Tiedon merkitys ja arvo syntyvät hyödyntämisessä, ei panttaamisessa

”Tieto liikkumaan” -periaate on viime vuosina vilahdellut useissa ICT-strategioissa ja arkkitehtuuriperiaatteissa. Kovan arkkitehtuuriväännön jälkeen on, jos hyvin on käynyt, löydetty tietoarkkitehtuurin integraatiopisteet ja saatu tieto integraatiototeutusten myötä yhteiskäyttöiseksi. Jokainen taistelu on käyty kehityshanke kerrallaan ja aidosti yhteentoimiva ja tehokas järjestelmäkokonaisuus on jäänyt kaukaiseksi. Matka on monessa organisaatiossa yhä kesken, kun tapetille ovat nousseet ulkoiset tiedon liikkumisen paineet avoimen datan kehityksen muodossa. Nyt yllättäen näyttääkin siltä, että tämä ulkoinen tekijä edesauttaa myös sisäistä tiedon liikkuvuutta enemmän kuin monet aiemmat yritykset yhteensä. Tiedon liikkuvuus on yhtäkkiä trendikästä ja halukkuutta on ilmassa ihan toiseen tapaan. Tilanne on siinäkin mielessä mielenkiintoinen, että ennen tietoa kaivettiin esiin järjestelmistä vasten tahtoisesti kysyntään vastaten, kun nyt kysynnän sijaan ollaankin ensin luomassa laajamittaista tarjontaa – tarjontaa ulkoisille ja samalla myös sisäisille toimijoille.

Avoin data puhuttaa. Paljon väännetään siitä, että onko kyse datasta vai tiedosta, mutta keskustelu ei oikein tunnu edistävän itse avaamista, palveluiden syntyä ja paljon rummutettujen hyötyjen saavuttamista. Määritelmiä ja tulkintoja on monia ja kummallakin käsitteellä on paikkansa – merkitys riippuukin ennen kaikkea tarkastelukulmasta. Kysymys on siitä, missä ja milloin tiedon merkitys ja arvo muodostuvat.

Alun perin data on synnytetty tai kerätty johonkin hyödyntäjäorganisaation omaan käyttötarkoitukseen, jolloin sille on sen käyttökontekstin kautta syntynyt arvo ja merkitys – datasta on tullut tietoa. Kun kertynyt tieto avataan julkisuuteen, katoaa alkuperäinen käyttöyhteys ja -merkitys, jolloin tieto palaa tietyllä tavalla datan asemaan. Avoimesta datasta syntyy jälleen merkityksellistä tietoa, kun sitä ladataan, siitä synnytetään palveluita ja sitä hyödynnetään eri yhteyksissä. Avaamisen ydin onkin juuri siinä, että alkuperäiselle tiedolle syntyy uusia merkityksiä ja hyötyjä uusissa käyttökohteissa. Tiedon arvo ei synny tiedon panttaamisessa, vaan sen hyödyntämisessä. Sama pyrkimys on taustalla myös aiemmassa sisäisessä tietoarkkitehtuurityössä.

Tietoa on valtavasti ja sitä pitää saada liikkumaan niin organisaatioiden kuin yhteiskunnan tasolla. Matka avausperiaatteista palveluihin on monisyinen, mutta toteutettavissa. Sitä edesauttaa vahva poliittinen tahtotila ja sitoutuminen. Valtion konserniohjaus on tässä suhteessa kuitenkin maltillinen eikä ota voimakkaasti kantaa siihen, miten avaamisen tulisi tapahtua. Konsernitasolla on linjattu periaatteet, loppu on pitkälti toteuttajien itsensä käsissä – tässä vaiheessa.

Tekemämme avoimen datan kehitystyö useilla kohdealueilla on jo nyt nostanut pintaan lukuisia haasteita ja kysymyksiä, joihin ei ole valmiita vastauksia tai jos on, niin ratkaisut eivät ole etenemispolulla kärkipäässä. Tämä on tie, jota pitää edetä etappi kerrallaan. Välillä on havaittu, että avoimeen dataan suhtaudutaan kertaluonteisena ponnistuksena, joka halutaan saada kerralla kuntoon ja hoidettua pois päiväjärjestyksestä. Valitettavasti täytyy kuitenkin todeta, ettei asianlaita ole näin, vaan nyt otetaan ensi askelia avoimeen suuntaan ja edessä on pidempi oppimis- ja kehittymisprosessi.

Jatkossa kysymys ei ole vain tietosisältöjen laajentamisesta ja avoimen datamassan kasvattamisesta, vaan tietoa tulee strukturoida lisää, synnyttää riippuvuuksia ja asiayhteyksiä, datan päivitystä ja ajantasaisuutta tulee parantaa, rajapintoja tulee kehittää standardoituun suuntaan ja palveluista tulee tehdä online-käyttöisiä – muutamia jatkokehitystarpeita nimetäkseni. Nythän pääosa data-avauksista lähtee siitä ajatuksesta, että palveluntuottaja lataa aineiston omaan käyttöönsä ja toteuttaa palvelut omien tietovarantojensa varaan. Visio semanttisesta verkosta ja suoraan toisiaan hyödyntävistä yhteentoimivista palveluista on vielä kaukana. Kysymys on jatkuvasta prosessista ja mitä paremmin tiedon julkaisu saadaan osaksi organisaation normaalia toimintaa, sitä vähemmän se aiheuttaa ylimääräisen työn tuskaa. Asiaan kannattaa siis panostaa ja miettiä avattavien tietojen lisäksi myös hallinta- ja tuotantoprosesseja.

Avoimen datan kehitys on jo nyt parantanut monessa organisaatiossa olennaisesti tilannekuvaa ja ymmärrystä organisaation tieto-omaisuudesta lisäten merkittävästi kyvykkyyttä vastata myös sisäisen järjestelmä- ja palvelukehityksen haasteisiin. Jotta tietoa on voitu lähteä avaamaan, on ensin jouduttu tekemään tietovarantojen kartoitusta sekä pohtimaan tietosisältöjä ja niiden merkityksiä itselle ja yhteiskunnalle. Ympyrä aiempiin ICT-strategialinjauksiin sulkeutuu ja tätä positiivista eteenpäin pyrkyä kannattaa hyödyntää aktiivisesti myös oman arkkitehtuurikyvykkyyden parantamiseen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *