennaisia asioita jäänyt mieleen. Ennen varsinaiseen työpajaan ja itse tekemiseen makuun pääsyä oli hyvä tutustua hieman osallistujiin ja ottaa selvää heidän taustoistaan ja koneen käytön osaamisesta. Tietyt käsitteet ja käytänteet, mitkä ovat Ninalle itsestäänselvyyksiä saattoivat puolestaan olla osallistujille täysin uusia asioita. Tämä ilmeni työpajassa, jossa yksi tärkein työkalu oli terminaali, mutta osallistujien kesken tämä tunnettiin paremmin nimellä ”Musta laatikko”. Vähäisestä alalla toimisesta huolimatta Nina lähti innokkaasti ja mielenkiinnolla mukaan valmentajien joukkueeseen toivoen, että saisi omaa innostustaan siirrettyä myös osallistujiin ja tämän kautta myös syventämään omaa osaamistaan. Hänelle jäi tapahtumasta todella positiivinen tunne ja oli hienoa huomata, että kaikki tapahtumassa olevat järjestäjistä osallistujiin verkostoituivat nopeasti heti ensimmäisen päivän aikana. Nina lähti tapahtumasta siinä toivossa, että osallistujat saivat jonkinlaisen käsityksen, mitä tämä ala pitää sisällään ja parhaimmassa tapauksessa kasvatettua intoa alaa kohtaan.
railsgirls_goforeRails Girls on kaiken kaikkiaan mahtava konsepti ja sen avulla on helppo osoittaa, ettei it-ala ole vain miehiä varten. Naisille on tarjolla monenlaisia tehtäviä ja se tuli hyvin esille viikonlopun aikana pidetyissä puheenvuoroissa. Toisaalta nykyisen digitalisoinnin aikana kaikkien on hyvä ymmärtää miten ohjelmat rakentuvat ja että niissäkin voi olla virheitä. Tällaisia tilaisuuksia tarvitaan lisää, jotta mielikuvaa it-alasta saadaan muutettua vastaamaan sitä, mitä se oikeasti nykyään on. It-ala on ennen kaikkea tiimityötä!

Gofore Oyj

Piditkö lukemastasi? Jaa se myös muille.

Eksyksissä osaamisen viidakossa?

”Mistä goforelaiset tietävät, mihin suuntaan heidän tulee kehittyä?” Tämän osuvan kysymyksen esitti muutama kuukausi sitten entinen asiakkaani.
Kysymys kummitteli mielessäni vielä pitkän aikaa juttutuokiomme jälkeen. Kokemuksesta tiedän, että urapolun rakentaminen ei koskaan ole helppoa. Mutta kyllä asiantuntijatyötä tekevä henkilö itse tietää, mikä suunta hänen tulee kehittymiselleen ottaa. Ja minkälaista osaamista omasta pakista puuttuu. Vai tietääkö sittenkään?

Innostuminen puolet onnistumisesta

Gofore Crew’ltä kysyttiin kesälomakauden päätteeksi mikä heitä innostaa. Porukkamme on aina ollut tutkitusti poikkeuksellisen kehittymishaluista, joten vastaukset eivät yllättäneet. Oma kehittyminen kasvuyrityksessä, aidosti vaikuttavia asiakasprojekteja tehden nousi yhdeksi keskeisimmistä innostuksen lähteistä.
Innostuminen ei kuitenkaan yksin riitä rakennusaineeksi systemaattiselle kehittymiselle ja jatkuvalle oppimiselle. Omaa osaamista ja kehittymiskohteita tulee ajatella, tietoisesti. Samalla tavalla kuin omaa urapolkua tulee rakentaa, tietoisesti.
Tietotyöläisenkin arjen haasteena on työn muuttuminen rutiininomaiseksi suorittamiseksi. Osaamisen ja ajattelun kapeutumisen vaara on ilmeinen. Kapeakatseisuus ja luovuuden puute puolestaan tekevät osaamisen laaja-alaisen hyödyntämisen mahdottomaksi. Omaa potentiaalia on hankala hahmottaa. Voi käydä innostumisellekin huonosti.
Vaihtoehtoisesti saatamme jopa luulla osaavamme enemmän kuin todellisuudessa osaamme. Ei hyvä juttu sekään.

Goforemaista otetta

Me Goforella haluamme tehdä asioita toisin. Ei toisin tekemisen ilosta, vaan koska tiedämme, että ajattelua ja toimintatapoja on syytä ravistella säännöllisin väliajoin. Paitsi että muovaamme HR-toimintomme uusiksi, aiomme myös löytää täysin uusia näkökulmia osaamisen kehittämiselle ja työssä tapahtuvalle kehittymiselle. Satsaamme Gofore Crew’n osaamiseen – nyt ja tulevaisuudessa.

Systematiikkaa ja avoimuutta

Muun muassa näiden havaintojen kautta lähdimme rakentamaan omaa kehittymismalliamme, Gofore Polkua (kuva 1). Keskeiset tavoitteet mallillemme ovat:

  • Asiantuntija ohjaksiin. Kannustamme ottamaan vastuuta omasta kehittymisestä ja asettamaan selkeitä tavoitteita. Uudistumaan ja uudistamaan. Jokaisella goforelaisella on halutessaan mahdollisuus kasvaa huippuasiantuntijaksi omalla alallaan.
  • Suunta kehittymiselle. Varmistamme, että jokaisen goforelaisen henkilökohtainen Kompassi on kunnossa ja tulevaisuuden suunta on selkeä. Annamme tukea yksilöllisten tarpeiden mukaan.
  • Ennakoitavuus. Autamme pysymään hereillä oppimisen ja kehittymisen suhteen. Pyrimme varmistamaan riittävän laajan osaamisen rintaman meille tärkeillä osa-alueilla. Osaamisemme tulee olla myytävissä myös tulevaisuudessa.
  • Avoimuus. Osaamisen kehittämisen päätavoitteiden avoin ja läpinäkyvä kuvaaminen tuo hyötyä myös muiden kehittymiselle. Tiedämme aidosti minne olemme menossa.
  • Oikeanlaisia satsauksia. Satsaamme tietoisesti myös sellaiseen osaamiseen, joka mahdollistaa nopean oppimisen ja oman potentiaalin hahmottamisen.

Hihat ylös ja hommiin!

Yhteinen innostuminen on se voimavara, josta ammennamme jatkossakin paljon. Opimme ja kehitymme Goforella jo nyt aivan valtavasti, toisiamme tukien ja heittäytymällä rohkeasti kohti uutta. Tiedostamme samalla, että jokainen meistä investoi jatkuvalla osaamisen kehittämisellä myös omaan tulevaisuuteensa.
Kehittymisen mallintamisen ensimmäinen vaihe on maalissa ja askelmerkit ovat paikallaan. Todellinen työ alkaa nyt.
Seuraavaksi jokaiselle goforelaiselle luodaan oma Polku. Myös toimitusjohtajalle.

Kuva 1. Gofore Polku (visualisointi: Johanna Vuorenmaa, Hehku Visual)
Kuva 1. Gofore Polku (visualisointi: Johanna Vuorenmaa, Hehku Visual)

Hehku Visual ja Less Miserables työstävät parhaillaan e-kirjaa, jossa käsitellään menestyvän ja oppivan työyhteisön tärkeimpiä työkaluja. Odotamme teosta valmistuvaksi, innostuneesti.

Heini Ala-Vannesluoma

Heini on Goforen in-house osaamisvalmentaja ja ikuinen oppija. Heini kirjoittaa jatkossa Goforen blogiin Osaamisen kasvattajat -teemalla Goforen kuulumisia osaamiseen, kehittymiseen ja oivaltamisen saloihin liittyen.

Linkedin profile

Piditkö lukemastasi? Jaa se myös muille.

Vuoden odotus on päättynyt ja taas on sen aika, nimittäin legendaaristen Korkeakoulujen IT-Päivien. Tapahtuma järjestetään hulppeasti Finlandia-talossa huomenna tiistaina 20.10. sekä keskiviikkona 21.10. Gofore on jälleen pääyhteistyökumppanina tukemassa tapahtumaa. Tänä vuonna tapahtuman organisoinnista vastaavat HAMK, LAMK ja Laurea-ammattikorkeakoulu, joista Laurea toimii vastuullisena järjestäjänä.
Kuluneen vuoden aikana olemme päässeet palvelemaan hyvin laajasti Suomen opetussektoria ja vahvistaneet entisestäänkin asemaamme Suomen opetuksen digitaalisen muutoksen ajajana ja toteuttajana. Olemme tehneet hedelmällistä yhteistyötä mm. Aalto-yliopiston, CSC:n, Helsingin yliopiston, Tampereen yliopiston ja Tampereen ammattikorkeakoulun kanssa sekä jatkaneet opetuksen kansallisten tietojärjestelmien kehittämistä Opetushallituksen kanssa.
Kansallinen palveluarkkitehtuuri -ohjelma (KaPA) luo Suomelle ison mahdollisuuden merkittävään digiloikkaan. KaPA tulee koskettamaan tavalla tai toisella myös kaikkia opetuksen toimijoita. Tästä kuulette lisää huomisessa puheenvuorossamme (Tietohallinto-ohjelmalinja klo 12–12.30). Mikko Kolehmainen ja Helsingin yliopiston Ville Tenhunen kertovat, miten korkeakoulut voivat käytännössä hyötyä KaPA:sta.
Goforen ständi sijaitsee keskeisellä paikalla Piazzalla. Tervetuloa juttelemaan asiantuntijoidemme kanssa esimerkiksi seuraavista aiheista:
– Antto Seppälä: digitaalisen tulevaisuuden mahdollisuudet
– Arto Puikkonen: ylivertaisen asiakaskokemuksen luominen
– Anne-Mari Seppola: parhaat kehityskäytännöt käyttöön
– Mikko Kolehmainen: kaikki hyöty irti Kansallisesta palveluarkkitehtuurista
– Ville Nordberg: jatkuvalla mittaamisella parempaa asiakasarvoa
– Juha Virtanen: miten Gofore voi palvella organisaatiotasi
Katso lisää tapahtumasta
Huomenna nähdään!

Juha Virtanen

Juhan vastuulla on Goforen myynnin ja asiakkuuksien johtaminen. Erityisesti Juhan sydäntä lähellä on maailman muuttaminen paremmaksi uusien digitaalisten innovaatioiden ja toimintatapojen kautta. Tällä hetkellä Juhan tärkeimpänä tehtävänä on kehittää Goforesta Suomen parasta asiakasarvoa tuottava digitalisoinnin kumppani.

Piditkö lukemastasi? Jaa se myös muille.

Ohjelmistokehittäjän isyysvapaa

Keväällä 2014 koin siihenastisen elämäni suurimman muutoksen, minusta tuli isä. Moinen elämänmuutos tiesi melkoista remonttia jokapäiväiseen arkeen. Se herätti myös kysymyksen kuinka lasten päivähoito meidän perheessä hoidetaan.

Koodata kerkeää vielä

Alusta alkaen meille oli vaimoni kanssa selvää, että molemmilla on yhtäläiset mahdollisuudet jäädä töistä kotiin esikoisen kanssa. Äitiysloman lähentyessä loppuaan vahdinvaihto kotona tuli ajankohtaiseksi. Pohdin tippuuko sitä aivan devaushommissa kehityksen kelkasta, jos jää töistä puoleksi vuodeksi kotiin. Lopulta tulin kuitenkin siihen tulokseen, että koodata ehtii vielä ennen eläkeikää aivan tarpeeksi. Lapset taas kasvavat varsinkin pieninä hirveää vauhtia ja heidän kehittymistään on upeaa päästä päivittäin seuraamaan. Kiireisessä arjessa jää työssäkäyvällä aika lasten kanssa viikolla kuitenkin helposti vähiin.
Vuoden lähestyessä loppuaan näytti töissä siltä, että projektit olisivat sopivasti katkolla ja vaimonkin töissä oli hyvä ajankohta töihin paluulle. Eikun töihin ilmoitus, että jään vuoden vaihteessa kotiin lapsen kanssa. Palaan sitten joskus kesällä. Alusta alkaen töissä ilmoitukseen suhtauduttiin positiivisesti ja oltiin sitä mieltä, että kotiin jääminen on pelkkä ilmoitusasia, eikä sitä tarvitse erikseen perustella. Muilta aikaisemmin kotiin jääneiltä vanhemmilta sateli positiivisia ja kannustavia kommentteja päätöksestä. Hyvä suhtautuminen omalla työpaikallani ei tullut yllätyksenä, mutta vieläkin joillain työpaikoilla isät saavat selitellä kotiin jäämistään. Ja olihan muutamilta ystäviltänikin töissä tiedusteltu työmotivaation puutteesta kun olivat kyselleen kotiin jäämisen mahdollisuudesta.
Niinpä joulua edeltävänä perjantaina leivoin työkavereille läksiäisten kunniaksi suklaakeksejä, kirjoitin sähköpostiin suurpiirteisen lomavastauksen ja vaihdoin ohjelmistokehittäjän manttelin pullantuoksuisen koti-isän essuun.

Product backlogista puuron keittoon

Arki kotona toi mukavaa vaihtelua kiireiseen asiakkaalla työskentelevän softakonsultin elämään. Työvuosia oli kuitenkin ehtinyt kerääntyä vyön alle jo puolen vuosikymmenen verran. Päivät täyttyivät leikeistä, siivoamisesta, ruuanlaitosta, muskarista, vauvasirkuksesta ja silloin tällöin lounastreffeistä tuttujen kanssa. Ensimmäiset kuukaudet viikkorytmi ja työasiat pyörivät mielessä, mutta noin kolmen kuukauden kohdalla olin melko mallikkaasti irtautunut arkiviikkorytmistä. Viikonpäivät menettivät merkityksensä ja päiviä tahditti product backlogin sijaan ilta- ja aamupuurot. Työelämään verrattuna arki kotona on samaan aikaan sekä hektistä että rauhallista. Kotoa ei välttämättä ole kiire mihinkään, eikä tarvitse olla antamassa tuoteomistajalle aika-arviota milloin mikäkin feature on tuotannossa. Toisaalta pieni ihminen vaatii jatkuvaa huomiota, eikä pikkulasta hoitaessa hirveästi ehdi omiin ajatuksiinsa paneutua.
Kotona vietetyn kevään jälkeen osaan arvostaa monia uusia asioita, kuten uudenmallisia busseja, joihin helposti mahtuvat useammat lastenvaunut vierekkäin. Lisäksi nyt kaupungilla liikkuessa tietää aina, mistä löytyy lähin ja puhtain julkinen vessa tai vaunuystävällinen ruokapaikka. Oman lapsen kanssa vietetty aika antoi myös perspektiiviä töissä käymiseen ja työelämään yleensäkin. Nyt tietää, että työnteko ei ehkä ole se kaikkein tärkein asia elämässä. Tämä omalla tavallaan helpottaa töihin keskittymistä, kun tietää, että kotona on tarjolla vastapainoa työkiireille.

Kuinka tasa-arvoista lastenhoito oikeasti on?

Kotikuukaudet saivat myös pohtimaan isien mahdollisuuksia jäädä kotiin niin Suomessa kuin ohjelmistoalalla erityisesti. Luin Helsingin Sanomista, että Suomessa isät käyttävät 10 prosenttia vanhempainrahaan oikeuttavista vapaista. Osin lukema selittyy vanhoilla asenteilla, jotka tuntuvat varsinkin konservatiivisemmilla aloilla istuvan tiukassa. Toisaalta monissa perheissä taloustilanne sanelee, miten vapaat jaetaan. Itsekin vietin suurimman osan keväästä hoitovapaalla, josta maksettava hoitoraha on hyvin vaatimaton. Tämä tarkoittaa sitä, että hoitovapaan aikana usein enemmän tienaava vanhempi lähtee aamuisin töihin. Ja kaikilla on varmasti tiedossa kumpi sukupuoli Suomessa tienaa enemmän. Tilannetta mutkistaa vielä se, että nykyiset vanhempainvapaakäytännöt heikentävät naisten asemaa työnhakijoina, mikä ei puolestaan kavenna tuloeroja. En tiedä osataanko vanhempainvapaiden aiheuttamaa epätasa-arvoa työnhaussa tarkastella objektiivisesti näin miesvaltaisella alalla. Toisaalta taas luulisi juurikin miesvaltaisuuden vuoksi alallamme vallitsevan vahva konsensus siitä, että vanhempien vapaiden tulisi rakenteellisesti jakautua tasapuolisemmin.
Seitsemän kotona vietetyn upean kuukauden jälkeen jätin haikeana muun perheen kotiin ja fillaroin töihin suoraan asiakkaalle uuteen projektiin. Se tarkoittaa päivässä kahdeksaa tuntia, joiden aikana molemmat kädet ovat vapaina ja saa rauhassa fiilistellä siistejä tietokonejuttuja. Isyysvapaalle jäämisen jälkeen meidän perheeseen syntyi toinenkin lapsi. Olisikohan jo aika miettiä milloin jäisi taas lasten kanssa kotiin?

Hannu Lyytikäinen

Hannu on vanhempi ohjelmistokehittäjä pragmaattisella otteella. Hän on ollut mukana ratkaisemassa haastavia ongelmia niin julkisen kuin yksityisenkin sektorin projekteissa. Vaihtelevissa asiakasprojekteissa Hannu hoitaa niin ohjelmistokehitystä, arkkitehtuurisuunnittelua kuin vaatimusmäärittelyä.

Linkedin profile

Piditkö lukemastasi? Jaa se myös muille.

Pääkaupunkiseudulla toimivissa ohjelmistoyrityksissä käydään kovaa kilpailua hyvistä työntekijöistä. Niin kovaa, että heidät ollaan valmiita hakemaan vaikka kotoa. Näin lupaa tehdä it-johdon konsultoinnin ja tietojärjestelmien kehittämisen asiantuntijayritys Gofore uudessa Gofore 180° -rekrytointikampanjassaan.
– Sitähän sanotaan, että ketään ei tulla kotoa hakemaan unelmaduuniinsa. Me aloimme miettiä, että miksei, kertoo yksikönjohtaja Jaakko Kaminen kampanjan suunnitelleesta mainostoimisto Ilmeestä.
Ilme löytyi Goforen rekrytoinnin kumppaniksi työpaikan hyvinvointia mittaavasta Great Place to Work -tutkimuksesta, jossa molemmat yritykset sijoittuivat kärkipäähän. Panostaminen työhyvinvointiin on osa niin molempien yritysten kilpailukyvyn ylläpitämistä kuin työpaikan houkuttelevuuden lisäämistä.
– Hyvän työntekijän merkitys on näinä aikoina suurempi kuin koskaan, sillä kilpailu on kovaa ja huonoihin työntekijöihin ei ole varaa. Siksi hyvien eteen ollaan valmiita näkemään paljon vaivaa, Kaminen sanoo.
Gofore 180° -rekrytointikampanjassa kiepautettiin työnhaun lainalaisuudet päälaelleen. Työnhakija haetaan taksilla vaikka kotiovelta ja hän saa itse haastatella valitsemaansa goforelaista. Apua valintaan tarjoaa kampanjasivulla oleva testi, joka ehdottaa hakijalle sopivaa haastateltavaa.
– Tämä kampanja kuvastaa monin tavoin yrityskulttuuriamme. Vannomme avoimuuden, luottamuksen ja yhdessä tekemisen nimeen. Siksi haluamme toimia niin jo rekrytointivaiheessa, Goforella kulttuurista ja osaamisista vastaava Erkki Salminen sanoo.
Salminen iloitsee, että kampanjan ideointiin löytyi toimisto, jolla on samat arvot, mutta myös samat haasteet hyvien osaajien löytymisessä yrityksen kasvaessa.
– Olemme huomanneet, että työntekijöiden hyvinvointi korreloi suoraan liiketoiminnalliseen menestykseen. Haasteena hyvän tuloksen tekemisessä on tietysti se, että tulee paineita kasvaa, jolloin täytyy taas rekrytoida lisää, Kaminen ja Salminen virnistävät.
>> Katso Gofore 180 -videosta lisää
Gofore Oy
Erkki Salminen
Johtaja, Kulttuuri ja osaamiset
+358 40 738 5650, 

Mainostoimisto ILME Oy
Jaakko Kaminen
Johtaja, Ilme Tampere
+358 40 590 0035, 
Goforen rekrytointikampanjan kotisivu: 180.gofore.com
Lue lisää rekrykampanjasta ja allekirjoitusbonuksesta
Gofore Oy on it-johdon konsultoinnin ja tietojärjestelmien kehittämisen asiantuntijayritys. Missiomme on muuttaa maailma paremmaksi  digitalisaation keinoin ja työkulttuuria uudistamalla. Autamme asiakkaitamme kehittämään tietojärjestelmiään palvelulähtöisesti ja ketterästi pala palalta, arkkitehtuurilla ohjaten. Asiakkaitamme ovat esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriö, Opetushallitus, Liikennevirasto, Verohallinto, Fonecta ja Alma Media. Toiminnallemme on ominaista huippuasiantuntemus, ripeys, aito vuorovaikutus sekä jatkuva, kannattava kasvu. Goforelaisia on Helsingissä ja Tampereella n. 120 ja tavoittelemme tänä vuonna n. 13 miljoonan euron liikevaihtoa. Gofore saavutti 3. sijan Suomen parhaat työpaikat 2015 -tutkimuksessa ja 26. sijan Euroopan parhaat työpaikat 2015 –tutkimuksessa. Yritys on perustettu vuonna 2001. www.gofore.com
Mainostoimisto Ilme Oy on Lahdessa ja Tampereella toimiva, vuonna 1996 perustettu mainostoimisto, jossa on 27 työntekijää. Yhtiön liikevaihto vuonna 2014 oli 2 765 000 eur. www.ilme.fi
Suomen parhaat työpaikat on maailmanlaajuisesti toimivan Great Place to Workin toteuttama tutkimus, joka on tehty Suomessa vuodesta 2002. Suomessa se tutkii vuosittain noin 150 organisaatiota ja julkaisee Suomen 50 parasta työpaikkaa yhteistyössä Talouselämän kanssa. 

Erkki Salminen

Goforen kulttuurista ja osaamisista vastaavana johtajana Erkin vastuulla on Gofore Crew Services, jonka tehtäviin kuuluvat mm. rekrytointi, osaamisen kehittäminen ja työviihtyvyys. Erkki haluaa huolehtia, että Goforella on Suomen osaavimmat ja parhaiten työssään viihtyvät työntekijät.

Linkedin profile

Piditkö lukemastasi? Jaa se myös muille.

Gofore kasvaa ja kehittyy myös Helsingissä. Kampin toimistomme tulee lähiaikoina siirtymään pienestä keskisuureksi, kun viideskymmenes goforelainen aloittaa Helsingissä. Kasvu on ollut huimaa – eihän siitä ole vasta kuin kaksi ja puoli vuotta, kun koko Gofore teki tuon saman loikan uuteen kokoluokkaan!
Olemme onnistuneet saamaan Helsinkiin joukon huipputyyppejä. Tällä hetkellä mietimme, miten palkkaamme Helsinkiin seuraavat 50 osaavaa ja innostunutta goforelaista. Miten tulemme ulos kaapista, kun tarjolla on loistava yrityskulttuuri ja merkityksellisiä projekteja, mutta riittävän moni ei tiedä siitä? Miten löydämme parhaat osaajat, jotka todennäköisesti ovat jo töissä, eivätkä edes etsi uutta työpaikkaa? Miten erotumme joukosta kovasti kilpailluilla rekrymarkkinoilla?
Näitä kysymyksiä pohdimme viime keväänä, ja leikkisästä heitosta tehdä jotain mullistavaa syntyi ajatus kääntää koko rekrytointi päälaelleen. Pohdiskelun tuloksena syntyi ohjelmistokehittäjille suunnattu Gofore 180 -kampanja, jossa valta annetaan työnhakijalle. Työnhakija varaa itse ajan tapaamiseen ja haastattelee haluamaansa goforelaista. Kaiken kukkuraksi tarjoamme kyydin Helsingin toimistollemme. Usein todetaan, että ketään ei haeta kotoa töihin. Gofore hakee.
Kampanja käynnistyy tänään tiistaina 13.10. ja kestää seuraavat neljä viikkoa. Odotamme kahvipannu kuumana ensimmäisiä haastattelijoita paikalle. Vähän jo jännittää ovatko kysymykset vaikeita.
Gofore 180 -kampanjan lanseerauksen lisäksi haluamme juhlistaa Helsingin toimistomme siirtymistä keskisuureen kokoluokkaan. Tämän kunniaksi tarjoamme tästä hetkestä eteenpäin 2 000 € allekirjoitusbonuksen kaikille uusille työntekijöille, jotka tekevät työsopimuksen Helsingin toimipisteeseemme loppuvuoden 2015 aikana. Bonus maksetaan ensimmäisen palkan yhteydessä ja koskee kaikkia rooleja. Nyt on siis erittäin hyvä hetki toimia, jos haaveilet urasta Goforella.
Mainittujen kampanjoiden rinnalla jatkamme luonnollisesti tavanomaisempaa rekrytointia. Haemme jatkuvasti joukkoomme lisää uusia työkavereita, useisiin eri rooleihin, sekä Helsingin että Tampereen toimipisteisiimme. Otamme vastaan myös avoimia hakemuksia. Jos kiinnostuit, älä epäröi ottaa yhteyttä!
>> Katso myös Gofore 180 -video
Erkki Salminen
Johtaja, Kulttuuri ja osaamiset
Mari Wuoti
Gofore Crew Recruiter
>> Lue Gofore 180 -kampanjasta lisää tiedotteestamme
>> Varaa aika Gofore 180 -haastatteluun
>> Tutustu avoimiin työpaikkoihimme


Gofore Oyj

Piditkö lukemastasi? Jaa se myös muille.

Blogikirjoituksen aiemmassa osassa kerroin, mitä julkisen palveluväylän suhteen ollaan tekemässä ja miten se kytkeytyy hallitusohjelmaan. Tässä osassa puolestani tuon esille, miten asioita tehdään ja miten ja miksi tämä parantaa yhteiskunnan tuottavuutta ja säästää kustannuksia.


Ensimmäisenä ja ehkä merkittävimpänä asiana nostan uudelleenkäytön. Emme ole keksimässä pyörää uudelleen, emmekä sortumassa Not Invented Here -periaatteeseen, vaan työn pohjana on Virossa kehitetty valmis X-Road ja virolaisten kanssa on selkeästi sovittu periaatteet jatkokehitykselle. X-Road-palveluväylästähän on Virossa pitkä käyttökokemus ja vaikka uusi versio 6 ei siellä vielä olekaan käytössä, voimme kuitenkin luottaa siihen, että periaatteet toimivat myös käytännössä. Aivan ilman työtä Viron X-Roadia ei kuitenkaan saada Suomeen käyttöön, vaan muutoksia on tehtävä mm. erilaisista tietoturvavaatimuksista johtuen. Lisäksi toteutamme uusia ominaisuuksia, liittyen mm. valvontaan. Toteutus tehdään yhdessä virolaisten ja Viron viranomaisten kanssa ja tuottamamme muutokset toimitetaan myös Viroon. Uudelleenkäytön ilmeisenä etuna on tietenkin kustannustehokkuus. Emme ole osa 340 miljoonan ja kymmenen vuoden hanketta, vaan teemme vaaditut asiat olemassa olevan tuotteen päälle, jonka jälkeen se on valmis suomalaisten organisaatioiden käyttöön, tämän vuoden aikana.

Käyttöönoton helppous

Projektimme eräs tavoitteista on tehdä palveluväylän käyttöönotto siihen liittyville organisaatioille mahdollisimman helpoksi. Virossa palveluväylää käyttää yli tuhat organisaatiota ja se on ainoa julkishallinnon tiedonsiirtokanava. Hitausvoimista johtuen Suomessa ei hetkeen saada vastaavaa organisaatiomäärää palveluväylän käyttäjiksi, mutta isompana maana on mahdollista, että Suomessa palveluväylää käyttäviä organisaatioita tulee lopulta olemaan huomattavasti Viroa enemmän. Kuitenkin pienikin vaiva ja viive palveluväylän käyttöönotossa vaikuttaa siihen, kuinka nopeasti palveluväylän käyttö saadaan laajenemaan maassamme tai saadaanko palveluväylän käyttö ylipäätään lanseerattua. Pidän tätä erittäin tärkeänä asiana, koska esimerkiksi aiemmassa projektissani törmäsin siihen, että käyttöpalvelutoimittajan testipalvelimen asennus kesti yli kuusi kuukautta. Jos toimintavauhti on samaa luokkaa kuin tässä ala-arvoisessa tapauksessa, palveluväylä tai mikään muukaan asia ei ikinä lyö itseään läpi.
Saattaa olla, että joissakin tapauksessa julkishallinnon organisaatio asiakkaana ei tiedä kuinka kauan kunkin palvelimen asennus pitäisi kestää ja siksi monopoliasemassa oleva käyttöpalvelutoimittaja voi tehdä mitä vaan. Palveluväylän tapauksessa yritämme pitää huolen siitä, että palveluväylään liittyminen ei ole ainakaan tiedon puutteesta kiinni. Kärjistetysti voisin sanoa, että ei saa käydä niin, että toimittaja laskuttaa parin tunnin työstä kuukausien työn hinnan. Tai jos niin käy, niin se johtuu muista syistä kuin tiedon puutteesta. Sanotaan, että tieto lisää tuskaa, mutta eiköhän tämä ole kuitenkin vain hyvä uutinen kaikille palveluväylän käyttäjille.
Vaikka palveluväylään liittyminen jo nykyisellään on helppoa, pyrimme sujuvoittamaan tätä prosessia niin paljon kuin mahdollista. Viron Ubuntu-serveriasennuksen lisäksi Suomessa on alustavaihtoehtona RedHat. RHEL 7 tuki ja RPM-paketointi onkin yksi niistä asioista, jotka olemme projektissa toteuttaneet. Tämän lisäksi päätimme helpottaa palveluväylän käyttöönottoa vielä lisää.
Toteutimme eri alustoille (VMWare, VirtualBox, AWS AMI) valmiit virtuaalikoneimaget, jotka tarjotaan virallisten deb ja rpm asennuspakettien rinnalla. Helpoimmillaan siis palveluväylän liityntäpalvelimen saa käyttöönsä avaamalla VirtualBoxiin tai VMWareen xroad-securityserver-fi -imagen tai käynnistämällä AWS:ssä uuden EC2-instanssin vastaavan AMIn pohjalta. Tämän jälkeen organisaation tehtäväksi jää vai pakolliset sertifikaattien hankinta ja salasanojen vaihto.
Virtuaalikoneimaget tuotetaan automaattisesti Packer-työkalulla. Seuraavassa koodilohkossa on esitetty Packerin käyttämä AWS EC2 -builder, jonka avulla luodaan uusi AMI eu-west-1 -regioniin (Irlanti) käyttäen pohjana standardia Ubuntu 14.04 -image.
Vastaava builder on tehty VirtualBoxille (ovf) on esitetty alla. Tämä asentaa standardin Ubuntu 14.04 -iso imagen virtuaalikoneeseen ilman käyttäjän interaktiota.
Asennuksen jälkeen käyttöjärjestelmä provisioidaan. Provisiointi on hyvin samantapainen alustasta riippumatta.
Ainoa X-Road-spesifinen kohta provisioinnissa ja koko proesssissa on securityserver.sh-scripti, jonka sisältö on seuraava:
Tässä tehdään automaattisesti sama, jonka liityntäpalvelimen asentaja tekisi muuten käsin. Huomattavaa on, että tässä vaiheessa käytetään yksityistä X-Road-repositoriota, joka tietenkin tulee muuttumaan myöhemmin julkiseksi repositorioksi. Debconf-asetuksilla ei ole xroad-käyttäjänimeä lukuun ottamatta merkitystä, koska ne asetetaan uusiksi siinä vaiheessa kun virtuaalikone käynnistetään imagesta ensimmäisen kerran.

Resurssien kustannustehokas käyttö

Kustannustehokkuus näkyy projektissamme myös joustavana palvelinresurssien käyttönä. Tarvitsemme kehitys- ja testitarkoituksiin reilun tusinan verran palvelimia. Meillä on keskuspalvelin, ja useita liityntäpalvelimia, jotka vastaavat tosimaailman eri organisaatioiden liityntäpalvelimia eri käyttöjärjestelmissä (Ubuntu ja RedHat) ja palvelimia, jotka pyörittävät testiorganisaatioiden tietopalveluja. Lisäksi on kehitystä tukevia palvelimia, mm. CI-palvelin ja hyppykone. Tarvittaessa ajamme automaattisesti ylös uuden setin keskus- ja liityntäpalvelimia. On selvää, että työstä ei tulisi mitään, jos jokainen palvelinasennus vaatisi yhteydenottoa käyttöpalvelutoimittajaan ja pahimmassa tapauksessa pitkää odotusaikaa. Parhaassakin tapauksessa projektin kesto ja kustannukset moninkertaistuisivat. Ainoa järkevä malli tämäntyyppiseen kehitystyöhön onkin käyttää pilvi-infraa, josta kehitystiimi saa palvelimia välittömästi tarpeen tullessa ja jonne asiat voi täysin automatisoida. Valintamme on ollut AWS ja CloudFormation on ahkerassa käytössä. Suuresta palvelinmäärästä huolimatta infrakustannukset ovat pienet. Tähän menessä kalleimpana kuukautena infra kokonaisuudessaan on maksanut vain 160 euroa. Kustannustehokkuuteen on päästy myös sillä, että tarpeettomat palvelimet ajetaan automaattisesti alas yön ja viikonlopun ajaksi.

Sami Kallio

Sami Kallio is an experienced software architect with passion to work with interesting technology and the great people he has as colleagues.

Piditkö lukemastasi? Jaa se myös muille.

CSC – Tieteen tietotekniikan keskus Oy valitsi Gofore Oy:n puitesopimustoimittajakseen. Toimituksen kohteena on IT-konsultointi- ja IT-asiantuntijatyön tuottaminen CSC:lle sekä puitejärjestelyssä mukana oleville korkeakouluille vuosina 2015–2017. Sopimus pitää sisällään myös kaksi optiovuotta.
CSC:n lisäksi puitejärjestelyssä ovat korkeakouluista mukana Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, Turun ammattikorkeakoulu, Lapin yliopisto, Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Karelia ammattikorkeakoulu, Jyväskylän yliopisto sekä Metropolia ammattikorkeakoulu.
Sopimus vahvistaa entisestään Goforen asemaa Suomen opetussektorin digitaalisen muutoksen ajajana ja toteuttajana. Goforella on jo ennestään vahva asiakassuhde Aalto-yliopiston, CSC:n, Helsingin yliopiston, Tampereen ammattikorkeakoulun sekä Tampereen yliopiston kanssa. Näiden lisäksi olemme kehittäneet opetuksen kansallisia tietojärjestelmiä Opetus- ja kulttuuriministeriön sekä Opetushallituksen kanssa vuodesta 2011 alkaen. Esimerkiksi Opetushallituksen vetämässä Oppijan palvelut -hankkeessa olemme olleet toteuttamassa mm. kansallista hakujärjestelmää sekä Opintopolku.fi- ja ePerusteet-palveluja.
Gofore Oy
Juha Virtanen
050 413 3136 tai

Juha Virtanen

Juhan vastuulla on Goforen myynnin ja asiakkuuksien johtaminen. Erityisesti Juhan sydäntä lähellä on maailman muuttaminen paremmaksi uusien digitaalisten innovaatioiden ja toimintatapojen kautta. Tällä hetkellä Juhan tärkeimpänä tehtävänä on kehittää Goforesta Suomen parasta asiakasarvoa tuottava digitalisoinnin kumppani.

Piditkö lukemastasi? Jaa se myös muille.

ASTEtta selkeämmin

ASTE-konsortio on siis perustettu, kuten alkuviikosta isosti uutisoitiin. Mistä on kysymys? Tehdäänkö tässä Apotille / Epicille kilpailijaa avoimen kehittäjäyhteisön voimin? Vai onko kyseessä avoin keskustelufoorumi? Kuka rahoittaa toimintaamme, kuka on asiakkaamme? Tässä on paljon avoimia kysymyksiä, mutta vielä enemmän mahdollisuuksia.
Itseäni on hieman häirinnyt Apotti-keskustelun polarisoituminen. Etenemistavat nähdään joko mustana tai valkoisena, asiat hyvinä tai huonoina, ihmiset ajamassa joko oikeaa tai sitten väärää asiaa. Toki parempaan suuntaan ollaan menossa, tästä esimerkkinä Apotti-johtaja Välimäen eilinen kirjoitus.
Intoa keskustelussa on siis piisannut ja itsekin olen siihen osallistunut. Välillä fakta- ja tilannetietous on keskustelusta kuitenkin puuttunut. Yleinen harhaluulo tuntuisi esimerkiksi olevan, että modulaarista ja avointa sote-ratkaisua ei kukaan olisi tutkinut, tai että tämäntyyppistä  etenemistapaa olisi kukaan (muu) edistämässä.  Onneksi sentään näin ei ole asian laita ollenkaan.
Käyn läpi tässä pintapuolisesti ASTE-konsortion toimikenttää liippaavat samanaikaiset tai hetki sitten päättyneet kehittämishankkeet, yhteisen keskustelumme tueksi.
VAKAVA-projekti tuotti viime vuonna viitearkkitehtuurin sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnalle ja tietojärjestelmäkokonaisuudelle.  Loppuraportti jäsentää muiden seikkojen ohella tavoitetilan vuodelle 2020 liittyen toimintaan, tietoon sekä tietojärjestelmiin. Mikä ASTE:n kannalta on mielenkiintoisinta, Vakava esittää useamman kehittämisstrategian sote-alueen tietojärjestelmäkokonaisuuden rakentamiseksi. Näistä malli C2, hallittu monitoimittajamalli, vastaa ASTE-konsortion näkemystä hyväksi malliksi, kun taas Apotti-hanke tukeutuu kehittämisstrategiaan A, yksi kokonaisjärjestelmä.  VAKAVA myös mallintaa sote-kokonaisuuden toimintakentän ja tietojärjestelmätarpeen karkealla tasolla.
UNA-konsortioon ovat yhteenliittyneet ne alueelliset toimijat, jotka tällä hetkellä ovat Effican käyttäjiä (ns. Kiila-hanke) ja muut yliopistosairaanhoitopiirit kuin HUS (ns. G4). UNA jatkaa VAKAVA-projektin viitoittamalla tiellä määrittäen kokonaisarkkitehtuuria toiminta-arkkitehtuuri edellä.  UNA:n määritysten konkretisoituminen kehittämishankkeiksi taitaa olla vielä kaikille epäselvä asia, eikä kehittämisstrategiaa ei liene vielä valittu. Yleinen käsitys lienee se, että Apotin kaltaista kokonaisjärjestelmäpohjaista ratkaisua ei olla hakemassa.
Sosiaali- ja terveysministeriön KAJAKKI-projektissa mietitään seuraavan sukupolven KANTA-palveluita. Projektissa pyritään myös arvioimaan, miten sosiaali- ja terveydenhuollon osallistumista ja vaikutusmahdollisuuksia kansallisten palveluiden kehittämiseen ja siihen liittyvään päätöksentekoon voidaan parantaa.
ODA-hanke ratkaisee omahoitoon liittyviä haasteita. Tällä hetkellä tuotetaan määrittelyaineistoa, jonka perusteella voidaan hankkia kansalaisen päätöksentekoa ja omahoitoa tukeva sähköisten palveluiden kokonaisuus. Tämä Sitran rahoittama hanke on melko pitkällä ja edennee toteutukseen melko pikaisella aikataululla. On helppoa nähdä, että omahoito on yksi niitä sähköisiä palvelukokonaisuuksia, joissa asiakaskokemuksen laatu ja prosessin tehokkuus tuovat potentiaalisesti merkittäviä kustannussäästöjä verrattuna perinteisempään palvelupolkuun.
Kansallinen palveluarkkitehtuuri-hanke tuottaa sen perusinfrastruktuurin, johon tulevien sote-ratkaisujen tulee tukeutua, liittyen käyttäjien tunnistamiseen, valtuutuksiin, perustietovarantojen hyödyntämiseen jne. Varmasti jatkossa myös nykyinen sote-väylä tulee korvautumaan KaPA:n ratkaisulla. KaPA:n kansalaisen palvelunäkymään toivottavasti jatkossa saadaan myös sote-sektorin palveluita, jotta ne olisivat järkevästi löydettävissä ja käytettävissä yhden luukun periaatteen mukaisesti.
Miten sitten ASTE suhtautuu näihin kaikkiin? Itse näen tämän niin, että ASTE:ssa lähdemme konkretisoimaan VAKAVA-määritysten mukaista kokonaisuutta vieden arkkitehtuurin prototyyppi ja pilotti –tasolle, toimiviksi kokonaisuuksiksi. Teknisten valintojen lisäksi määritämme kehittämisen kulttuurin ja periaatteet, avoimuuteen ja yhteistyöhön liittyen. Kun siis UNA ja ODA määrittävät tarpeita substanssin näkökulmasta, ASTE määrittää kehittämisen käytännöt, state-of-the-art teknologiat sekä muut tekniset ratkaisut. Uskon aidosti, että kukaan ei tätä osaa pystyisi paremmin tekemään kuin nyt kokoon kutsuttu porukka. Lopputuloksena syntyy ajan myötä sote-ratkaisujen avoin kehikko, joka toimii runkona sote-palvelujen tulevalle tuottavuusloikalle.
Mikä tärkeintä, ASTE-konsortion jäsenet myös kehittävät palveluita. Tai oikeastaan nimenomaan kehittävät palveluita, parhaalla mahdollisella suomalaisella osaamisella. Käyttäjälähtöisesti, avoimesti ja takuulla onnistuen. Siitä pidämme me eturivin ketterät ohjelmistotalot huolen. Mikä palvelu sitten onkaan ensimmäinen pilottikohteemme, seuraavan sukupolven sote-ratkaisu? Aika sen tulee näyttämään.

Timur Kärki

Timur on Gofore Oy:n toimitusjohtaja ja yksi perustajaosakkaista. Hänellä on yli viidentoista vuoden kokemus haasteellisista tietojärjestelmien kehittämishankkeista. Erityisen kiinnostunut Timur on Suomen pelastamisesta onnistuneilla ja innovatiivisilla sähköisillä palveluilla yhdessä Goforen asiakkaiden ja työntekijöiden kanssa. Timur itse konsultoi asiakkaita liittyen kokonaisarkkitehtuurityöhön, vaatimusmäärittelyihin sekä kilpailutusprosesseihin.

Linkedin profile

Piditkö lukemastasi? Jaa se myös muille.