Tiedolla vai mielikuvilla?

”Eikö kaikki johtaminen ole tiedolla johtamista?” Näin kysyi eräs suunnittelutyöpajaan osallistunut asiakkaani. Näinhän asia periaatteessa on: rationaalinen länsimainen ihminen ajattelee, että johtajat ja asiantuntijat keräävät tarvittavat tiedot yhteen ja niiden perusteella arvioivat, mikä on paras ratkaisu kuhunkin ongelmaan. Ja mitä tapahtuu tämän jälkeen? Jokainen auton ostaja tai edellisen hallituksen muodostamista seurannut tietää, että päätöksentekoon ja toimeenpanoon vaikuttavat myös tunteet ja arvot.

Uskoamme rationaalisuuteen koettelee muun muassa tuore keskustelu rokotuksen tarpeellisuudesta tai haitoista. Rokotusten mahdollisten komplikaatioiden tai allergiaoireiden pelossa osa vanhemmista jättää lapsensa rokottamatta. Sen myötä länsimaissakin on alkanut uudelleen esiintyä tauteja, joiden jo kuviteltiin hävinneen, kuten hinkuyskä tai tuhkarokko. Tämän suuntauksen vetäjinä eivät ole terveydenhuollon ammattilaiset vaan tavalliset ihmiset tai julkisuuden henkilöt – siis mielipidejohtajat. Tai pelolla johtajat, sillä tokihan vanhemmista tuntuisi pahalta, jos oma lapsi saa narkolepsian rokotuksen jälkeen.

Rokotuskeskustelu näyttää, mitä tapahtuu, kun keskusteluista katoaa historiallinen perspektiivi. Vaikka rokottamisen periaatteet keksittiin jo pari sataa vuotta sitten, oli sata vuotta sitten Suomessakin tavallista, että lapsi kuoli lavantautiin, tuberkuloosiin tai tuhkarokon jälkitauteihin. Tilastot kertovat sen, mitä emme omassa arjessamme enää ymmärrä – kansakunnan tasolla rokotukset pelastavat ihmishenkiä. Jos isovanhempamme olisivat voineet valita, saako lapsi rokotuksen vai tuberkuloosin, valinta olisi ollut helppo. Vaihtoehtojen välinen ero oli jyrkempi ja kuoleman todellisuus niin paljon lähempänä. Me näemme tilastot, mutta ymmärrämmekö?

Potilasvahinkoja käsittelevässä seminaarissa eräs osallistuja parahti: ”Onhan tuolla tietotekniikalla ja luvuilla kiva leikkiä, mutta kun meillä on arjessa akuutimpiakin asioita. Kunhan nyt ensin saataisiin ihmiset edes pesemään käsiään.” Aivan, kiireen keskellä yritetään vain selviytyä, eikä aina ehditä pohtia asioiden taustoja. Mutta, mistä tiedämme, että käsien pesu on tärkeää? Siksi, että muuan lääkäri kysyi tärkeän miksi-kysymyksen: Miksi juuri synnyttäneiden äitien ja vastasyntyneiden lasten kuolleisuus oli wieniläisen sairaalan yhdellä osastolla paljon korkeampi kuin toisella?

Lääkari Ignaz Semmelweis näki kuolleisuusluvuista, että jotain eroa näiden osastojen välillä on oltava. Lopulta hän havaitsi yhteyden lääkäriopiskelijoiden tekemien ruumiinavausten ja äitien kuolleisuuden välillä. Toiselle osastolle opiskelijat tulivat suoraan avaussalista tutkimaan synnyttäneitä äitejä, kun taas toisella osastolla äidit olivat kätilöiden hoidossa eivätkä opiskelijat käyneet siellä ollenkaan. Vertailujen pohjalta Semmelweis totesi, että taudinaiheuttajat kulkeutuivat käsien mukana lääkäristä potilaisiin. Kun kädet desinfioitiin, kuolleisuus aleni.

Datan keruu, vertailu, tulosten analyysi, toimenpidesuositukset – nämä kaikki ovat edelleenkin analytiikan ytimessä, vaikka työkalut ovatkin Semmelweisin ajoista kehittyneet. Pystymme käsittelemään yhä suurempia datamassoja ja sen myötä löytämään historiadatasta pitkän aikavälin trendejä, jotka muuten olisivat jääneet huomaamatta. Pystymme louhimaan rakenteettomista aineistoista, kuten teksteistä, esiin havaintoja ja niiden välisiä kytkentöjä, joiden löytäminen manuaalisesti kestäisi pitkään ja vaatisi paljon työvoimaa. Pystymme visuaalisilla työkaluilla näkemään ja näyttämään ilmiöitä, jotka taulukoissa jäisivät muilta kuin tilastotieteilijöiltä huomaamatta.

Meillä on käytössämme tietoa, tai ainakin dataa, enemmän kuin koskaan, mutta osaammeko hyödyntää sitä? Semmelweisinkin tapauksessa kesti pitkään ennen kuin hyväksyttiin, että hoitohenkilökunta (tai paremminkin henkilökunnan huono hygienia) voi aiheuttaa potilaille sairauksia, vaikka näyttöä tästä olikin. Tiedon hyödyntäminen edellyttää ymmärrystä tulkita tuloksia ja tehdä oikeat johtopäätökset. Meillä on yhä paremmat työkalut löytää vastauksia miksi-kysymyksiimme. Tiedon lisäksi tarvitsemme johtamista ja toimeen tarttumista. Johtaminen on tahtomista.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *