KaPA-laki selitettynä

Kansallinen palveluarkkitehtuuri (KaPA) on jo totta. Sitä rakennetaan Väestörekisterikeskuksen toimesta ja Valtiovarainministeriön ohjauksessa kovalla tohinalla. Kansalliselta palveluarkkitehtuurilta odotetaan paljon – se luo pohjan hallitusohjelman peräänkuuluttamalle digitalisaatiokehitykselle.

KaPA:n käyttöönottoa motivoidaan, kuten asiaan kuuluu, pakolla, eli lainsäädännöllä. Lain on tarkoitus tulla voimaan kevään aikana. Tällä hetkellä laista on valmiina hallituksen esitys, johon pyydetään lausuntoja.

Mistä säädetään?

Mutta mitä tämä laki tuo tullessaan? Lausuntopyyntö on melko raskas kokonaisuus, ja niinpä nostan tässä muutaman pääkohdan esille.

Laki määrittelee palveluarkkitehtuuriin liittyvät sähköisen asioinnin tukipalvelut, joita ovat kansallinen palveluväylä, palvelutietovaranto, palvelunäkymät, luonnollisen henkilön tunnistuspalvelu, asiointivaltuuspalvelu, viestinvälityspalvelu ja verkkomaksamisen kokoamis- ja hallinnointipalvelu.

Laki määrittelee myös, että Väestörekisterikeskus on viimeistä lukuunottamatta palveluiden tuottaja ja kehittäjä.

Palveluiden käyttämisestä linjataan, että ”Valtion virastojen ja laitosten sekä valtion liikelaitosten on käytettävä tukipalveluja, ellei organisaation ole teknisistä tai toiminnallisista tai kustannustehokkuuteen taikka tietoturvallisuuteen liittyvistä syistä välttämätöntä käyttää toiminnassaan tai sen osassa muuta palvelua”.

Itselleni jää hieman epäselväksi, mikä on tukipalvelun käyttöä. Tai siis että mikä on riittävää palvelun käyttöä, jotta voidaan katsoa lain kirjain täytetyksi. Voisin kuvitella, että tunnistautumisen ja vaikka asiointivaltuuspalvelun osalta asia on selvä, mutta palvelunäkymien osalta ei niinkään.

Vastaava velvollisuus tukipalveluiden käyttämiseen lankeaa myös kunnallisille viranomaisille.

Muut viranomaiset, julkisoikeudelliset laitokset, eduskunta ja valtion talousarvion ulkopuoliset rahastot sekä muut julkista hallinto- tai palvelutehtävää hoitavat yhteisöt voivat käyttää kaikkia tukipalveluja niiden hoitaessa julkista tehtävää.

Tämä on mielenkiintoista. Julkisoikeudelliset laitokset (meidän asiakkaista mm. Työterveyslaitos, KELA jne.) voivat siis käyttää, mutta ei ole pakko. Hmm… Tämä jää siis kyseisten laitosten oman harkinnan varaan.

Muut kuin edellä 3 momentissa mainitut julkista hallinto- ja palvelutehtävää hoitavat yksityiset yhteisöt voivat käyttää palvelunäkymiä, viestinvälityspalvelua ja asiointivaltuuspalvelua tarjotakseen palvelujaan sellaisille henkilöille, joiden henkilötunnusta niillä on oikeus käsitellä. Muut kuin viranomaiset eivät kuitenkaan voi käyttää 3 §:n 1 momentin 4 ja 5 kohdissa tarkoitettuja tunnistuspalveluja”.

Yksityiset firmat voivat siis tuottaa KaPA-palveluita ja tukeutua sen palveluihin, silloin kun ne hoitavat julkista hallinto- ja palvelutehtävää. Mikäli ne eivät hoida palvelutehtävää, tunnistamispalvelu ei ole käytettävissä, mutta esim. palvelunäkymät on. Tässä kohden minua askarruttaa, että mitä tämä tarkoittaa esimerkiksi Pihjalalinnan tai muiden vastaavien sekä julkista että yksityistä palvelua tarjoavien toimijoiden ja heidän sähköisten palveluidensa kannalta. Todella isot mahdollisuudet nousevat päällimmäisenä mieleen. Samalla kuitenkin mietityttää mahdollinen säätäminen tunnistamisen suhteen yhdenmukaisen ja asiakaskeskeisen käyttäjäkokemuksen tuottamiseksi.

Summa summarum

Lakiluonnos on mielestäni hyvä, mutta omaan makuuni jonkun verran turhan maltillinen. Olisin odottanut hieman selkeämpää velvoittavuutta. Kuka määrittelee, että mikä on esim. palvelunäkymien käyttöä ja mikä ei, ja mikä on riittävä tekninen syy olla käyttämättä. KaPA-kokonaisuudesta on toki tarkoitus tehdä sekä kustannus- että palvelumielessä niin houkutteleva, että nekin organisaatiot joita käyttöön ei velvoiteta, haluavat silti olla mukana sekä käyttämässä että tuottamassa palveluita. Ehkä vähempi velvoittavuus mahdollistaa myös paremman ja vaiheittaisemman polun KaPA-palvelukehityksen kannalta.

Lakiteksti on hyvin voimakkaasti kustannussäästöihin keskittyvä – tämä on ymmärrettävää, koska niin suurista summista on kysymys esim. keskitettyyn tunnistuspalveluun siirtymisessä. Mahdollistaako KaPA sitten parhaalla mahdollisella tavalla uusien ekosysteemien ja palveluinnovaatioiden muodostumista? Alkuun tulkitsin, että yksityiset firmat olisi kokonaan rajattu pois palvelun piiristä, mutta se tulkinta oli onnekseni väärä (sorry kaikki joita hämmensin!). Olisin silti kaivannut mukaan vielä tunnistamista myös yksityisille yhtiöille, vaikka ymmärränkin syyt, miksi näin ei ole toimittu.

Joka tapauksessa tämä koko KaPA-kokonaisuus on merkittävä askel eteenpäin kohden parempaa digitaalista Suomea.

Kaikkiaan mielestäni KaPA-ohjelma on erittäin hyvässä vauhdissa. ICT 2015 -työryhmä teki palveluarkkitehtuuriin liittyvän ehdotuksen tammikuussa 2013. Varsinaisesti KaPA-ohjelma käynnistyi kesällä 2014. Tänä vuonna on sitten päästy jo sorvin ääreen ja toistaiseksi ainakin pystytty etenemään täysin aikataulun mukaisesti. Nyt siis lainsäädäntökin on etenemässä suunnitellusti yhtäaikaisesti palveluiden käyttöönoton kanssa. Määrätietoista ja tavoitteellista etenemistä.

Goforessa olemme saaneet olla VM:n ja VRK:n apuna KaPA-toteutuksissa. 18.11. 2015 VRK julkaisi ensimmäiset tuotantoversiot kansallisesta palveluväylästä ja liityntäkatalogista. Julkistustilaisuuden tapahtumista meidän Ville blogasi hauskasti. Tiistaina 15.12. kansalaisen palvelunäkymien esiversio julkaistiin osoitteessa beta.suomi.fi. Kannattaa käydä tutustumassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *