Hankintalaki uudistuu – entä sitten?

Harvasta asiasta nyky-Suomessa vallitsee niin laaja yksimielisyys kuin nykyisen hankintalain (30.3.2007/348) raskaudesta. Sinänsä kannatettavien periaatteiden (avoimuus, tasapuolisuus ja syrjimättömyys) hankintalain mukainen noudattaminen koetaan siinä määrin hankalaksi, että osa tietoteknisten palvelujen toimittajista kategorisesti jättäytyy ulos hankintalain puitteissa tapahtuvista kilpailutuksista.

Ongelmat ovat olleet tiedossa myös lainsäätäjän puolella. Euroopan unionin parlamentti äänestää marraskuussa 2013 uutta hankintadirektiiviä koskevasta pakettiehdotuksesta.  Vaikka ehdotus todennäköisesti parlamentissa tuolloin hyväksytäänkin (Parlamentin Sisämarkkinat ja Kuluttajasuoja -valiokunta on osana valmistelua ehdotuksen aiemmin tänä vuonna jo hyväksynyt), ei muutoksia ole välittömästi odotettavissa. Direktiivin hyväksymisestä voidaan olettaa tarvittavan aikaa noin kaksi vuotta ennen kuin muutokset ovat siirtyneet osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Nykyisen hankintalain puitteissa joudutaan toimimaan joka tapauksessa siis vielä useita vuosia. Huolellisesti toimiville hankintayksiköille tehtävä ei ole kuitenkaan mahdoton. Nämä hankintayksiköt ovat yleensä tunnistaneet myös hankintalain mahdollisuudet, kuten puitesopimusten käytön. Puitesopimusjärjestelyn sisällä voidaan kilpailutus suorittaa ei-julkisena aiemmin valittujen puitesopimustoimittajien välisenä. Hankintayksikkö voi toteuttaa puitejärjestelyn myös niin, että sopimustoimittajia on vain yksi.

Nykyisissä tehtävissäni minulla on ollut mahdollisuus toimia kilpailutuksissa niin tarjoajana kuin hankintayksikköä tukevassakin roolissa. Omat kokemukseni hankintalain puitteissa läpiviedyistä kilpailutuksista ovat osin ristiriitaiset. Vaikka ICT-palvelujen kilpailutuksissa yritetään lähes poikkeuksetta painottaa laatukriteerien merkitystä, useissa tapauksissa ei laadullisia eroja tarjoajien välille saada ja valinta kohdistuu lopulta hinnaltaan halvimpaan tarjoukseen. Avoimen kilpailutuksen seurauksena ovat etenkin tarjotut henkilötyön päivähinnat laskeneet selvästi. Mikäli tämä on ollut lainsäätäjän tavoitteena, on tavoite saavutettu ja paikoin jopa ylitettykin.

Toinen julkisten hankintojen kilpailutuksen erityispiirre liittyy aiemmin mainittuun huolellisuuteen. Hankintayksikkö joutuu kiinnittämään pelin säännöt jo tarjouspyyntövaiheessa. Tarjouspyyntöön jääneet virheet tai siitä unohdetun asian jälkikäteen korjaaminen vaatii helpoimmillaankin aikaa ja venyttää jo muutenkin pitkää hankintaprosessia. Panostamista tarjouspyyntöön voidaankin pitää onnistuneen kilpailutuksen kulmakivenä. Hyvä tarjouspyyntö ei vielä yksin takaa onnistunutta hankintaa, mutta huono tarjouspyyntö lähes varmasti estää sen.

Kirjoittaja on laskentaekonomi, joka on tehnyt suurimmat tappiot elämässään myymällä, ei ostamalla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *