Junantuoma kulttuurilähettiläs – kokemuksia työvaihdosta

Aloittaessani työt elokuussa 2013 Goforen Tampereen toimistolla tiesin, että suuri osa yrityksen asiakkaista on pääkaupunkiseudulta. Työpäivän aloitus ja lopetus Pendolinossa onkin tullut varsin tutuksi. Sitä ei kuitenkaan arvannut, että päätyisin pidemmäksi aikaa Helsinkiin työskentelemään – ja vielä omasta aloitteesta.

Kun vaimolleni tuli työjakso Jyväskylään, tuli mieleeni puolihullu idea: mitäpä jos lähtisinkin samaksi aikaa Helsinkiin töihin? Asiakas, jonka kanssa pääasiassa työskentelin oli joka tapauksessa Helsingissä, ja kun kotonakaan ei olisi ketään odottelemassa, niin säästyisi viikoittain tuntikaupalla aikaa matkustamisesta.
Heitin puolivakavissani idean ilmoille työpaikalla. Ensimmäisenä ajatuksen taisi kuulla toimitusjohtaja, jonka palaute oli lähinnä kannustava. Unohdin koko asian pariksi päiväksi, kunnes Helsingistä minuun otettiin spontaanisti yhteyttä ja ilmoitettiin, että ”ollaan sulle kateltu näitä kämppiä”. Kun asiakaskin oli koko ideasta lähinnä innostunut, tartuin tilaisuuteen: pakkasin laukkuni ja siirsin tukikohtani kuukaudeksi Kamppiin.
Toukokuu keväisessä Helsingissä osoittautui yhdeksi vuoden värikkäimmistä kuukausista. Mukaan mahtuikin monenlaisia kohtaamisia ja arjen yllätyksiä.
Majapaikaksi valikoitui Saton Huoneistohotelliasunto Lapinlahdenkadulta. Työmatkoja varten nappasin käyttööni Helsingin toimistolta Pelagon fillarin. Myös metro ja paikallisjunat tulivat sateisina päivinä tutuiksi. Sillä hetkellä kun saavuin ekalta työpäivältä firman maksamalle kämpälle, firman fillarilla, pistin päälle firman T-paidan ja hupparin ja avasin firman läppärin, tiesin olevani firman mies. Enää aluskerrastosta puuttui Goforen leimat 
Työpäivät kuluivat pääasiassa asiakkaalla Pasilassa. Vaikka työ ei sisällöltään poikennut Tampereelta käsin tehtävästä, oli mukavaa vaihtelua jutella kollegoiden kanssa kiireettömästi, muutenkin kuin Skypen välityksellä. Kun hoppua paluujunaan ei ollut, venyivät työpäivät toisinaan pidemmälle iltaan, mikä osaltaan mukavalla tavalla rikkoi totuttua arkea. Myös paikallinen afterwork-kulttuuri tuli monena iltana tutuksi erinäisissä merkeissä. Aina en töistä lähtiessäni tiennyt tarkalleen mihin päädyn ja yllätinkin itseni milloin mistäkin: tennispalatsin iltaleffoista, JavaScript- ja agile-tapaamisista ja vierailusta kaverin työpaikalla. Tulinpa myös käyneeksi ensimmäistä kertaa taidenäyttelyn avajaisissa!
Poikkeuksellisen virkistävä lisä olivat ne muutamat työpäivät, jotka vietin Goforen Helsingin toimistolla. Oli hauska huomata, että vaikka välimatkaa toimistoilla on toistasataa kilometriä, on sama hyväntuulinen työkulttuuri läsnä molemmissa toimipisteissä. Työpäivissä näkyi välittäminen ja yhdessä tekeminen. Junantuoma tamperelainen väliaikaisvahvistus otettiin lämpimästi mukaan myös iltatapaamisiin ja saunailtoihin. Toisaalta myös paikkakuntien väliset erot korostuivat varsinkin tavassa suhtautua omaan toimistoon. Siinä missä Tampereella työpäivät vietetään pääasiassa omalla konttorilla, on Helsingissä tyypillisempää että tiimi toimii asiakkaan tiloissa. Tällöin omasta toimistosta muodostuu enemmänkin tukikohta, jossa tarpeen mukaan pistäydytään ja suunnitellaan tulevaa.
Kesäkuussa koitti paluu takaisin kotipaikkakunnalle. Jo reilu kuukausi ennätti kuitenkin jättämään lähtemättömän vaikutuksen. En edelleenkään tiedä oliko koko projektissa yrityksen kannalta mitään järkeä, ja suorien hyötyjen osoittaminen onkin hankalaa. Varmaa on, että ainakin itse olen useita kokemuksia rikkaampi ja ehkä ripauksen myös avarakatseisempi. Hienointa kuitenkin oli, että sekä työnantajani että työkaverit ja asiakas lähtivät mukaan tähän spontaaniin kokeiluun ennakkoluulottomasti. On mahtavaa olla työpaikassa, jossa löytyy joustavuutta tämänkaltaisille hulluillekin irrotteluille!