Oletko kiinnostunut Goforesta työnantajana?

Kun seikkailet kotimaassa järvimaisemia ihaillen, narraat kalaa yöttömän yön tai poimit herkullisia mansikoita omalta kasvimaalta, työasiat tuntuvat mukavan kaukaisilta. Jokavuotinen totuus kuitenkin on, että lomat loppuvat joskus ja paluu arkeen koittaa. Joka vuosi lomien jälkeen nähdään aina selvä kasvupiikki työpaikan vaihtajien määrässä – eikä ihme. Lomalla mielesi saattaa itseasiassa pohtia asioita, joille kiireinen arki ei anna tilaa ja huomaatkin, ettei nykyinen työsi enää syystä tai toisesta tunnukaan siltä oikealta.

Millainen on sinun tarinasi? Ehkä kaipaat lisää tietoa siitä minkälaisia uusia mahdollisuuksia Gofore voisi tarjota juuri sinulle? Blogauksestamme saat jo pienessä paketissa suuren määrän tietoa meistä ja siitä, kuinka rekrytointimme etenevät kesän aikana.

Miten korona vaikutti sinun arkeesi ja työnhakuusi?

Monen työarki muuttui viime keväällä koronapandemian myötä. Miten sinä koit etätyön tai kaipasitko aiempaa enemmän tukea esimerkiksi työn ja perhe-elämän yhteensovittamisessa? Goforelaisten arjessa etätyö ja erilaiset työn joustot ovat olleet iso osa normaalia arkea jo pitkään. Näin ollen työt sujuivat lähes mutkattomasti ja tiukemmissakin kaarteissa huomasimme, että töitä riittää hyvin. Meillä on tälläkin hetkellä avoimia työpaikkoja ja etsimme osaajia. Pohditko ehkä uskallatko vaihtaa työpaikkaa tällaisena aikana? Haluaisimme kuulla myös ajatuksistasi tai mahdollisista epäilyksistäsi. Jos toiveesi on pidempi mietintäaika rekrytointiprosessin jossakin vaiheessa – sekin onnistuu 🙂

Millaista muutosta kaipaat – Minkä toivoisit olevan paremmin Goforella?

Miten viihdyt nykyisessä työssäsi? Me Goforella lupaamme olla hyvä työpaikka jokaiselle. Jos siis tällä hetkellä työssäsi esimerkiksi johtaminen sakkaa, työ ja vapaa-aika sekoittuu ikävällä tavalla tai työsuhde-edut eivät tunnu elämäntilanteeseesi sopivilta tai tarpeeksi kattavilta, näihin ongelmiin Gofore voi rinta rottingilla todeta olevansa ratkaisu. Itseohjautuva, aidosti matala organisaatio ja johtamiskulttuuri eivät toki sovi kaikille, mutta vapautta ja vastuuta arvostavalle ihmiselle me olemme unelmien työpaikka. Emme jätä sinua yksin, emmekä ajattele sinun elävän työllesi. Me ajattelemme, että työ mahdollistaa elämän.

Kerro mitä osaat ja mitkä ovat vahvuutesi

Tunnista omat vahvuutesi ja osaamisesi. Meillä on auki useita erilaisia rooleja, jotka löydät osoitteesta gofore.com/tyopaikat. Toisin kuin yleisesti uskotaan, meille myös avoin hakemus on mahdollisuus ja käymme jokaisen ajatuksella läpi. Työmme on auttaa sinua löytämään osaamistasi ja toiveitasi vastaavan roolin. Tärkeintä, että kerrot, millaisesta työstä seuraavaksi haaveilet ja miten se voisi Goforen kontekstiin solahtaa.

“Kyllä, haluan Goforelle töihin – mutta miten rekrytointiprosessi toimii?”

Hakemus, haastattelut ja sopimukset – perinteinen, mutta toimiva malli. Meille hakemus on ennen kaikkea keskustelun aloitus ja läpileikkaus osaamisestasi ja ammatillisesta elämästä.

Hakemuksen jättämisen jälkeen katsomme alustavasti, voisiko Gofore olla sinulle sopiva työpaikka ja olemme yhteydessä sinuun muutaman päivän sisällä. Varsinainen rekrytointiprosessi on kolmivaiheinen. Ensimmäisenä hakemuksen jättämisen jälkeen on keskustelunomainen haastattelukierros, jossa tapaat kaksi goforelaista ja pääsemme tutustumaan toisiimme tarkemmin. Jos kaikki vaikuttaa lupaavalta puolin ja toisin, edetään toiselle kierrokselle, jossa keskitytään enemmän (tekniseen) osaamiseesi.

Jos yhteinen sävel edelleen soi kauniisti, toisen kierroksen jälkeen on sitten sopimusneuvottelut, joissa neuvotellaan käytännön asioista, kuten palkasta ja aloituspäivämäärästä. Näitä aihepiirejä on tottakai sivuttu jo aiemmin, mutta tässä kohtaa kaikesta tehdään virallista ja juttelut viedään mustaksi valkoiselle.

Halutessasi voit kurkata videon, jossa kerromme vielä rekrytointiprosessistamme:

“Mitä jos heinäkuussa laitan hakemuksen? Milloin voin odottaa vastausta?”

Osa työntekijöistämme on kesälläkin töissä, mutta realistista on, että vastausaika kesälomakaudella saattaa venyä jonkin verran. Käymme viimeistään elokuun alussa kaikki kesän aikana tulleet hakemukset läpi ja aloitamme heti niiden edistämisen. Jotkut saavat kutsun ensimmäiselle kierrokselle ja joillekin joudumme toteamaan, ettei Goforella ole tarjota heidän osaamiseensa sopivaa työnkuvaa.

“Sopisinko minä Goforelle?”

Me olemme työpaikka, jossa jokainen saa olla sellainen kuin on. Meitä yhdistää vankka ammattitaito ja halu tehdä merkityksellistä työtä yhdessä. Autamme toisiamme, opimme toisiltamme ja kehitymme yhdessä paremmiksi. Kulttuurimme perustuu avoimuuteen ja luottamukseen ja haluamme tarjota asiantuntijoillemme autonomian tehdä kulloinkin parhaat ratkaisut. Olisiko Gofore sinun juttusi?

Lisää meistä voit lukea Our Gofore -tarinoista, goforelaisten blogeista tai tutustua meihin vaikkapa Instagramissa @goforegroup

Jatkamme mielellämme kanssasi keskusteluja – sinun ehdoillasi. Olethan yhteydessä!

Goforen rekrytiimi

Janne
Kiira
Emilia
Marjo
Tiina
Anni

 

Liity joukkoon, hae töihin Goforelle!

Katso avoimet työpaikat

Gofore Oyj

Gofore Oyj

Piditkö lukemastasi? Jaa se myös muille.

Mikä on allianssimalli?

Integroitu projektitoimitus (IPT), integrated project delivery (IPD), integroitu toteutusmuoto, yhteistoiminnallinen toteutusmuoto, yhteistoimintamalli, yhteisvastuumalli, allianssimalli… Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Allianssimallissa joukko toimittajia ja tilaaja perustavat yhteisen tiimin, joka sitoutuu suunnittelemaan ja toteuttamaan ja ylläpitämään haastavan hankkeen. Mallissa suunnitelmat, budjetti ja aikataulu laaditaan yhteistyössä. Malli tekee perinteisestä perävalomyymisestä ”myydään halvalla, korjataan kalliilla” hyödytöntä, koska mallissa palkitaan nimenomaan luovista aikaa ja rahaa säästävistä ratkaisuista.

Mallin ideana on ketterä ja ihmisläheinen lähestyminen, missä isoa ja haastavaa kokonaisuutta lähdetään toteuttamaan toisiinsa luottavien ihmisten kesken. Alussa myönnetään, että kaikki faktat eivät ole tiedossa ja jätetään tilaa innovaatiolle sekä parantamiselle.

Tämä lähestymistapa on havaittu menestykseksi niin maailmalla kuin Suomessa. Hankkeiden ollessa yhä mutkikkaampia (lainsäädäntö, toimintaympäristö, käyttäjät, teknologia yms.) ja vaatiessa laajempaa osaamista ja uudenlaista kyvykkyyttä. Kukaan hankkeen osapuolista ei pysty hallitsemaan kokonaisuutta yksin, joten ainoa keino menestykseen on toimia avoimesti ja yhteistyössä.

Kääntäen voi todeta, että allianssimalli pystytään nostamaan megahankkeiden tuottavuus aivan uudelle tasolle!

Ketteryys: vaatimukset ja tarpeet kirkastuvat projektin edetessä

Isot projektit ovat aina osin kompleksista työtä, missä parhaita ratkaisuita ei tiedetä etukäteen. Vaatimukset ja tarpeet kirkastuvat projektin edetessä jatkuvan oppimisen kautta. Tätä on ketterä kehittäminen. Siinä seurataan ketterän kehittämisen prosessimallia, jossa järjestelmä toteutetaan inkrementaalisesti ja iteratiivisesti, pala palalta ja kerros kerrokselta. Jokainen edellinen osakokonaisuus auttaa oppimaan ja ymmärtämään, sekä näin kehittämään järjestelmästä paremman.

Riski: pyri jakamaan riskiä sekä vaiheistamaan projekti etapeilla

On selvää, että laajan IT-toteutuksen ostaminen kiinteällä hinnalla on kaikkien osapuolien kannalta puhtaasti typerää, vaikka sopimuspöydän ääressä voi vaikuttaa siltä, että toimittaja kantaa kaiken riskin. Jostain ylivuotobudjetti on joka tapauksessa kaivettava. Toisaalta puhtaassa tuntipohjaisessa laskutuksessa kaikki riski valuu maksajan harteille. On siis ilmeistä, että projektissa kannattaa pyrkiä jakamaan riskiä sekä vaiheistamalla projekti etapeilla, ovat nämä sitten ketterän kehityksen sprinttejä tai järjestelmän eri alikokonaisuuksia.

Kiinteä hankinta: toimiiko se?

Hankinnan näkökulmasta tilaaja tyypillisesti kilpailuttaa osaamista ja saa tiimin toteuttamaan visionsa mukaisen järjestelmän. Suuret tilaaja-toimittaja -malliset ketterä hankkeet ovat paitsi haastavia johdettavia ja ennustettavia, niin niiden riskinkanto on epätasapuolista. Tilaaja maksaa kaikki viulut.

Sama haaste on ollut perinteisesti julkisrakentamisessa, missä suuret projektit poikkeuksetta ylittävät budjetin ja aikataulun, tilaajan joutuessa maksajaksi. Tässä on monelta kannalta pahinta tiedon puute. Kukaan ei tiedä milloin hanke päättyy, tai mitä se tulee maksamaan. Tällöin on vaikea suunnitella mitään muita ympärillä tehtäviä hankkeita ja yksi ylivuotava hanke muodostaa vaikutusaallon, joka hidastaa kaikkea ympärillä tapahtuvaa kehitystä.

  • Muutokset johtavat lisätöihin ja sopimusriitoihin, koska kiinteät sopimukset eivät jousta
  • Jokainen toteuttaa vain omaa sopimustaan, jolloin joku voittaa ja joku toinen häviää
  • Hintakilpailu
  • Työvaiheiden pilkkominen
  • Riskien siirtäminen ja vastuiden pilkkominen
  • Osaoptimointi

Allianssissa uskotaan jatkuvaan oppimiseen ja parantamiseen

Edellä kuvattuun on viime vuosina tullut muutos allianssimallin myötä. Allianssimallissa lähdetään oletuksesta, että perinteinen toiminta ei johda toivottuihin tuloksiin, kaikkea ei kannata suunnitella valmiiksi, ollaan valmiita yhteistoimintaan ja vuorovaikutukseen, ja uskotaan innovaatioihin, sekä jatkuvaan oppimiseen ja parantamiseen. Vaikka allianssimallin oletukset vaikuttavat pehmeiltä, niin mallin tavoitteena on tuottaa arvoa rahalle. Ja tähän malli on myös todistettavasti kyennyt kymmenissä onnistuneissa allianssihankkeissa.

Allianssimallia kannattaa harkita, kun hanke on riittävän mutkikas ja suuri. Niin suuri, että hankinnassa kannattaa käyttää neuvottelumenettelyä ja riittävän mutkikas, eli hankkeeseen liittyy riskejä ja mahdollisuuksia sekä paljon rajapintoja ja sidosryhmiä. Toisin sanoen, kun ostetaan jotain niin suurta tai mutkikasta, ettei yksittäinen toimittaja pysty sitä toimittamaan.

Neuvottelumenettelyssä käytävässä hankinnassa toimittajakandidaattien kanssa käydään vuoropuhelua. Vuoropuhelussa tavallaan suunnitellaan suunnittelua, eli yhdessä määritellään, että mitä seuraavaksi tullaan suunnittelemaan. Hankinnassa hinnalle ei anneta suurta painoarvoa, koska neuvottelumenettelyn jälkeen kaikille osapuolille on selvää millaista hintatasoa haetaan. Sinänsä rahaa käytetään varsinaisessa projektissa kannustimena; Onnistuminen hankkeen avaintulosalueissa tuo osallistujille bonuksen. Projektin kate muodostuu siis yhteisestä onnistumisesta, mikä auttaa osapuolia asennoitumaan tavoitteisiin terveellä tavalla.

Varsinaisen hankinnan jälkeen allianssissa edetään yhä vaiheittain. Ensin tehdään yhteistyössä toteutussuunnittelu, missä suunnitellaan hankkeen ylätason visio, tiekartta ja mahdollisesti protoillaan jotain tunnistettuja riskikohtia aiheen oppimiseksi. Ennen varsinaisen laajamittaisen toteutuksen alkamista tarkastellaan kriittisesti suunnitelmaa ja tehdään tietoinen STOP-GO investointipäätös; yhteistyö toimii toivotulla tasolla, suunnitelma on uskottava ja kaikki osapuolet luottavat, että hanke saadaan raja-arvojen sisällä maaliin. Kaikki osapuolet maksavat omasta pussistaan, ellei suunnitellut raja-arvot pidä. Tämä auttaa tarkastelemaan suunnitelmaa aidon kriittisesti.

  • Hankkeen keskeiset toimittajat tekevät yhteisen sopimuksen (tilaaja ja toimittajat)
  • Sopimusosapuolet vastaavat yhdessä hankkeen suunnittelusta ja toteuttamisesta yhteisellä organisaatiolla
  • Hankkeen hyödyt ja riskit jaetaan, tavoitteena suorituskyvyn jatkuva parantaminen
  • Kilpailu kyvykkyydellä ja palkkiolla
  • Suunnittelu ja toteutus sopimusosapuolten yhteistyönä
  • Riskien ja mahdollisuuksien jakaminen
  • Optimointi

Allianssin piirteitä

Tilaaja ja keskeiset toimijat muodostavat ydintiimin. Ydintiimi muodostaa yhteiset taloudelliset ja laadulliset tavoitteet ”me vastaamme”. Ydintiimillä on yhteiset tilat, tietojärjestelmät ja päätöksentekoperiaatteet ”openbook”-periaatteella. Luottamuksen rakentamiseen panostetaan alusta alkaen. Tavoitteena löytää uusia, innovatiivisia ratkaisuja, jotka hyödyttävät kaikkia.

Hankkeen edustajat (tilaaja, suunnittelija ja toteuttaja) työskentelevät hankkeen tai projektin eteen yhteisessä työtilassa, ”big room”. Yhteinen työtila ja yhteinen organisaatio esimies- ja raportointivastuineen hävittävät organisaatiorajat, ja on toissijaista, mitä organisaatiota kukin allianssissa työskentelevä henkilö edustaa. Tilan seinillä on aina näkyvissä tuoreimmat suunnitelmat. Big room muuttaa hankkeen viestintätarpeita. Jatkuva intensiivinen yhteistyö yhteisessä työtilassa takaa tehokkaan tiedonvaihdon ja asioiden valmistelun.

Kaikkien osapuolien tuottamat suunnitelmat viedään yhteiseen tietojärjestelmään. Käytäntöihin kuuluu suunnittelun ja toteuttamisen tietojärjestelmien integrointi, niin että kaikilla olisi kaikki tieto saatavilla. Kun osaprosessien tieto kerätään yhteen, voidaan muodostaa projektin kattavaa tilannekuvaa, jonka avulla saadaan ymmärrettävä kuva kokonaistilanteesta. Melko yksinkertainenkin burn-up graafi valmiusasteesta ja kustannuksista auttaa näkemään pysytäänkö aikataulussa ja budjetissa.

Allianssin tavoitteena on saavuttaa lisäarvoa mahdollisimman nopeasti ja halvalla. Kaikki allianssin osapuolet voittavat, kun hanke valmistuu nopeasti, budjetin alittaen ja hyvälaatuisena. Lisäarvoa tuotetaan kustannustehokkaammilla ratkaisuilla, Lean-periaatteilla, kuten pienemmällä eräkoolla, suunnittelun ja toteuttamisen aikaisilla innovaatioilla ja osapuolten välisellä sujuvalla yhteistyöllä. Arvonluontia pyritään seuraamaan reaaliaikaisesti Target Value Design -periaatteilla. Suunnitellaan siis niin, että suunnitelmat ovat toteutettavissa tehokkaasti ja pysytään tavoitekustannuksessa. Tavoitekustannus ei ole halvin mahdollinen tarjous vaan synteesi siitä, paljonko tilaaja on valmis maksamaan ja mikä on alan vertailuanalyysihinta vastaaville kokonaisuuksille.

Raha: laadukasta yhteistyötä vai itsekästä osaoptimointia?

Allianssin jäsenten tavoitteet suunnataan palvelemaan koko projektin tavoitteita sopimusmallin avulla, joka palkitsee tai rankaisee osapuolia tasapuolisesti riippuen hankkeen toteutumisesta ennalta sovittujen tavoitekustannus- ja avaintulostavoitteiden mukaisesti. Käytännössä tehty työ ja materiaalit korvataan toteuman mukaan avoimella kirjanpidolla. Yritysten kate sisällytetään palkkio-osuuteen, jonka suuruus määräytyy etukäteen sovittujen tavoitemittareiden perusteella. Tavoitemittareita ovat esimerkiksi kustannus, aika, turvallisuus, viestintä ja ympäristö. Mallista on erinomaiset kuvaajat esimerkiksi Raide-jokerin kotisivuilla. Lyhyesti, mallissa on kannattavampaa tehdä laadukasta yhteistyötä kuin itsekästä osaoptimointia.

Hankintalaki kannustaa älykkääseen ja innovatiiviseen hankintaan

Hankintalain tavoiteena on ”tehostaa julkisten varojen käyttöä, edistää laadukkaiden, innovatiivisten ja kestävien hankintojen tekemistä sekä turvata yritysten ja muiden yhteisöjen tasapuoliset mahdollisuudet tarjota tavaroita, palveluja ja rakennusurakoita julkisten hankintojen tarjouskilpailuissa.” Hankintalain tavoitteena ei siis ole kannustaa hankintayksikkö valitsemaan vain lähtöhinnalta halvinta. Pikemminkin laki kannustaa älykkääseen ja innovatiiviseen hankintaan, millä saavutetaan paras mahdollinen lopputulos. Allianssimallissa yleisesti käytettävä neuvottelumenettely on työläämpi, mutta perusteltava paremman lopputuloksen perusteella. Allianssimalli on luonteeltaan innovatiivinen, eli lähtökohtaisesti täyttää hankintalain tavoitteen. Alina Torvisen opinnäytetyö tarjoaa syvällisen katsauksen hankintalaki vs allianssimalli -aiheeseen.

Läpinäkyvyys tuottaa lisäarvoa

Kyynikko voisi todeta, että ”toki hankkeen budjetti riittää, koska pääurakoitsija on mukana suunnittelemassa budjettia!”. Perinteisessä tilaaja-toimittajamallissahan tilaaja tinkaa keinolla millä hyvänsä kaikista halvimman tarjouksen ja lähtee lomille. Toistuvasti kaikkien hämmennykseksi kaikkein halvin tarjous ei tuotakaan toivottua lisäarvoa, vaan pikemminkin vuotaa kaikilla mittareilla ylitse.

Allianssimalli tuottaa lisäarvoa juuri läpinäkyvyyden vuoksi. Tilaaja kiinnittää erityistä huomiota sidosryhmien, eli allianssin valintaan, koska kaikille on selvää että kustannukset tullaan jakamaan läpinäkyvästi. Tämän jälkeen luodaan tehokkaat kommunikaatiokanavat. Riskialttiit kysymykset selvitetään heti hankkeen alussa, jolloin oppeihin perustuen on vielä mahdollista tehdä jatkoon vaikuttavia päätöksiä. Tähän päästään läpinäkyvyyden ja yhteisen tahtotilan kautta.

Allianssimalli heijastelee ketterän ideologian perusteita; Alussa myönnetään, että ei tiedetä miten maaliin päästään, jätetään tilaa suunnittelulle työn edetessä, korostetaan avoimuutta ja psykologista turvallisuutta, sekä vannotaan jatkuvan oppimisen nimeen.

Allianssimalli on hyvä vaihtoehto moniosaamista vaativien ja kompleksisten IT -hankkeiden läpi viemiseen. Itsessään työlään hankintaprosessin myötä saavutetaan luottamus, jonka varaan rakennetaan aitoa yhteistyö. Allianssihankkeiden loppuraporteissa puhutaan avoimesti oppimisesta, puutteista ja kehitystarpeista, sekä vuorovaikutus- ja yhteistyötaidoista. Ollaan asian ytimessä, kun fokus on ihmisissä, jotka ne hommat oikeasti tekee.

Merkittävä ero yhteistyöhön perustuvissa sopimusmalleissa on suhtautuminen muutostilanteisiin. Yhteistyömalleissa katsotaan eteenpäin, kuinka ongelma ratkaistaan, kun perinteisissä sopimusmalleissa katsotaan taaksepäin mitä aikaisemmin sovittu. Allianssiajattelussa ollaan aidosti saman pöydän ääressä.

Jari Hietaniemi

Jari Hietaniemi

Jari Hietaniemi is an enthusiastic digitalization consultant. He specialises in complex and vast software projects. His philosophy is based on thinking that a consultant must know technology, architecture, project management, quality assurance, human resources, coaching and sales. His versatile experience and constant quest for improvement help to finish projects successfully and to bring new drive into client organizations.

Linkedin profile

Piditkö lukemastasi? Jaa se myös muille.

Aloitin kolme kuukautta kestävän työharjoitteluni Goforella marraskuun 2020 alussa liittyen tietotekniikan opintoihini Jyväskylän yliopistossa. Työtehtävikseni mietittiin monenlaista: käyttöliittymäsuunnittelua, markkinointia ja tietoturvaa sekä ohjelmointitehtäviä liittyen erityisesti salibandyseura TPS:n käyttöön kehitettyyn Granny-chatbotiin. Koronatilanteen takia työharjoittelun aloittaminen aiheutti hieman jännitystä, mutta onneksi harjoittelu saatiin käyntiin sovitusti.

Työprojektikseni sain pesisbotin. Ajatus chatbotista pesäpalloilun käytössä lähti Goforen ja pesäpalloseura Jyväskylän Kirittärien yhteistyöstä sekä siitä, että myös itse pelaan seurassa pääsarjatasolla superpesistä. Pesisbotin tarkoitus on auttaa Kirittärien faneja löytämään tietoa seurasta sekä tehdä Kirittärien pelaajista kerätystä datasta saavutettavampaa. Tavoitteena oli myös auttaa tuoda Kirittäriä urheiluseurana lähemmäksi digitalisaatiota.

Projektin alku kului pääasiassa suunnittelussa ja itse botin teknisessä toteutuksessa. Samalla tutustuin luontevasti uuteen työpaikkaani ja työkavereihini. Pian meillä jo olikin valmiina ensimmäinen demoversio, jota goforelaiset Jyväskylän toimistolla pääsivät testaamaan. Hienoa, että omat työkaverini auttoivat myös osaltaan minua projektini testivaiheessa. Huomasin nopeasti, että apua oli helposti saatavilla, mikä varmasti edesauttoi itse botin ja sen tarinan nopeaa rakentumista. Tämä osoittaakin mielestäni konkreettisesti sen, miksi Goforen arvoja ovat muun muassa toisista huolehtiminen ja yhdessä tekeminen. Vaikka toimistollamme olikin etätyösuositus koko harjoitteluni ajan, tunsin kuuluvani joukkoon ja sain apua ja tukea.

Kun tekninen toteutus oli lähestulkoon valmis, oli aika miettiä pesischatbotin julkaisemista ja markkinointia. Botti on määrä julkaista fanien ja katsojien käyttöön superpesiskauden 2021 kynnyksellä Jyväskylän Kirittärien verkkosivuilla. On ollut mahtavaa olla mukana projektissa, jossa on päässyt itse osallistumaan sen jokaiseen vaiheeseen suunnittelusta julkaisemiseen saakka. Oli mukavaa huomata, miten yliopistossa oppimani asiat toimivat ja toteutuvat käytännön työelämässä. Tästä huolimatta pääsin kuitenkin käyttämään myös itselleni aiemmin tuntemattomia tekniikoita ja sovelluksia, mikä piti projektin toteuttamisen mielekkäänä.

On ollut upeaa päästä osaksi Goforen työyhteisöä ja saada tutustua yrityksen tapoihin toimia yhdessä ja itsenäisesti. Ja mikä parasta, kyseinen projekti sekä työni Goforella jatkuu, sillä harjoitteluni jatkoksi sain töitä yhtiön Jyväskylän toimipisteeltä. Voin nyt ylpeänä sanoa, että olen goforelainen.

Kuva: Goforelaiset Petteri Mäkeläinen (vas.), Eeva Mäki-Maukola, Jari Hietaniemi ja Arto Puikkonen Jyväskylässä Hippoksen pesäpallostadionilla, missä Kirittäret pelaa kotiottelunsa. Kuva: Jyrki Röppänen/Foto-Antti 

Pesisbotti julkaistaan Jyväskylän Kirittärien verkkosivuilla 24. toukokuuta

Lue myös

Eeva Mäki-Maukola yhdistää työn, urheilun ja opiskelun Jyväskylässä

Eeva Mäki-Maukola

Eeva Mäki-Maukola

Eeva työskentelee ohjelmistokehittäjänä Goforella, toimii Jyväskylän Kirittärien superpesisjoukkueen kapteenina ja on saamassa kesän 2021 kynnyksellä kandin paperit tietotekniikasta Jyväskylän yliopistosta. Pian alkavalla pesäpallokaudella Suomen kärkipelaajiin lukeutuvan Eevan kädenjälki näkyy paitsi pelikentällä, myös seuran nettisivulla julkaistavassa pesischatbotissa.

Twitter profile

Piditkö lukemastasi? Jaa se myös muille.

What is strategy consulting?

I’ve been highly interested in strategy processes for a long time. My latest strategy-related post was Teal 2.0, where I simplified the relationship between organization function and structure.

While new strategy models are constantly born on top of the old ones, strategy consulting is a never-ending business. New strategies are mostly built on top of old theories. Usually, new business ideas fit into existing strategy frameworks. Therefore, it is useful to study the strategy consulting scene bottom-up. Still, one may tell endless war stories of winning strategies, but history doesn’t repeat itself.

What is strategy

Strategy means a higher-level plan. What is the mission, direction, and means to get there? Most of the bestselling business writers emphasize the meaning of strategy. Having a clear understanding of the purpose motivates and aligns actions. In reverse, people become miserable when operating without a clear meaning, direction, and focus. The strategy gives long-term, higher goals that motivate.

Even a good strategy needs and excellent execution; management and leadership. But if you have a lousy strategy, not even management and leadership help.

Overall, strategies are not about war or winning. Strategies are born to solve topical challenges. Strategy is about improving the situation in the long run. Strategy is about being efficient, smart, and in balance.

History

Even while talking about the history of business strategy one must mention that “strategos” meant a leader of an army in ancient Greek and the oldest strategy book being Art of War from Sun Tsu. Then we can move to the point.

Taylorism was born around 1911 when Taylor released his book The Principles of Scientific Management, which was the beginning of mass production. Reorganization of the production process through the assembly line, standardization, and the mass market is also called Fordism.

The so-called business strategy was born in the 1950s when corporations started growing after WW2. Ideas of customer centricity and strategic planning were driven by Drucker, Selznick, and Chandler. Ansoff started talking about market penetration and created his own Ansoff Matrix. In the 1980s Boston Consulting Group came up with the concept of portfolio theory and business units. Porter presented three generic strategies of cost, differentiation, and focus around the 1980s. Also, Porter’s ideas of five competitive forces made strategy work more analytical. Hamel and Prahalad presented the idea of core competencies in 1996. Kotter came out with his Change Model in 1995. Mintzberg brought different views into strategy consulting also bringing engagement, culture, organization lifecycle, and continuous learning into the discussion. Schwartz introduced scenario planning in 1991, which Risto Siilasmaa talked about highly in his book Transforming Nokia. Blue Ocean Strategy presented 2004 an idea of innovation being the strongest strategy. Viguerie, Smit, and Baghai explored the growth of large companies in their book The Granularity of Growth in 2008 and stated and the best way for them to grow or change direction is through mergers and acquisitions. In the Theory of Strategy from 2010, all the strategies are categorized under four factors.

Strategy Process – 3 Views

Strategy is classically viewed as a waterfall process: decide vision, set mission, choose a strategy, execute and measure. Based on the strategy lenses, we can argue if strategy work even is a process. Or just a collection of misc tasks. Still using a regular strategy process organization will run an annual health diagnostic on itself. And this makes sense. A modern strategy work can be seen to circle around three overlapping areas as presented by Johnson and Scholes in Exploring Corporate Strategy:

  • Analysis can be done from numerous different standpoints, but the aim is to figure out how we are doing. For example, the SWOT tool is a concrete example of analysis.
  • Options creation and choosing to focus on a certain one. What creates the competitive advantage? Here we are talking about the three generic strategies.
  • Implementation of changes by motivating, engaging, and aligning people through communication, training, and follow-ups. Here we can use for example OKR as a tool.

However, again there are many concepts that overlap with all the above-mentioned areas. Lean covers all the three stages being an ideology and Balanced Scorecard overlaps with Options and Implementation. Or our own Gofore Spark framework, which covers all the aspects from strategic analysis and business renewal to maintenance and constant improvement.

Strategy Tools

Combining different strategy frameworks offers different viewpoints on the situation. Basically, strategy may have two targets:

  • Optimize. Aim to be better and more efficient, by optimizing the system.
  • Innovate. Aim to create and invent something different. Seek for a less competed business.

And strategy can be focused on:

  • Internal processes and resources. This view focuses on improving internal resources and external networks.
  • External view of industrial economics, where the external environment is being analyzed and reacted on.

Combining these four aspects gives us the classic four-table, which emphasizes the fact that you cannot serve all the standpoints at once; When you focus on optimization, you loose innovation. When you look inside, you loose outside view. Strategy work is always about making these decisions.


Picture: Four-table, which lists different aspects of strategy work and tools for these areas.

 

Timing is everything

Strategy work is always traveling in the dark. If the business opportunities would be loud and clear, everyone would be reaching for them. In highly competitive markets everyone is pursuing the same goals.

Strategy is also about timing. An opportunity may unfold itself at any moment; Innovation, new market, megatrend, the possibility for acquisition. Therefore, strategic thinking should be a continuous process that empowers everyone in the organization.

While strategy execution is about implementing the chosen options, the organization must also be able to replace its strategy at any moment. The biggest losses are not done while choosing the strategy but by sticking with the same strategy for too long. The COVID-19 was a brutal lesson on a sudden, global change. Dozens of similar megatrends are forecasted to be possible to happen. Still, nobody can predict them.

It is also good to remember that strategy work is more than just facts and rational thinking. Fashion clothes or SUV cars do not make sense and still, they are a huge business.

Strategy work is basically really simple

Consulting firms have their own theories and processes on how to create a strategy. Still, strategy work is basically really simple. Keep asking regularly these three main questions:

  1. Who is the customer? Remember to focus. The answer usually reveals itself when looking into the strengths and weaknesses of your own organization.
  2. What is the customer need you are solving? The better you are able to limit the problem, the better. The more painful the problem, the better.
  3. How you are solving the customer need? Dare to try. Usually, you cannot tell beforehand how your solution will work. Something that works in the USA may not work in the EU.

Check out also short video of corporate strategy and how Gofore can be analyzed from a strategic perspective.

Jari Hietaniemi

Jari Hietaniemi

Jari Hietaniemi is an enthusiastic digitalization consultant. He specialises in complex and vast software projects. His philosophy is based on thinking that a consultant must know technology, architecture, project management, quality assurance, human resources, coaching and sales. His versatile experience and constant quest for improvement help to finish projects successfully and to bring new drive into client organizations.

Linkedin profile

Piditkö lukemastasi? Jaa se myös muille.

Where is Europe in comparison to Norway in electromobility?

Future exists for electric cars. In Norway, fuel cars are already a thing of the past since the most sold cars are already full-electric ones and the charging infrastructure is in good order. I had a call with my friend and colleague Nina Pavón who lives up in Trondheim, Norway, and works as an investor relations lead at Gofore. As said, Norway is currently estimated to be 5–10 years ahead of the rest of Europe in the electric vehicle (“EV”) market. But what does this mean in practice?

According to Nina, a Tesla driver herself says that choosing an electric car was an easy decision in Norway, the benefits are just too good. This means for instance no road tolls, no car tax, and cheap energy. One of the biggest concerns for novices is obviously charging – how long does it take, where to charge, how do the chargers’ work. In Nina’s case, charging has been well integrated into normal, day-to-day living. This means leaving the car to charge while her son is at football practice, or while shopping for groceries. Chargers are everywhere, and there are many of them. For example, there are fields with 15-20 fast charging points or Tesla superchargers where you always can get your car sufficiently charged in 30 minutes. Many people also charge their cars at home, so the charging happens during the night. The question of range anxiety (in Norwegian: “Rekkeviddeangst”) and other doubts have already been eliminated in Norway (and they do have colder winters than we do in Central-Europe), electric cars are the de facto choice. This is also backed by the numbers because more than 80 % of all cars sold are currently either battery electric vehicles (“BEV”) or plug-in hybrid vehicles (“PHEV”). But how about the rest of us here in Europe, where are we on this? Here are five things you should know:

1. The market is still in an immature phase

Regarding the electromobility market in Europe, the hype is stronger than reality. This goes at least for my bubble. The total amount of electric cars (hybrid and full-electric) in circulation at the end of 2020 was around 1,5% of the total fleet. Naturally, with these kinds of numbers, it is still exceedingly difficult for different market players to make much profit. This also is a chicken-and-egg problem where for example a lot more charging infrastructure is needed to convince people to change to EVs. The other problem also lies in the perceived pricing. Most electric cars still feel economically out of reach for the masses even though the total cost of ownership of an electric car is lower than a traditional car.

However, being active in this market phase is crucial. Early movers, especially with a customer experience and brand focus, have better possibilities to capture more market share. From a market life cycle model perspective, it is quite easy to see however that we are still in a development phase, but about to enter the growth phase. Giants in the automotive industry are now awake as for example Volkswagen has announced its plans for electromobility with EUR 50 billion investments.

Image 1. Life cycle – adapted from Whittington, Scholes et al. Image 1. Life cycle - adapted from Whittington, Scholes et al.
Image 1. Life cycle – adapted from Whittington, Scholes, et al.

2. The growth is strong and is getting stronger

Even though the adoption level of EVs is still quite low, more importantly as an indicator, there is extraordinarily robust growth on several fronts. In the field of electromobility, a key thing is of course the amount of EVs sold, which in Europe grew by 137% compared to the previous year but still totaled “merely” EUR 1.4 million. What is however interesting is that for instance in Germany the number of electric vehicles tripled in the month of February compared to last year. Regarding the cars, it is obvious that there are many new models that are hitting various kinds of sweet spots for the consumers. Also, the technologies are evolving, for example, the capacity of the batteries are increasing steadily.

Another piece of the puzzle is the public charging infrastructure which has during the last few years grown around 35% per year in Europe. The growth rate around home chargers can be assumed to follow this same pattern. However, this pace will not be enough, and we can also expect the amount of charging stations to increase rapidly. Another thing to consider is the increase in quality and speed of the charging with companies competing over. At least technically. The truth however is that there are still too many slow 22kW chargers out there.

The three main blockers for EV adoption are purchasing price, driving range, and charging infrastructure. The growth is ensuring that these blockers are now being removed very rapidly.

3. The user experience needs development

Like in many other fields there is a lot of variation in the user experiences around e-mobility. Even though some leading manufacturers like Tesla can provide top-notch user experiences in their own charging networks, the chance of finding a non-functioning charger can still be high, or that the charging speed does not fit the user’s current use case. There is also lots of lack of interoperability in the charging standards and one needs to have a stack of different customer cards for the different operators and e.g., contactless card payment is not possible. In my view, this is because many of the parties in the field are still maturing and few end-to-end solutions designed with the end-users in mind do not yet exist. Tesla might be the expectation here, but they are not perfect either. However, we have seen that many other companies, especially those that have tight customer dialogue, are rapidly improving.

Another interesting aspect about the user experience is definitive that it works also the other way around. With this, I mean that companies need to provide these services to their customers in order to provide a holistic user experience. For example, customers with electric cars will prioritize the supermarket or restaurant with a charging possibility available. For more information, we were featured in an article about the customer journey in charging stations.

4. 4. There are still a lot of misconceptions and biases

A recent survey stated that more than half of respondents in the Lower-Saxony area would not be willing to buy an electric car as their next car. For example, 57% of the respondents doubted the environmental friendliness of electric vehicles which can be considered a quite high number. There is no question that electric cars would not be more environmentally friendly than other drive trains. This has been stated in multiple studies.

The other reason included for example the classical driving range issue. It is of course true that few electric cars can reach the same ranges as internal combustion engine cars, but that is the wrong place to compare. A better comparison is how much one needs to drive. According to European statistics, the average daily drive is less than 40 kilometers (pre-covid numbers) and long-distance driving is unusual. EVs are more than good enough in handling the daily needs since in many cases the charging will take place at home or in the context of some other activity like shopping. Many more misconceptions are existing, for example, that the battery will depreciate like in a cell phone and needs to be replaced every two years. The news climate also tends to be such where negative headlines get more clicks. We need to keep on talking about these topics to relentlessly educate and train the market. Not least ourselves.

5. New business models are being unlocked

For me as a professional living and breathing digital transformation, the most exciting thing is the software side and what that is currently unlocking around e-mobility business models. This extends for example to the billing of electricity where we are seeing some variations in form of time-based-, kWh based-, hybrid- or even honey-pot pricing where the energy can even be free or deducted when bundled with other services like in the monthly fee of the car itself or as a part of another service provider. We do not know which pricing model will win the game or will exist at the same time depending on the use case at hand or even customer preferences and needs. Much business model testing is still needed.

The cars themselves are getting new capabilities to change the business models. For example, function-based pricing is something quite exciting. This means that the customer can pay for certain functions such as speed or autonomous-driving features. For example, Audi is already a front-runner with their “on-demand” capabilities. There is still room for a lot of new innovations, and those will be achieved mostly by better software solutions.

Where are we?

As Nina’s experiences showcase, and as the other presented evidence suggests, Norway is leading the way in the EV market. Many of the things we are struggling with, in especially central Europe, are already solved there. What is good is that we can learn quite much about how the market will evolve and how the behavior of people will evolve. Electric mobility will be the new normal and a way of life. The journey has just started, but we are on our way! What are your thoughts on this? Have you tried an electric car already?

Image 2. The s-curve of innovation.

Are you interested in this topic? Read also our Case Virta: Accelerating the switch to electric cars

Karl Nyman

Karl Nyman

Karl believes that technology has the potential of making our everyday lives better if humanness and sustainability are always kept as the centering values. Karl is a versatile and customer-oriented professional with a wide-ranging background. He has experience in several different industries including e.g. retail and logistics, energy, construction, telco, professional services, insurance and the public sector. His roles have varied from agile and organizational coaching to digital strategy consulting and leadership. Karl is especially passionate about developing strategies, products, and ways of working in the digitizing world. Ihr Ansprechpartner für New Mobility / Digitale Transformation / Beratung +49 174 329 1621 karl.nyman@gofore.com

Linkedin profile

Piditkö lukemastasi? Jaa se myös muille.

Jaoimme virtuaalifasilitoinnin vinkkejä opettajille suunnatussa webinaarissa toukokuun alussa ja tapahtumassa oli mukana lähes sata opettajaa erilaisista oppilaitoksista. Kokosimme keskeisimmät oivallukset webinaarista työssä onnistumisesi tueksi nyt myös blogipostaukseksi.

Mitä virtuaalifasilitointi on?

Fasilitoinnilla tarkoitetaan yhteistyöskentelyn suunnittelua ja toteuttamista. Avainasemassa on erilaisten osallistujien huomioon ottaminen hyödyntämällä erilaisia käytännön harjoituksia ja työskentelyä sekä ryhmissä että itsenäisesti. Fasilitaattorin vastuulla on tilan ja tunnelman hallinnointi sekä osallistujien aktivointi – olipa ympäristö fyysinen tai virtuaalinen.

Virtuaalisuus muuttaa ryhmädynamiikkaa: et näe toisia, tapaaminen on tekniikan varassa, etkä voi olla varma siitä, kuka on oikeasti läsnä. Webinaariin osallistuneiden opettajien mielestä selvästi suurimmat haasteet etäopetuksessa olivatkin passiivisuus ja vuorovaikutuksen puute.

Koostimme virtuaalifasilitoinnin työkaluista ja metodeista viisi vinkkiä, joilla pääset jo pitkälle näiden haasteiden kanssa.

1. Selkeytä odotukset puolin ja toisin: epäselvyys ruokkii passiivisuutta

Suunnittele tilaisuuden runko ja valitse tekninen ratkaisu, jonka tunnet riittävän hyvin. Uudet työkalut kannattaa aina testata ennakkoon, sekä miettiä varasuunnitelma teknisen ongelman varalle. Mieti mitä odotat osallistujilta ja kuinka kerrot sen heille. Selkeistä tavoitteista, vaiheista ja säännöistä on yleensä myös helppo viestiä.

Rytmittämällä tekemistä lyhyillä aktivoinneilla ja tauottamalla työskentelyä säilytät osallistujien mielenkiinnon paremmin. Materiaaleja on hyvä elävöittää kuvilla ja visualisoinneilla. Hyödynnä myös huumoria mahdollisuuksien mukaan.

Ennakkotiedot ja agenda motivoivat osallistujia: tällöin he tietävät mitä odottaa. Työskentelyyn ja tilanteeseen virittäytyminen alkaakin usein jo ennen varsinaista tilaisuutta. Muista valmistautua myös omaan osallistumiseesi. Tarkista että laitteesi toimivat, jotta sinut kuullaan ja nähdään hyvin. Etänä ilmeet ja eleet korostuvat eri tavalla kuin läsnätapaamisessa. Jo hymyllä on iso merkitys ja sen myös kuulee puheesta.

2. Lisää vuorovaikutusta osallistamalla eri tavoin

Työskentelyn alussa on hyvä käydä läpi agenda, tavoitteet, osallistujat ja työkalut. Alussa voi esimerkiksi kysyä osallistujien fiiliksiä emojein, giffein tai kuvin chatissa tai virtuaalivalkotaululla. Työskentelyn aikana voi hyödyntää erilaisia aktivointeja ja energisoijia, joilla vältetään virtuaalitapaamisista tuttua apatiaa.

Voit esimerkiksi ohjata taukojumpan tai pyytää osallistujia hakemaan jonkun esineen näytettäväksi kameralle saadaksesi heidät fyysisesti liikkeelle. Työskentelyn tauottaminen ja erilaisten työskentelytapojen vaihteleminen auttavat myös pysymään virkeänä.

Myös pienryhmätyöskentely lisää osallisuutta ja energiaa. Pienemmässä porukassa keskustelu sujuu paremmin ja voidaan hakea yhteistä ymmärrystä tai ratkaisua ongelmaan. Hyvä ideointimetodi onkin me-we-us, missä aluksi mietitään itse, tämän jälkeen ryhmissä ja lopuksi koko porukalla. Esimerkiksi Teamsissa ja Zoomissa on pienryhmätoiminto, millä saat jaettua osallistujat ryhmiin ja palautettua takaisin pääkokoukseen.

3. Hyödynnä virtuaalisia työkaluja

Erilaisia virtuaalisia työkaluja on paljon, näistä yhteissuunnitteluun soveltuvat erityisesti virtuaalivalkotaulut ja äänestystyökalut. Osasta työkaluja on tarjolla ilmainen opetuslisenssi tai ilmaisia rajallisia versioita ja jotkut saattavat olla ilmaisia tai kuulua jo olemassa olevaan sovelluspakettiin. Kannattaa siis tutkia, mitkä työkalut sopivat omaan tarpeeseen ja budjettiin.

Mitä virtuaalisilla työkaluilla sitten voi tehdä?

