Avoimet markkinat – edellytys sote-sektorin digiloikalle?

Asiakaskeskeinen ajattelu ja teknologian hyödyntämisen mahdollisuudet julkisen sektorin sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisessä ovat jo laajalti hyväksyttyjä totuuksia. Tavoitteena on parantaa asiakaskokemusta, kehittää uusia toimintamalleja ja tehostaa ydin- ja tukitoimintoja. Digiloikan edellytykseksi on sote-tietojärjestelmien osalta puhuttu avoimista rajapinnoista ja integraatioiden merkityksestä. Sinänsä keskustelussa ei ole mitään vikaa, mutta mielestäni kysymys on suuremmasta asiasta. Todellinen digiloikka vaatii ennen kaikkea avoimia ja terveitä ICT-markkinoita. Tämä on perusvaatimus innovatiivisten palvelumallien kehittämiselle sekä julkisen sote-sektorin kilpailukyvylle tulevassa sote-mallissa. Epäterve markkinatilanne on johtanut tilanteeseen, jossa toimittaja- ja dataloukut estävät usein toimintamallien kehittämisen ja uusien toimintatapojen luomisen.
Sähköinen tiedonvälitys, sensoriteknologia ja kehittyneet analytiikkatyökalut mahdollistavat asiakaslähtöiset palvelut sekä laadun ja vaikuttavuuden paremman seurannan. Tiedon uudenlaisella hyödyntämisellä voidaan rikkoa organisaatiorajoja ja integroida eri toimintoja moniammatillisiksi palveluiksi. Palveluita voidaan myös personoida asiakkaan terveydentilan ja arjessa pärjäämisen suhteen (esim. Suuntima). Asiakaslähtöisten arvoverkostojen syntymisen edellytys on, että asiakkaiden tieto on hallinnassa ja sitä voidaan hyödyntää yksittäisten sovellusten ulkopuolella. Tämä on kuitenkin tällä hetkellä hyvin haastavaa.
Sote-uudistus on vapauttamassa markkinoita Suomessa. Julkisen sektorin kilpailukyvyn kannalta mielestäni ICT markkinoiden sulkeutuneisuus on huolestuttava ilmiö. Mikäli julkinen sektori ei pääse eroon toimittajaloukuista ja datalukoista ei kilpailun kannalta oleellista tuottavuusloikkaa voida saavuttaa. Yksityiset toimijat, kuten esimerkiksi Pihlajalinna, pyrkivät hallitsemaan sote-sektoria kokonaisuutena asiakkaan näkökulmasta. Toiminnan suunnittelu ja tehokas järjestäminen perustuu kokonaiskuvan ymmärtämiseen ja tiedon hyödyntämiseen. Tämä mahdollistaa tehokkaammat toimintamallit kokonaisuutta optimoiden. Myös esimerkiksi Meedoc on mullistamassa terveydenhuoltoa kehittämällä alustamaista toimintaa yhdistäen teknologian avulla lääkäreitä ja asiakkaita ilman raskasta organisaatiota tai fyysisiä tiloja.
Avoimien markkinoiden mahdollistamiseksi vaaditaan julkisilta sote-toimijoilta rohkeutta lähteä uudistamaan ennen kaikkea hankintaperiaatteittaan ja sopimusteknisiä asioita. Järjestelmäprojekteissa tulisi pyrkiä modulaarisiin ja hallittaviin kokonaisuuksiin. Tilaajien tulisi pyrkiä vaatimaan osana toimitusta avointa lähdekoodia tai vähintään yhtäläistä käyttöoikeutta syntyneeseen lähdekoodiin, tietojen hallintaa sekä järjestelmien jatkokehitysoikeutta itselleen. Mikäli tiedot tai tietojärjestelmät eivät ole organisaation hyödynnettävissä vapaasti järkevin kustannuksin, niin uusien asiakaslähtöisten toimintamallien kehittäminen on hankalaa. Toinen ratkaisu voisi olla, että tilaajat hankkisivat valmiiden tuotteiden tai järjestelmien sijaan ketteriä kehitystiimejä. Tarkoituksena ei olisi siis määritellä lopputulosta etukäteen liian tarkasti, vaan uskallettaisiin kokeilla ja oppia. Pyrkimyksenä olisi kehittää rinnakkain uutta toimintamallia ja sen mahdollistavaa sähköistä palvelua yhdessä asiakkaiden ja ammattilaisten kanssa. Tämä avaisi ovet todelliselle digiloikalle.
Muilla julkishallinnon sektoreilla on jo syntynyt avoimempia markkinoita. Eri hallinnonaloille on tullut uusia ketteriä ja innovatiivisia toimijoita, mikä on synnyttänyt tervettä kilpailua ja haastanut myös vanhoja toimittajia kehittämään omia toimintamallejaan. Terve kilpailu on parantanut asiakkaiden mahdollisuuksia löytää kustannustehokkaimmat ja vaikuttavimmat toimittajat kulloiseenkin tilanteeseen. Tilanne on hyödyttänyt niin julkishallinnon organisaatioita, veronmaksajia kuin suomalaista ICT-sektoria kokonaisuutena. Hyviä esimerkkejä vaikuttavista julkisista palveluista löytyy esim. Blue Arrow awardsin ehdokaslistoilta.
On mielenkiintoista nähdä tapahtuuko julkisella sote-sektorilla samanlaista positiivista kehitystä. Hyvänä esimerkkinä innovatiivisesta kehittämisestä on Terveydenhuollon Atk-päivillä esitettävä FHIR-demo, jossa eri järjestelmätoimittajat ovat yhteistyössä kehittäneet uudenlaisia yhteiskäyttöisiä sovelluksia. Markkinoiden avautumisen kannalta on ollut myös positiivista seurata Una-hanketta, jossa on vakavasti mietitty modulaarista järjestelmäkokonaisuutta. Tämä voisi mahdollistaa hajautetun hankinnan ja markkinoiden avaamisen kilpailulle, mikä olisi kaikkien etu.