Naisten aliedustus IT-alalla johtuu ennakkoluuloista

Yleinen käsitys on, että naiset ovat IT-alalla aliedustettuina. Tämä nähdään ongelmana monella eri tavalla. Osaavien ja lahjakkaiden naisten työpanos jää alalla hyödyntämättä. Miesten kehittäessä tietotekniikkaa ja sen tarjoamia palveluita, niitä kehitetään helposti miesten näkökulmasta ja miehille. Naisten puuttuminen alalta on siis heikkous sekä alan sisältä katsottuna, että laajemminkin yhteiskunnallinen ja tasa-arvo-ongelma. Mutta mistä johtuu, että naisia on tällä alalla niin vähän? Itse näkisin, että taustalla vaikuttavat ennakkoluulot. Kyse ei kuitenkaan ole miesten ennakkoluuloista naisia ja näiden osaamista kohtaan (vaikka heitä siitä helposti syytetään), vaan naisten omista ennakkoluuloista tekniikan alan työtä kohtaan ja epävarmuudesta sen suhteen miten he kykenevät siinä suoriutumaan.

Tätä kirjoittaessani Helsingin Sanomat ja Aamulehti ovat julkaisseet uutisen, jonka mukaan tamperelainen ohjelmistotalo Vincit aikoo palkata seuraavan vuoden aikana 20 naista ja kasvattaa naisten osuuden yrityksessään 20 prosenttiin. Jäin miettimään millaisiin tehtäviin Vincit aikoo nämä naiset palkata. IT-alallahan naiset sijoittuvat tyypillisesti tietynlaisiin tehtäviin. He toimivat esimerkiksi hallinnollisissa tehtävissä, assistentteina, UX-suunnittelijoina ja testauksessa. Varsinaisiin ohjelmointitehtäviin tai muihin teknistä asiantuntemusta vaativiin rooleihin naisia on hyvin vaikea löytää. Insinööriliiton mukaan esimerkiksi vuonna 2012 tietotekniikan opiskelijoista naisia oli kahdeksan prosenttia. Ei siis niinkään ole kyse siitä, etteikö naisia haluttaisi alalle töihin, vaan siitä, että alalle soveltuvan koulutuksen omaavia naisia ei juuri ole työmarkkinoilla. Herääkin epäilys, että Vincit ei yksinkertaisesti tule löytämään 20 naista, jotka voidaan sijoittaa yrityksessä tuottaviin töihin. Jossain vaiheessa tulee kuitenkin raja vastaan siinä, miten monta projektipäällikköä, HR-manageria ja käytettävyysasiantuntijaa pystytään työllistämään niin, että yrityksen kannattavuus säilyy.

Naispuolisten työnhakijoiden vähäinen osuus on huomattu myös meillä Goforessa ja toimitusjohtajamme kirjoittikin aiheesta blogissaan. Itse olen aloittanut Goforella 2003 ja olin tuolloin yrityksen ensimmäinen palkattu työntekijä. Aloitin ohjelmistosuunnittelijana ja tunsin toisinaan olevani melkoinen harvinaisuus niissä tehtävissä. En tuolloin tuntenut yhtäkään muuta naista, joka olisi työkseen tuottanut koodia.

Vaikka voisi sanoa, että ajauduin IT-alalle vahingossa, työskentely on kaikkina näinä vuosina ollut todella antoisaa ja kiinnostavaa. Työtehtävät ovat vaihtelevia ja luovuutta vaativia, työilmapiiri on innostava ja kannustava ja nautin, kun saan työssäni toimia tiimeissä ja ihmisten parissa. Samantapaista uratarinaa kertovat monet muutkin naiset, joiden kanssa olen asiasta keskustellut. Naisten päätyminen tälle alalle tuntuukin olleen enemmän tai vähemmän ”vahinko”, tosin onnekas sellainen. Harva nainen on alunperin suunnitellut uraansa haluten tarkoituksella työskennellä nimenomaan IT:n parissa.

Mistä sitten alan heikko kiinnostavuus naisten ja tyttöjen keskuudessa kertoo? Itse ajattelen, että vaikka naiset ja tytöt käyttävät tietotekniikkaa nykyisin enemmän kuin koskaan, käyttöliittymän pinnan alla tapahtuvat asiat ovat monelle hämärän peitossa. Tietotekniikka, erilaiset siihen liittyvät teknologiat ja ohjelmointi nähdään vaikeana ja monimutkaisena asiana, jonka ymmärtäminen vaatii erityistä vihkiytymistä, osaamista ja persoonallisuutta – jopa miessukupuolta. Naiset voivat kyllä työskennellä IT:n parissa niin kauan kuin käsiteltävät asiat ovat sopivan abstrakteja ja ihmisläheisiä, mutta varsinaisiin teknistä osaamista vaativiin tehtäviin meillä naisilla on iso kynnys tarttua.

Tampereella järjestetään nyt syyskuussa Rails Girls -tapahtuma, jonka tarkoituksena on auttaa tyttöjä ja naisia tuon epävarmuuskynnyksen yli ja näyttää heille, että myös he kykenevät tuottamaan koodia. Parin päivän työpajoissa lähdetään aivan alkeista, mutta sen päätteeksi osallistujat toteuttavat oman, yksinkertaisen, mutta toimivan sovelluksen. Tähän mennessä järjestettyihin Rails Girls -tapahtumiin on ollut hakijoita moninkertainen määrä osallistujaksi päässeisiin nähden. Tampereen tapahtumaan hakemuksen lähetti 425 naista, mutta työpajassa on tilaa vain kolmellekymmenelle. Tämä kertoo jotain siitä miten suuri tarve ja kysyntä Rails Girlsin kaltaiselle toiminnalle on. Siksi olinkin ilahtunut, kun huomasin, että ohjelmointi ollaan ottamassa mukaan myös peruskoulun opetussuunnitelmaan 2016 alkaen. Mitä enemmän saamme tyttöjä ylittämään mukavuusalueensa, murtamaan ennakkoluulonsa ja huomaamaan, ettei ohjelmointi ole mitään rakettitiedettä tai y-kromosomia vaativaa puuhaa sitä enemmän voimme odottaa näkevämme naisia IT-alalla tulevaisuudessa.

Välttämättä ei ole tarvetta tehdä naisista isossa määrin ohjelmoijia, mutta ymmärrys tietojärjestelmän toimintalogiikasta on tällä alalla elintärkeää ja paras ymmärrys syntyy käytännön tekemisen kautta. Perustuntemus siitä, mitä ohjelmiston toteuttajan työ on, hyödyttää siis niin projektipäällikköä, UX-suunnittelijaa kuin testaajaakin.

Nykypäivänä ei ole ongelmana, etteivätkö naiset käyttäisi tietokoneita. Kyse on siitä, tulevatko he pysymäänkin vain käyttäjän roolissa, vai tuleeko heistä IT-alan aktiivisia tekijöitä, jotka kykenevät osallistumaan myös ohjelmiston pellin alla tapahtuvien asioiden suunnitteluun ja toteuttamiseen. Tämä tapahtuu murtamalla ennakkoluuloja, rohkaisemalla ja antamalla positiivisia roolimalleja. Sellaisena toivoisin itsekin voivani esiintyä ja toivottaa alalle tervetulleeksi kaikki tytöt, jotka vielä vasta miettivät, mitä haluaisivat isona tehdä. Tietoyhteiskunta tarvitsee teidän työpanostanne.