  • Opetuksen aktivointi keräämällä vastauksia opiskelijoilta
  • Opetusmateriaalien jakaminen
  • Tiedon kerääminen ja jakaminen muille
  • Yhteisen näkemyksen rakentaminen
  • Ryhmätöiden tekeminen pienryhmissä
  • Yksilötöiden tekeminen
  • Tiedon havainnollistaminen opetuksen aikana
  • Miellekarttojen ja muistiinpanojen tekeminen

Monipuolisimpia virtuaalivalkotauluja ovat Miro ja Mural, joita kumpaakin voi käyttää selaimella. Muita ovat mm. Padlet, Flinga, Google Jamboard, Microsoft Whiteboard ja Lino.

Näihin työkaluihin voi hahmotella käsiteltävää asiaa tekstien, kuvien, post-it-lappujen ja erilaisten kuvaajien avulla. Useaan työkaluun löytyy myös valmiita suunnittelu- ja työskentelypohjia, mitä voi hyödyntää valmistellessaan virtuaalityöskentelyä.

Äänestys ja kyselyt ovat helppoja ja nopeita aktivoinnin keinoja. Näillä voi pyytää kommentteja, varmistaa että läpikäyty asia on ymmärretty tai tehdä yhteisiä päätöksiä.

Äänestäminen tai kyselyyn vastaaminen on hyvä harjoituttaa esim. alkulämmittelyn yhteydessä. Äänestys- ja kyselytyökaluina voit hyödyntää esimerkiksi seuraavia: Mentimeter, Kahoot, Teamsin kommentit/reaktiot, virtuaalivalkotaulujen omat äänestystyökalut, Zoomin äänestys- ja kyselytyökalut. Esimerkiksi Mentimeter sopii hyvin myös paikan päällä aktivoimiseen, jos vaikkapa mobiililaitteet ovat käytettävissä.

Netistä löytyy erilaisia työkaluja myös mm. sanapilvien luomiseen, ajatuskarttojen tekemiseen, vuoron arpomiseen, oman sarjakuvan, julisteen tai animaation luomiseen. Vain mielikuvitus on rajana!

4. Summaa ja pyydä palaute tuoreeltaan

Varaa työskentelyn loppuun riittävästi aikaa yhteiseen koontiin, jossa käydään läpi päästiinko tavoitteeseen ja mitä seuraavaksi tapahtuu. Palautteen pyytäminen kannattaa ottaa rutiiniksi. Summaus ja palaute auttavat paitsi kehittämään omaa fasilitointikykyä, myös osallistujia jäsentämään ajatuksiaan työskentelytavoista ja tuloksista.

Palautteen kysyminen viestii lisäksi siitä, että huomioit osallistujat ja olet kiinnostunut kuulemaan heidän mielipiteitään toteutuksesta. Hyviä palautekysymyksiä ovat esimerkiksi: mitä osallistujat oppivat, mikä heille oli tärkeintä tai mikä työskentelyssä oli mukavinta. Pikapalauteen voi kysyä vaikkapa fiilismittarin avulla.

5. Huomioi muut ja päätä johonkin positiiviseen

Fasilitoinnissa tärkeintä on positiivisen ja turvallisen ilmapiirin luominen sekä erilaisten osallistujien huomioiminen. Myös osallistujia voi muistuttaa positiivisen ilmapiirin tärkeydestä. Esimerkiksi ”Joo, ja…” on hyvä metodi ideointiin mahdollisimman positiivisessa mielentilassa. Siinä jokainen aloittaa keskustelussa lauseen aina sanoilla ”Joo, ja…”. Metodi opettaa kuuntelemaan ja luo ilmapiirin, jossa kaikki ideat ovat sallittuja.

Mitä menetelmiä tai työkaluja täytätkin, ole ystävällinen ja kannustava – ja pyri aina päättämään tilaisuus johonkin positiiviseen. Mitä parempi fiilis, sitä paremmat tulokset!

Lue myös: Uusia ideoita osallistavaan etäopetukseen – virtuaalifasitoinnin keinoja opettajille

Päivi-Mari Hietamies

Päivi-Mari Hietamies

Päivi-Mari Hietamies työskentelee Goforella Senior Designerina palvelumuotoilun, UX-suunnittelun ja visuaalisen suunnittelun parissa. Työssään hän fasilitoi virtuaalisesti työpajoja sekä yhteissuunnittelee käyttäen työkaluja Teamsista Zoomiin ja Mirosta Muraliin. Hän on pirskahtelevan energinen, tehokas ja luova suunnittelija, jolle on tärkeää ottaa huomioon käyttäjien aidot tarpeet ja oppia uutta.

Linkedin profile
Linda Macken

Linda Macken

Linda on kokenut palvelumuotoilija, jonka sydän sykkii empaattiselle muotoilulle. Hänen vahvuuksiansa ovat laaja-alainen ammattitaito, kyky hahmottaa suuria kokonaisuuksia ja rohkeus tarttua uusiin haasteisiin. Työssään Linda on mukana uusien toimintamallien ja digitaalisten palvelujen strategisessa suunnittelussa.

Linkedin profile

Piditkö lukemastasi? Jaa se myös muille.

Puheentunnistusteknologiaa hyödyntävät älykaiuttimet ja virtuaaliapurit ovat lyöneet jo isosti läpi maailmalla. Esimerkiksi Yhdysvalloissa viime vuonna älykaiuttimien käyttäjiä ennustettiin olevan jo yli 80 miljoonaa kappaletta (TechCrunch). Suomessa vastaavaa markkinaa ei ole vielä päässyt syntymään, koska suomen kielen tuki puuttuu monista älykaiuttimista ja puhelimien virtuaaliapureista. Viime vuosina Suomeenkin on kuitenkin syntynyt puheentunnistusteknologiaa kehittäviä yrityksiä ja sovelluksia, joilla voi vaikkapa luoda kaupan ostoslistan puheella (Tivi). Avoimen lähdekoodin suomenkielistä puheentunnistusteknologiaa ei tosin vielä ole kovin paljoa saatavilla.

Avoimen lähdekoodin uusimpia tekoälyyn perustuvia luonnollisen kielen käsittelyn (Natural Language Processing, NLP) ja uutena valtauksena myös puheentunnistuksen (Automatic Speech Recognition, ASR) teknologioita kehitetään Hugging Face -nimisessä startupissa ja sen ympärille muodostuneessa yhteisössä. Maaliskuun lopulla Hugging Face organisoi kampanjaviikon, jonka tavoitteena oli kehittää avoimia puheentunnistusmalleja erityisesti vähän puhutuille kielille, kuten suomelle. Olemme aiemmin hyödyntäneet Hugging Facen teknologioita suomenkielistenkin kielimallien kouluttamiseen, joten suomenkielisen puheentunnistusmallin kehittäminen kuulosti kiinnostavalta haasteelta. Kampanjaviikon päätteeksi parhaat mallit vieläpä luvattiin palkita Hugging Facen palkinnoilla, joten kiinnostuksemme oli taattu!

Puheentunnistuksen perusteet

Puhe kulkee ilmassa värähtelynä eli ilmanpaineen muutoksina eli ääniaaltoina. Digitaalisessa muodossa ääniaalto voidaan esittää numerosarjana, joka kuvastaa suhteellista ilmanpainetta tietyllä ajanhetkellä. Ääniaalto on luonteeltaan jatkuva signaali, joten digitaalisessa formaatissa se yleensä jaetaan tietynkokoisiin diskreetteihin näytteisiin (sampling). Näytetaajuudella (sampling rate) kuvataan, kuinka monta näytettä sisältyy yhteen sekuntiin. Ääniaallolla on tietty taajuus, jonka sisällyttämiseksi näytteeseen tarvitaan kaksinkertainen näytetaajuus ääniaallon taajuuteen verrattuna. Ihminen kuulee korkeimmillaan 20 kHz taajuuksia, joten digitaalisen äänen yleisesti käytetty näytetaajuus on 44.1–48 kHz eli hieman yli kaksinkertainen verrattuna ihmisen kuulon ylärajaan. Nämä äänifysiikan perusteet on hyvä tiedostaa myöhemmässä luvussa, jossa kerrotaan puheentunnistusmallin kehittämiseen käytettävän digitaalisen äänidatan käsittelystä muun muassa näytetaajuuden muuntamisen osalta.

Puheentunnistukseen, eli puheen automaattisesta muuntamisesta tekstiksi, sisältyy yleensä muutamia välivaiheita, joita on visualisoitu alla olevassa kuvassa. Usein ensimmäiseksi puhetta sisältävä digitaalinen äänisignaali pilkotaan pieniin osiin, jotta niistä voidaan helpommin erottaa puheen eri piirteitä. Piirre voi vastata esimerkiksi yhden kirjaimen äännettä tai äänteen osa. Seuraavaksi piirteet syötetään äänimallille, joka pyrkii ennustamaan, mitä merkkiä kyseinen piirre vastaa. Merkki voi olla esimerkiksi kirjain tai välilyönti. Äänimalli voidaan toteuttaa erilaisin tavoin tilastollisista menetelmistä syviin neuroverkkoihin. Kun äänimalli ennustaa useita peräkkäisiä merkkejä, merkeistä alkaa muodostua tekstiä. Äänimalli itsessään ei sisällä tietoa puhutun kielen sanoista tai kieliopista, joten tätä puutetta voidaan paikata erillisellä kielimallilla. Kielimalli on opetettu laajalla tekstiaineistolla, josta se on oppinut esimerkiksi, mitkä sanat seuraavat tyypillisesti toisiaan eri yhteyksissä. Dekooderi yhdistääkin äänimallin ja kielimallin niin, että äänimallin tuottamia merkkiennusteita voidaan ohjata kielellisesti oikeaan suuntaan kielimallin tuottamien ennusteiden avulla. Näin tuotettu teksti sisältää vähemmän kirjoitusvirheitä. Lopulta tuotettua tekstiä voidaan vielä jälkikäsitellä, jotta esimerkiksi lauseiden välimerkit ovat kohdillaan.

Esiopetetut äänimallit

BERT, GPT-3 ja muut viime aikoina kiinnostusta herättäneet kielimallit ovat kasvaneen laskentatehon, suurten datamassojen sekä kehittyneiden koneoppimisalgoritmien ansiosta. Yksi keskeinen innovaatio suuren datamäärän hyödyntämiseen on itseohjattu oppiminen (self-supervised learning), jossa luokittelematonta aineistoa itsessään käytetään mallin opettamiseen. Esimerkiksi kielimalli voidaan opettaa hakemalla suuri määrä tekstiä internetistä, piilottamalla vuorollaan tekstin jokainen sana ja antamalla mallin ennustaa piilotetut sanat ympäröivän tekstin perusteella. Tällaista itseohjattua opetusta käytetään mallin esiopettamiseen, jonka jälkeen sitä voidaan edelleen opettaa luokitellulla datalla. Tällöin dataa tarvitaan huomattavasti vähemmän, koska malli osaa jo muodostaa järkeviä assosiaatioita kieliopin, sanaston, sekä semanttisten piirteiden välillä.

