Kilpailu on kovaa. Kovempaa ja arvaamattomampaa kuin ikinä ennen. Samalla toisaalta omat mahdollisuudet laajenevat jatkuvasti. Toki ne mahdollisuudet ovat usein hieman piilossa, odottamassa etsijäänsä, löytäjäänsä.
Teknologian eksponentiaalinen kehittyminen on luonut hetkessä palveluille ja ihmisten kohtaamiselle täysin uusia tapoja. Se on mahdollistanut palveluinnovaatioiden syntymisen sekä liiketoiminnan rakenteiden uudistumisen alusta- ja jakamistalouksineen.
Puitteiden ja teknisten reunaehtojen muuttuminen on mahdollistanut asiakaskokemuksen ja palveluiden saatavuuden selkeän paranemisen. Arvo syntyy odottamattomalla tavalla, usein myös verkostoja hyödyntäen. Loppukäyttäjä on lopulta aina hullaantuvaa sorttia – yllättävä palvelu saa hetkessä etulyöntiaseman.
Kuva 1: Teknologian eksponentiaalinen kehittyminen tekee tulevaisuudesta arvaamattoman.
Pysyvää menestystä saavuttaakseen organisaatioiden täytyy olla jatkuvassa muutoksessa. Se lienee jo laajalti ymmärretty. Kehittymisen tulee olla jatkuvaa ja siihen pitää valjastaa koko henkilökunta. Suunnitelmallisuuden tarpeen rinnalle on tullut reagointikyvykkyyden tarve. Kuinka kehittää organisaatiosta ketterä sen kaikilla eri tasoilla ja toiminnoissa? Kuinka tiimi kehittää, kokeilee, vaihtaa suuntaa ja tarvittaessa skaalaa toimintaansa, on vielä melko helppoa. Mutta miten koko organisaatio tekee saman, se onkin jo vaikeampaa.
Mistä elementeistä ketteryys rakentuu? Minkä kaiken tulee muuttua? Olen jakanut tarkastelun kolmeen eri näkökulmaan, jotka kaikki linkittyvät digitaalisten palveluiden jatkuvaan kehittämiseen.
Kuva 2: Yrityskulttuuri ratkaisee digitaalisen muutoksen onnistumisen.
Johtamisen kulttuuri
Nykyaikainen muutoskyvykäs organisaatio on läpinäkyvä, itseohtautuva sekä tehokas kaikessa toiminnassaan. Matalat hierarkiat sekä avoin keskustelukulttuuri ovat rakennuspalikoita yhteiselle innostukselle. Se innostus puolestaan synnyttää ahaa-elämyksiä, innovaatioita, uutta kokemusta.
Mielestäni koko työkäsite tulee muuttumaan jatkossa. Innostuneen työyhteisön jäsenet ovat enemmän kuin töissä, mission äärellä, toteuttamassa itseään. Tähän ajattelutapaan kovin huonosti sopii nykyinen ajattelu:
- työ = pakko, tapa ansaita
- vapaa-aika = oma elämä
En väitä, etteikö kutsumusammateissa toimivia olisi aina ennenkin ollut. Onnellisia ovat he olleet. Väitänkin, että kutsumus ja innostus ovat jatkossa yhä määräävämpiä asioita menestysorganisaatioissa. Niiden ruokkiminen ja niitä vasten suunnan hakeminen ovat ratkaisevia menestystekijöitä. Tämä prosessi tulee luonnollisesti kytkeä, tavalla tai toisella, liiketoiminnan kehittämisen muuhun suunnan etsimiseen.
Kehittämisen kulttuuri
Onneksi tietojärjestelmäkehittämisen pimeä keskiaika alkaa olla jo takanapäin. Mammuttimaiset ERP-hankkeet, pitkät yksinoikeussopimukset, suljetut järjestelmät, organisaatiolähtöiset pitkäpiimäiset määrittelyt, kaukomaissa koodin tuottaminen… Ihan kokonaan kait tuokaan aika ei ole ohitse, mutta meidän asiakaskunnassamme puhaltelevat jo eri tuulet.
