Haluaisitko koodata etänä Välimereltä?

”Kaikkihan me halutaan… taivaaseen”, laulaa Tuure Kilpeläinen nykytanssitunnilla Helsingin Hakaniemessä. Hyppään tunnin jälkeen bussiin rinkka selässä. Seuraavaksi on tiedossa pari viikkoa mökkielämää ja sen jälkeen menolippu Kroatiaan. Repussa ei ole pelkästään snorkkeli ja hammasharja, vaan myös työläppäri!
Aloitin Goforella Tampereella huhtikuussa, suoraan TTY:ltä. Kuitenkin haikasin vielä maailmalle nauttimaan auringosta ja lämpimistä ihmisistä. Kysyin Goforelta ja omilta tiimikavereilta Antilta ja Mikolta sekä asiakkaalta, voisinko jatkaa etänä päivän tai pari viikossa. Asiakasymmärrys ja teknologiaosaaminen säilyisivät projektissa. Ensin tekisin kesän Helsingin toimistolta ja Turun saaristosta, sitten syksyn Etelä-Euroopasta ja talven Kauko-Aasiasta.
Mutta osaanko koodata vasemmalla kädellä, kun oikeassa on kuitenkin Giniä? Perus Pentti ja muut p*rkeleen pärisyttäjät varmaan puistelevat päätään: ei onnistu, aurinko sulattaa aivotoiminnan ja kommunikaatio katkeilee. Ja kuka nyt ilman työkavereita ja kikkeriä jaksaisi. Toisaalta diginomadeista silti kirjoitetaan jatkuvasti blogeissa ja Helsingin sanomissa. Itse ajattelisin, että käytännön haasteet ymmärtää vasta kokeilemalla, mutta ehkä ne eivät mahdottomia ole. Rentoutunut työntekijähän saattaisi olla jopa tehokkaampi työntekijä.
Tähän uskonee myös ihana HR-ihmisemme Mari Wuoti, joka pyysi minua blogaamaan tämän jutun. Goforelle kai pyritään rekryämään jopa lisää etelänmatkaajia?
Pääsinkö siis matkalle taivaaseen? Koska Gofore ei oikein voi järjestää työterveyttä, vakuuttaa työvälineitä ja hankkia nettiyhteyksiä tällaiselle reissulle, kaivoimme vanhan toiminimeni esiin. Työsuhteen jäädessä muodollisesti katkolle raavimme kasaan yhden A4:n pituisen alihankintasopimuksen. Myös sairastumis- ja liikeriskit siirtyvät minulle. Ainakin elämä reunalla on kaunista ja kouriintuntuvaa.
Paluu on alustavasti sovittu noin helmikuulle. Minä vuonna, siitä ei muistaakseni puhuttu.