Tyypillisesti äänimallit opetetaan alusta asti luokitellulla datalla ilman yllä kuvattua esiopetusvaihetta. Tämä vaatii paljon laskentatehoa, aikaa, sekä valmiiksi litteroituja äänityksiä. Valmiiksi litteroitua ja helposti saatavilla olevaa data-aineistoa löytyy suomeksi melko niukasti ja raa’an äänidatan litterointi on taas aikaa vievää työtä. Facebookin viime vuonna julkaisema Wav2Vec2-malli kuitenkin osoittaa, että tekstimallien kehityksessä jo vakiintunut itseohjattu oppiminen soveltuu myös äänimallien kehittämiseen. Tämän lähestymistavan kiistaton hyöty on se, että esiopetukseen voidaan käyttää litteroimatonta äänidataa. Kun mallille on jo valmiiksi opetettu, millaiset puheen piirteet tyypillisesti esiintyvät yhdessä, vaatii mallin jatko-opetus huomattavasti vähemmän litteroitua dataa kuin tavanomaiset äänimallit.

Wav2Vec2-malli hyödyntää itseopetusta ennustamalla niin sanottuja puheyksiköitä 25ms pituisiksi pilkotuista äänisignaalin osista, jotka ovat muodostettu raa’asta äänisignaalin datasta käyttäen konvoluutioneuroverkkoa. Neuroverkkojen perusteista voit myös lukea tarkemmin tästä blogista. Puheyksiköiden tarkoitus on oppia puheen piirteitä, jotka ovat vielä hienojakoisempia kuin puheen pienimmät merkitykselliset ääniyksiköt. Puheyksiköiden lukumäärä on rajattu siten, että malli pyrkii oppimaan puheyksiöihin eniten informaatioarvoa tuottavaa puheen piirteitä eikä esimerkiksi erilaisten puhujien puhetyylejä tai äänitteen taustamelua. Itseohjattu opetus Wav2Vec2-mallissa tapahtuu piilottamalla osa näistä puheyksiköistä mallin komponentilta, joka pyrkii päättelemään piilotetun puheyksikön ympäröivien äänipiirteiden perusteella.

Facebookin julkaisun mukaan edellä kuvattu menetelmä tuottaa englannin kielellä ennätyksiä rikkovia tuloksia. Tästä mallista on opetettu myös monikielinen versio nimeltään Wav2Vec2-XLSR-53 käyttäen 53 eri kieltä. Monikielinen versio mallista oppiikin puheyksiköitä, jotka voivat olla jaettuja eri kielten välillä. Tämä mahdollistaa sen, että vähäresurssiset kielet, kuten suomen kieli, voivat hyödyntää samankaltaisista kielistä opittuja puheyksiköitä. Monikielisen mallin esiopetuksessa ei valitettavasti ollut mukana suomenkieltä, mutta mukaan oli päässyt vironkielistä puhedataa. Voisikin kuvitella, että monikielinen malli sisältäen suomea muistuttavan kielen puheyksiköitä edesauttaisi myös suomenkielisen äänimallin jatko-opetusta. Ainakin tekstipohjaisten monikielisten kielimallien puolella on jo saatu aikaan tosi lupaavia tuloksia, joista voit myös lukea lisää tästä aiemmasta blogista.

Suomenkielisen puhedatan metsästys ja käsittely

Tyypillisesti isot mallit tarvitsevat paljon dataa. Hieman yksinkertaistaen voidaan sanoa, että mallin parametrien määrä kuvaa mallin kykyä oppia piirteitä datasta. Vaikka Hugging Facen kampanjassa tarkoituksena olikin hyödyntää Facebookin julkaisemaa isolla datamäärällä jo esiopetettua monikielistä äänimallia, riittävän datamäärän haaliminen on ehtona kohtuullisen mallin jatko-opettamiselle. Tarpeeksi suuren ja laadukkaan litteroidun suomenkielisen puhedatan löytäminen tulisikin todennäköisesti olemaan pullonkaula mallin jatko-opetuksessa.

Hugging Facen kampanjassa suositeltiin käytettävän Mozillan Common Voice -puhedataa, koska se sisältää kohtuullisen määrän litteroitua dataa monelle eri kielelle. Common Voice data on myös helposti ladattavissa eikä sen lisensointi ei aseta käytölle rajoituksia. Ikävä kyllä, Common Voice sisälsi suomenkielistä puhetta litteroituna vain noin yhden tunnin verran, mikä on huomattavasti vähemmän kuin joillekin verrokeille (ruotsi 12h, viro 19h, englanti 1686h). Emme tyytyneet yhteen tuntiin puhetta, vaan hetken googlailun jälkeen saimme lisättyä suomenkielisen puhedatan määrää vanhoista äänikirjoista sekä eduskunnan täysistunnoista. Lopullinen opetusdatamme sisälsi noin 12 tuntia suomenkielistä puhetta.

Mallin opetusta varten dataa tulee hieman esikäsitellä. Puhedatasta voi olla hankalaa erottaa lauseiden välimerkkejä ja isoja kirjaimia esimerkiksi erisnimien yhteyksissä, mitä ei eksplisiittisesti sanota ääneen normaalissa puheessa. Täten puheiden litteroinneista poistettiin kaikki väli- ja erikoismerkit sekä teksti muutettiin sisältämään vain pieniä kirjaimia. Litterointitekstien numerot olisi myös hyvä muuntaa puhuttuun muotoon.

Kasaan haalittu datajoukkomme asettaa myös tiettyjä haasteita. Ensimmäiseksi, Hugging Facen kampanjassa mallin testaus tehdään Common Voicen testidatalla, joten mallin tulee toimia ensisijaisesti vastaavissa ääniolosuhteissa. Näihin kuuluu akustinen ympäristö, äänitykseen käytetty mikrofoni sekä puhujat. Esimerkiksi suomenkielinen Common Voice on sukupuolijakaumaltaan selvästi vinoutunut sisältäen lähinnä miesten puhetta, joten hyvin testidatalla pärjäävä malli ei välttämättä sovellu todelliseen käyttöön. Tämä tulee ottaa huomioon myös muuta dataa käytettäessä. Esimerkiksi äänikirjoista saimme määrällisesti paljon dataa, mutta kaikilla kirjoilla on sama lukija, puhe on tyypillisesti rauhallisempaa ja sisältää vähemmän taustakohinaa kuin testauksessa käytetty data. Vastaavasti myös eduskunnan täysistunnoista äänitetyssä datassa on omat erityispiirteensä.

Edellä mainituista datan haasteista johtuen kokeilimme teknisesti monimuotoistaa puhedataa, jotta malli voisi paremmin oppia erilaisia ääniolosuhteita ja olla yleiskäyttöisempi. Lisäsimme satunnaisesti dataan esimerkiksi taustakohinaa ja muutimme puheen nopeutta sekä sävelkorkeutta. Puhedatan monimuotoistamisessa hyödynsimme valmista Python-kirjastoa nimeltään audiomentations. Ideaalitilanteessa käytettävissämme olisi ollut paljon hyvin erilaista ja monimuotoista puhedataa, mutta tällä kertaa tyytyminen oli datan teknisiin käsittelyn menetelmiin.

Eri lähteistä kerätyt mahdollisesti erilaisilla näytetaajuuksilla varustetut äänisignaalit tulee vielä muuntaa samaan näytetaajuuteen. Koska Facebookin Wav2Vec2-XLSR-53 malli oli esiopetettu puhedatalla, jonka näytetaajuus oli 16 kHz, myös mallin jatko-opettamiseen käytettävä puhedata tulee muuntaa samaan 16 kHz taajuuteen. Ihmisen puhesignaalin suurin informaatioarvo usein miten sijaitsee alle 8 kHz taajuuksissa, joten näytetaajuuden muunnos esimerkiksi yleisesti käytössä olevasta 44.1–48 kHz taajuudesta pienempään 16 kHz taajuuteen ei siis vielä vaaranna puheentunnistusmallin opettamisen lopputuloksen laadukkuutta. Tämä muunnos onnistuu helposti Python-kirjastoilla kuten Librosa.

Suomenkielisen äänimallin jatko-opettaminen

Kun äänimallia aletaan opettamaan hyödyntämällä valmista esiopetettua mallia, tässä tapauksessa Facebookin monikielistä Wav2Vec2-XLSR-53 mallia, aluksi mallin parametrit alustetaan esiopetetun mallin parametreista. Esiopetetut parametrit sisältävät mallin ymmärryksen eri kielten puheyksiköistä sekä niiden välisistä riippuvuuksista, joka on opittu ennustamalla piilotettuja puheyksiköitä. Jatko-opetuksen aikana käytämme litteroitua suomenkielistä puhedataa ja opetamme mallia ennustamaan puhtaaksikirjoitettua tekstiä ääninäytteen perusteella. Tämän opetusprosessin aikana myös mallin puheyksiköt mukautuvat siten, että ne soveltuvat paremmin suomen kielelle.

Esiopetetun mallin parametrit sisältävät paljon hyödyllistä tietoa, jota haluamme käyttää myöhemmässä jatko-opetusvaiheessa. Tämä rajoittaa mahdollisuuksiamme tehdä muutoksia mallin arkkitehtuuriin tai sen käyttämiin komponentteihin. Jatko-opetusvaiheessa opetuksen lopputulokseen vaikuttamisen vaihtoehtoina ovatkin siis yleensä datan määrän kasvattaminen, edellisessä luvussa kuvattu datan esikäsittely sekä seuraavaksi esiteltävä mallin hyperparametrien säätäminen.

Mallin parametrit mukautuvat automaattisesti mallin opetuksen aikaisen optimoinnin avulla. Hyperparametrit puolestaan asetetaan manuaalisesti ja ne vaikuttavat mallin toimintaan sekä opetukseen – ja siten myös parametrien oppimiseen. Kokeilemalla eri hyperparametrien kombinaatioita huomasimme tämän itsekin.

Lähdimme ensiksi kokeilemaan oletusarvoisia hyperparametreja. Näillä hyperparametreilla huomasimme, että usein mallin opetuksen aikainen virhe pieneni aluksi hyvin nopeasti, mutta sen jälkeen virheen muutos tasaantui ennen kuin jatkoi taas pienenemistään. Tämä voidaan huomata alla olevan kuvan violetista käyrästä. Tämä herätti epäilyksen, että mallin parametrien optimointialgoritmi olisi jäänyt niin sanotusti jumiin lokaaliin minimiin. Kokeilemalla eri hyperparametrien kombinaatioita löysimme arvot, joilla pääsimme tästä ilmiöstä eroon lähes kokonaan, kuten vihreä käyrä osoittaa. Nämä hyperparametrien muutokset paransivat mallin tarkkuutta sekä lyhensivät aikaa joka kului mallin opettamiseen.

Syviin neuroverkkoihin perustuvat mallit, kuten tässä käytetty äänimalli, tarvitsevat opetukseen myös paljon laskentatehoa. Opetimme malleja hyödyntäen ilmaista Googlen Colab -palvelua sekä Hugging Facen kampanjan puolesta tarjottuja resursseja. Valituista hyperparametreista ja opetusdatan määrästä riippuen mallien opetus kesti yleensä puolesta tunnista jopa 12 tuntiin, joten kahvia ja kärsivällisyyttäkin välillä tarvittiin!

Mallin opettamiseen käyttämämme koodi on vapaasti saatavilla Googlen Colabista, joten voit kokeilla itsekin oman mallisi opettamista.

Tulokset

Hugging Facen kampanjassa eri tahojen opettamia puheentunnistusmalleja eri kielille testattiin ja vertailtiin Mozillan Common Voice puhedata-aineiston kyseisen kielen testiosiolla, jota ei käytetty mallien opettamiseen. Testidatalla mallille laskettiin WER-lukema (Word Error Rate), joka kertoo mallin tuottaman tekstin virheellisten, puuttuvien ja ylimääräisten sanojen osuuden. Tavoitteena on siis saada mahdollisimman pieni WER-lukema.

Kampanjaviikon aikana opetimme lukuisia eri malleja suomen kielelle kokeillen erilaisia hyperparametrikombinaatiota sekä hieman erilaisia opetusdata-aineistoja. Ensimmäisten kokeiluiden WER-lukema oli noin 60 % tasolla, mutta lopulta saavutimme 32 % WER tason. WER-lukema siis melkein puolittui viikon aikana, joten itse puheentunnistusmallin oppimisen lisäksi myös mallin kehittäjätkin selvästi oppivat jotain. Viikon aikana suomenkielisiä malleja opetti meidän lisäksi muutama muukin, mutta lopulta meidän 32 % WER taso oli kaikista paras ja leikkimielisen kilpailun voitto ansaittu!

32 % WER tarkoittaa, että keskimäärin noin kolmannes mallin tuottamista sanoista on virheellisiä Common Voicen testidatalla. Kehittämämme malli ei siis todennäköisesti ole vielä tarpeeksi hyvä oikeaan tuotantokäyttöön, jossa WER tulisi olla mieluusti reilusti alle 10 %. Tosin WER-lukema ei välttämättä kerro koko totuutta mallin laadusta, koska virheelliseksi sanaksi lasketaan yhdenkin kirjaimen virhe. On myös hyvä huomioida, että kehitimme vain äänimallia. Huomattavasti parempaan WER lukemaan voitaisiinkin päästä opettamalla vielä erillinen kielimalli, yhdistämällä se äänimalliin dekooderilla ja lisäämällä loppuun tekstin jälkikäsittely.

Kehittämämme äänimallin tuotoksista on esitelty alla muutamia hyvin ja hieman huonommin onnistuneita esimerkkejä käyttäen Common Voicen testidataa. Kuten aiemmin mainittiin, malli ei yritä ennustaa puheesta lauseiden välimerkkejä tai isoja kirjaimia. Ne siis luonnollisesti puuttuvat mallin tuottamista teksteistä.

Itsekin puhetta äänittämällä ja testailemalla voi myös huomata, että välillä malli toimii paremmin ja joskus huonommin:

Voit myös käydä kokeilemassa mallin toimintaa Hugging Facen sivulta, jossa voit äänittää suoraan selaimesta tai lisätä äänitiedoston!

Yhteenveto ja suomenkielisen puheentunnistuksen tulevaisuus

Hugging Facen puheentunnistusmallien kehityskampanjaan osallistuminen oli mahtava kokemus ja pikakurssi puheentunnistuksen maailmaan. Kampanja oli myös hieno osoitus siitä mihin globaali avoimen lähdekoodin ympärille rakennettu yhteisö pystyy. Tähän kampanjaan osallistui yhteensä 380 henkilöä, jotka kehittivät yhdessä viikossa 179 puheentunnistusmallia 73 eri kielelle. Kaikki kehitetyt mallit ovat vapaasti saatavilla Hugging Facen mallikirjastossa, josta löytyy myös kehittämämme suomenkielinen puheentunnistusmalli. Voit siis ladata sen käyttöösi tai jatkokehitettäväksi tästä linkistä! Viime vuosien tekstipohjaisten luonnollisen kielen käsittelyn (NLP) mallien huima kehitys on tapahtunut hyvin pitkälti avoimen lähdekoodin periaattein ja muun muassa Hugging Facen yhteisön voimin. Vastaava kehitys voisi hyvinkin tapahtua tulevina vuosina myös puheentunnistusmallien parissa!

Suomenkielisen puheentunnistusmallin kehittämisestä opimme, että avoimesti saatavilla olevan suomenkielisen puhedatan määrä on vielä hyvin vähäistä ja data on melko yksipuolista sisältäen enimmäkseen miesten puhetta. Selvä tarve on siis monimuotoiselle litteroidulle suomenkieliselle puhedatalle, joka on avoimesti saatavilla vastaavien mallien kehittämistä varten. Toivomme, että Ylen ja Helsingin yliopiston organisoima Lahjoita puhetta -hanke paikkaa piakkoin tätä tarvetta. Käy sinäkin lahjoittamassa puhetta, jos et ole vielä sitä tehnyt!

Suomenkielistä puhedataa siis näyttäisi olevan tulossa lähiaikoina entistäkin enemmän, joten uusien mallien jatkokehitysmahdollisuuksia on luvassa. Suomenkielisten puheentunnistusmallien ja teknologioiden lähitulevaisuus vaikuttaakin valoisalta ja on hienoa olla mukana rakentamisessa sitä! Ehkä tulevina vuosina suomalaisissa kodeissakin yleistyvät älykaiuttimet ja virtuaaliapurit, jotka ymmärtävät suomenkielistä puhetta kaikilla murteilla nykyistä paremmin.

Missä sinä haluaisit käyttää suomenkielistä puheentunnistusta?

Aapo Tanskanen

Aapo Tanskanen

Aapo on erikoistunut vapauttamaan ihmiset tylsistä tietotyön tehtävistä yhdistelemällä uusien teknologioiden mahdollisuuksia. Hänen ydinosaamistaan on chatbotit, data-analytiikka, ohjelmistorobotiikka ja tiedolla johtaminen. Aapo on ollut mullistamassa jokapäiväistä työelämää kehittämällä esimerkiksi juttelevia chatbotteja ja puheella toimivia virtuaaliassistentteja työtuntien kirjaukseen ja junalippujen ostamisen automatisointiin.

Linkedin profile
Tommi Vehviläinen

Tommi Vehviläinen

Tommi työskentelee Goforella koneoppimisen ja data-analytiikan parissa. Häneltä onnistuu ohjelmistokehitys, chatbotit ja erilaiset tekoälyyn ja analytiikkaan liittyvät ratkaisut. Viime aikoina Tommi on ollut erityisen kiinnostunut luonnollisen kielen käsittelyyn liittyvistä menetelmistä ja sovelluksista, joita hän on kehittänyt sekä useissa projekteissa että omalla ajallaan.

Piditkö lukemastasi? Jaa se myös muille.

Our Gofore: Ana Bugmann

I’m Ana Flávia Backes Bugmann, a Brazilian UX/UI Designer at Gofore based in Munich-Germany. I’m inspired by cultural differences, fascinated by new technologies, and motivated by complex challenges. I’m convinced that good design can provide products and services of great benefit and value – by using approved methods, new technologies, new ways of thinking combined with a deep understanding of the needs of the users. If a solution is not easy and intuitive it is not the right one yet.

 

Tell us about your career and study background?

My design path started in Brazil 10 years ago when I started to study Industrial Design at Universidade do Vale do Itajaí, near my home town Brusque. At that time I focused on developing products (hardware) and
had never heard about interface design. During this phase, I worked as a volunteer at the design agency from my University to learn more about the tools and also participate in projects that had a social impact on our local community. Besides that, I used to run my own small t-shirt company, where I created all illustrations and sell to the whole of Brazil on my online shop.

In 2014 I got the chance to participate in an exchange program in Germany to learn the language and also join a university for a year. In my second semester at the university, I did an internship at a company
here in Munich in the area of user interface design. This was my first contact with this area and I fall in love at the first second. During the internship, I decided to continue my studies here in Germany and pursue
my bachelor’s degree at Munich University of Applied Science.

In 2016 I started then college and worked parallel as “Werkstudentin” by the company I was interning. This period was quite stressful, because I was full-time studying and part-time working, to be able to pay my bills
and live here. Was a great experience and during this time I was able to focus my studies on the area of user research & user experience, and also apply it as a designer at the same time at my job. I worked in the area of handhelds and complex measurement systems, like spectrum analyzers and oscilloscopes.

In my last year at college, I worked together with Munich’s fire department for my bachelor thesis. I redesigned and restructured with their help the communication system used to process rescue calls for all medical and fire emergencies. I was able to go to different dispatcher centrals in Germany and know-how this saving life system works. This was the greatest experience ever.

Last year I joined Gofore Germany here in Munich and I am since then working together with the team on different projects in the agriculture area and also actively working in our internal development as a Culture Coach for our Munich office.

What makes Gofore a great company for you?

My goal as a designer was to work for a company that takes care of its employees and also cares about the future. It was also important for me to work on projects with complex themes and not focused on only the “wow-beautiful” effect, but also focused on usability and resolving problems. This is exactly what I found at Gofore.

Also, Gofore gives me enough space to develop my designer and interpersonal skills. I am directly involved in our internal growth and I’m able to be part of the decision-making process. Because of the low hierarchy and flat structure, I can take different roles and shape my career in the way that I believe is the right path for me.

What are the things you most likely tell your close circle about Gofore?

For sure how good I feel in my team and how good we get along. And also about the challenges of building a team and how important it is for me to be part of it.

What’s the best Gofore memory?

I’m quite new at Gofore and I had already great moments here. But my first field trip for our user research was a memorable moment. I was at the German’s alps inside a trucker driving along with a farmer while he was working. This was interesting. I got the real idea of how they work and how hard can it be to work in the mountains. It gave me a better understanding of the work we were doing and also gave me a nice story to tell my friends.

What is your favorite internal Slack channel at Gofore?

#hundkarusellen so I can have a good start on my day and of course the #memes for my laugh quote.

What are the technologies and tools you mostly work with?

At the moment I am using a lot of Adobe XD for designing and prototyping. For the final designs, we need to use Adobe Photoshop and Illustrator. For my work at the website, I use WordPress and a lot of planning at Microsoft Planner. Workshops and co-creation sessions, I use Miro.

How does your typical day look like? What excites you most in your daily work?

There are days full of meetings and days where I can focus on my work and projects. There is no big routine on my days and this is what I like actually. I have always different topics and challenges at my table.

What would you like to do in the future at Gofore?

I am already actively shaping my future and career at Gofore participating in trainings to develop my skills and consequently taking more responsibility. I hope to be become an expert in my area of work and be a
great consultant for our clients. This way I can help to create a better future.

What kind of digital world do you want to build with others?

Great usability and accessibility are themes that I constantly talk about. This is what drives me as a designer. Every project that I participate in, and I can bring a positive impact to people’s life is a win for me. I also think that we can recycle so much of already invented digital products and not necessarily always create something out of scratch. Stop creating “digital trash” and rethinking the way we consume these products also – not only in our physical environment.

It’s often said that digitalisation has changed every part of human life – how we live, how we work and how we interact with the world around us. But when you think about it, digitalisation alone can’t change anything. Without people, it’s all just hardware and code. That is why we want you to get to know our people, Goforeans. Read Our Gofore stories! 🧡

Are you interested in job opportunities at Gofore, read more about us, and check out the open positions gofore.com/liity-joukkoon/

Gofore Oyj

Gofore Oyj

Piditkö lukemastasi? Jaa se myös muille.

Miten voidaan ennakoida tulevaisuutta? Miten suunnitella sujuvampaa arkea samalla kun kaikki on muutoksessa? “Ensin on tärkeää tunnistaa, millaisesta muutoksesta puhutaan ja mitä se eri ihmisille tarkoittaa. Sen jälkeen on helpompi saada muutokseen kaikki mukaan”, sanoo Sitran ennakointi- ja strategiajohtaja Katri Vataja.

Tässä Recoding-podcastin jaksossa pohditaan tulevaisuuden arkea. Millaista se tulee olemaan ja miten me voimme siihen vaikuttaa? Keskustelua vetävät paremman arjen puolesta puhuja ja julkishallinnon liiketoiminnasta vastaava Riikka Vilminko-Heikkinen sekä datan keräämiseen intohimoisesti suhtautuva ja Turun toimistoa vetävä Eero Rostiala Goforelta.

Sitran yksi suurista tehtävistä on ennakoida tulevaisuutta. Tulevaisuusajattelun ja tulevaisuustyön avulla ihmiset, yritykset ja organisaatiot voivat varautua tulevaisuuteen. Mitä ennakointi ja tulevaisuusajattelu voisi olla sujuvamman arjen rakentamisessa?

“Arki on hyvin erilaista eri ihmisille. Koronapandemia on tuonut tämän meille näkyväksi. Arki näyttäytyy hyvin eri tavoin riippuen siitä, missä maassa asut, missä asumismuodossa, millainen lähiyhteisösi on ja millaista työtä teet. Siksi on ensin hyvä tarkentaa, mitä sujuvalla arjella kenellekin tarkoitetaan”, Vataja sanoo.

Jos sujuvampi arki taas edellyttää muutosta, on jälleen hyvä pysähtyä ja miettiä tarkemmin, millaista muutosta tarvitaan sekä keitä muutoksen toteuttamiseen tarvitaan.

Korona kiihdytti digitaalisuuden megatrendiä

Sitra on tuonut esille megatrendejä, joita se on nimennyt viisi. Näitä laajoja ja voimakkaasti tulevaisuuteen vaikuttavia kehityskulkuja ovat ekologisen jälleenrakentamisen kiireellisyys, väestön ikääntyminen ja monimuotoistuminen, verkostomaisen vallan voimistuminen, teknologian sulautuminen kaikkeen ja talouden suunnan etsiminen.

Mutta miten megatrendejä hyödynnetään tulevaisuuden suunnittelussa ja ennakoinnissa? Entä onko koronapandemia keikuttanut megatrendejä sijoiltaan?

“Megatrendit eivät ole muuttuneet mihinkään, ja ne voivat auttaa meitä ennakoimaan myös koronan pitkäaikaisia vaikutuksia. Korona on toisaalta myös kiihdyttänyt joitakin megatrendejä, kuten sitä, miten teknologia sulautuu meillä jo kaikkeen”, Vataja sanoo.

Digitalisaatio on todella ottanut ison loikan koronapandemian aikana. Oikeastaan se on jo läpäissyt kaiken, minkä se voikin läpäistä: koulun, terveydenhuollon, työelämän…

Vataja sanoo, että korona on avannut myös monia kulttuurillisia lukkoja.

“Hyvä esimerkki on etätyö. Se on ollut teknologian puolesta mahdollista aiemminkin, mutta silti monet organisaatiot ovat ennen jopa kieltäneet etätöiden tekemisen.”

Vatajan mukaan koronan jälkeen ei ole paluuta enää vanhaan, ainakaan digitalisaation suhteen. Ihmisten teknologiset taidot ja kyvykkyys ovat kasvaneet niin paljon, että sen myötä myös odotukset ovat jo ihan eri tasolla.

Systeeminen muutos tarvitsee kaikkia

Tulevaisuus edellyttää meiltä lukuisia isoja systeemitason muutoksia. Niihin meitä johdattavat megatrendit ja vaikkapa viheliäiset ongelmat, kuten ilmastokriisi. Katri Vatajan mukaan isot systeemisen tason muutokset tarvitsevat onnistuakseen kaikkia toimijoita.

“Isoissa muutoksissa tarvitaan monenlaisia ratkaisuja ja toimia yhtäaikaisesti. Ei voida katsoa vain yhtä siiloa tai ratkaisua, vaan siihen kuuluu niin poliittinen päätöksenteko, julkinen, yksityinen ja kolmas sektori, ihmisten käyttäytyminen ja kulutusvalinnat”, Vataja luettelee.

Muutoksen moninaisuutta voi havainnollistaa esimerkillä, vaikka sillä, miten olemme siirtymässä bensa-autoista sähkökäyttöisiin. Tämäkään muutos ei onnistu vain sillä, että markkinoille tuodaan sähköautoja ja kehotetaan ihmisiä ostamaan.

“Lisäksi tarvitaan kannustimia, investointeja, politiikkaa, verotusta ja säätelyä. Latauspisteitä ja yrityksiä, jotka rakentavat applikaatioita. Muutos edellyttää myös uudenlaisia arvoja ja ihanteita”, Vataja sanoo.

Voit kuunnella Recoding-podcastia SpotifyssaSoundCloudissa ja Applen podcastissa.

Gofore Oyj

Gofore Oyj

Piditkö lukemastasi? Jaa se myös muille.

Tuloksellinen DevOps edellyttää ihmisten kautta tehtävää aitoa ja kokonaisvaltaista toimintatapamuutosta.

Olen viimeisten kymmenen vuoden ajan omassa roolissani tukenut muutoksia, joissa on pohjimmiltaan ollut kyse erilaisten seinien, aitojen, kuilujen ja näköesteiden poistamisesta. Kun uskalletaan kurkistaa toiselle puolelle, on jo usein saavutettu jotain: ”Ai tuotako siellä oikeasti tehdään?!”. Jos pelkän kurkistamisen lisäksi päätetään tehdä investointi vuoropuheluun aidan toisella puolen työskentelevien kanssa, saavutetaan enemmän. Ennakkoluulot ja uskomukset kirkastuvat tiedon murusiksi, joita voi työyhteisössä tai organisaatiossa hyödyntää monella tavoin.
Tieto siitä, mitä muut omassa organisaatiossa tekevät, luo ymmärrystä, joka vuorostaan luo pohjaa vuorovaikutukselle, empatialle ja ihmisyydelle. Nämä asiat ovat psykologisen turvallisuuden elementtejä, johon palaamme vielä vähän edempänä.
Vaikka se, mitä DevOps on, voi lopulta olla helppo ymmärtää paperilla, voi olla vaikeampaa määritellä miten siinä voidaan onnistua. Useimmiten liikkeelle lähdetään tilanteesta, jossa poteroiden välisiä aitoja ja yrityskulttuuria on rakennettu pitkiäkin aikoja. Toimiva ja tuloksellinen DevOps edellyttää mm. seuraavaa:

  1. Vahva organisaatiotason yhteinen tahtotila, jonka kaikki yksilöt omaksuvat. DevOps:in suhteen tahtotila ei kuitenkaan voi olla mitä tahansa, vaan sen täytyy liittyä asiakasarvon eteen työskentelemiseksi. Kaikki mitä tehdään, liittyy tavalla tai toisella parannusten tekemiseen asiakkaan hyväksi. Yhteinen tahtotila auttaa monella tapaa: se voi ohjata keskustelua oikeille raiteille, se antaa mahdollisuuden puuttua tilanteisiin, joissa tahtotila ei välttämättä toteudu ja kaikilla on tiedossa, että tehtyä työtä arvioidaan tahtotilaa vasten. Kaikkien kannalta reilua, mutta myös aika yksinkertaista, eikö niin?
  2. Niin yksilö- kuin organisaatiotason konkreettista toimintaa seinien, aitojen, kuilujen ja näköesteiden poistamiseksi. Tilalle olisi pyrittävä luomaan saumaton ohjelmistokehityksen, ylläpitäjien ja liiketoiminnan moniosaajatiimin yhteistyö, jossa vastuu lopputuloksesta kannetaan yhdessä. Kyseessä ei ole pelkästään yhdessä tekemisen toimintatapa, jossa silloin tällöin kysytään toisilta palautetta. Asioiden jättäminen sen varaan, että ”kysytään vaikka joskus, ja katsotaan mihin se sitten johtaa”, ei kokemukseni mukaan useimmiten johda mihinkään. Kuinka monia aitoja teillä löytyy kaadettavaksi, ja kuinka korkeita ne ovat?
  3. Yhteistyötä aidoimmillaan ja tiiviimmillään. Jotta työyhteisössä voi hyvin mielin sanoa ääneen, ettei ole toisen kanssa samaa mieltä, tai toisaalta paljastaa omien työprosessiensa heikkoudet kollegalleen, täytyy yksilöiden pystyä tuntemaan psykologista turvallisuutta. Kun työyhteisössä koetaan vahvaa psykologista turvallisuutta, uskalletaan olla omia itsejään. Näin syntyy paras mahdollinen perusta toisilta oppimiselle sekä tuloksekkaammalle työlle sitä kautta, että uskalletaan epäonnistua, oli vastassa sitten oman tiimin kollega, esimies tai toimitusjohtaja. Nopea epäonnistuminen tunnetaan myös edellytyksenä inspiroitumiselle ja uusien ideoiden syntymiselle, johon omalta osaltaan myös DevOps:lla pyritään. DevOps-mielentilassa voi oman äänensä tuoda kuuluville erilaisuudesta huolimatta, ja lopulta juuri erilaisuudesta johtuen muiden mielipiteitä kysytään. Kaikkien ääni kuullaan, ja lasketaan. Mikä muu olisikaan tehokkaampi keino luomaan yhteenkuuluvuuden tunnetta, ja halua onnistua?

 

DevOps:ia kuvataan useissa yhteyksissä kulttuurina, ja kohdat 1–3 yllä ovat jokainen kulttuurin rakennusosia. Kulttuuri määritellään mm. kokoelmana jaettuja asenteita, arvoja, tavoitteita ja käytäntöjä, ja organisaatiossa kulttuuria ilmentävät esimerkiksi erilaiset toistuvat rituaalit kuten palaverit ja kokoontumiset tiettyjen teemojen ympärille, erilaiset merkkipaalut, palkitseminen ja organisaatiopuhe eli se, miten ja mistä kenellekin puhutaan. Jos ”DevOpsmaista” kulttuuria yrittäisi kuvata adjektiivein, tulee mieleeni sanoja kuten avoin, rehellinen, salliva, itseään ruokkiva, yritteliäs, idearikas ja innostuva.

Ensimmäinen askel kohti tuloksellista DevOps:ia on tunnistaa ja hyväksyä, että tarvittava muutos organisaatiokulttuuriin ja yhteistyötapoihin on potentiaalisesti suuri, ja että sen aikaan saaminen vaatii sekä riittävästi aikaa sekä muutoksentekijöitä ja vahvaa tahtoa viedä muutos päätökseen.

Parhaaseen mahdolliseen tulokseen muutoksessa kuin muutoksessa päästään kokemukseni mukaan aina, kun se tehdään kaikkia niitä ihmisiä osallistamalla, joita muutos tulee koskemaan. Kun pääsee itse olemaan mukana omien tulevaisuuden työtapojen määrittelyssä, on niihin huomattavasti helpompi sitoutua, ja sitoutuminen tuo mukanaan onnistumisia, aina. Joko teillä on aloitettu muutos kohti ihmisläheistä ja tuloksellista DevOps-työskentelyä?

Avatar

Kirsi Keränen

Kirsi Keränen työskentelee CCEAlla seniorikonsulttina. Kirsi on projektipäällikön, sisäisen konsultin ja valmentajan rooleissa useita muutoksia läpi vienyt positiivinen, rauhallinen ja periksiantamaton muutososaaja. Työssään häntä ajavat eteenpäin ennen kaikkea muiden auttaminen ja yhteiset onnistumiset.

Linkedin profile

Piditkö lukemastasi? Jaa se myös muille.