Palveluita kehitetään iteratiivisesti ja pala palalta, kokeillen ja suunnasta varmistuen. Loppukäyttäjää pyritään ymmärtämään ja luomaan käyttäjäkokemukseltaan valloittavia sähköisiä palveluita.
Kehittäminen pyritään tekemään lähellä asiakasta ja huippuosaajien toimesta. Asiakkaan arvokasta aikaa ei haluta hukata viestinvälittäjille asioiden selvittämiseen, vaan palvelu taotaan parhaita käsityöläisperinteitä kunnioittaen parhaimmillaan asiakkaan läsnä ollessa. Parhaan substanssiosaamisen kohdatessa huippuosaavat ja itseohjautuvat tiimit saadaan aikaan poikkeuksellista onnistumista.
Mutta riittääkö sekään? Avain jatkuvaan muutokseen ei tietenkään ole yksittäisen valloittavan sähköisen palvelun tuottaminen, vaan kehittämisen kytkeminen organisaation jatkuvaan muutokseen. Kytkeminen organisaation johtamiseen, strategiaan ja innovaatiotoimintaan. ICT-kehittäminen ei ole enää tukifunktio, vaan miltei toimialasta riippumatta strateginen toiminto.
Ylläpidon kulttuuri
Viimeisenä näkökulmana käsittelen tietojärjestelmien ylläpitämisen kulttuuria. Erikseen hankitut konesali- ja ylläpitopalvelut korvaantuvat kovalla vauhdilla isojen palvelutoimittajien IaaS- ja PaaS-alustoilla.
Veturina tässä muutoksessa on joustavuus sekä kaikkinainen ketteryys. Muutosten vasteaikoja halutaan laskea minuuteissa eikä enää päivissä. Vaatimusten muuttuessa reagoinnin tulee olla nopeaa ja joustavaa. Tämä madaltaa kynnystä kokeiluihin eikä mittavia investointeja tai sitoumuksia tarvita.
DevOps-kulttuuri, pilvipalvelut, asioiden automatisointi, monitorointi sekä ennakointi edustavat sitä uutta ylläpidon kulttuuria, joka linkittyy edellisessä kappaleessa kuvaamaani jatkuvaan kehittämiseen. Ei todellakaan riitä, että joku toimittaja tuottaa asiakkaalle parhaan mahdollisen sähköisen palvelun siinä hetkessä ja niillä vaatimuksilla. Sen palvelun pitää olla jatkuvasti paras mahdollinen ja muutosten tulee heijastua saumattomasti ja vaivatta ylläpidon kautta asiakaskokemukseksi.
Kulttuurimuutos on tältäkin osalta melko suurta, eikä usein kovinkaan helppoa. Ketteryyden ohella pilviympäristön ja DevOps-kulttuurin myötä vastuutaho asioille muuttuu – tilaaja itse on vastuussa monista sellaisista asioista, jotka perinteisesti on kuuluneet konesalitoimittajalle. Onneksi tähän on tukea saatavilla meidän kaltaisiltamme konsulttitaloilta.
Lopuksi
Digitalisaatio on aiheuttanut valtavan ja hyvin nopeasti etenevän muutoksen miltei jokaiselle toimialalle. Jyviä ja akanoita erotellaan organisaatioiden uudistumiskyvykkyyden perusteella.
Muutoksen tarve on useille organisaatioille hyvin kokonaisvaltainen ja työläs. Mikään mainitsemistani kulttuurinäkökulmista ei kehity hetkessä saati milloinkaan tule valmiiksi. Myös tältä osin siis tulemme jatkossakin olemaan jatkuvan kehittämisen edessä.
Mutta mikäs sen innostavampaa olisikaan. Mielenkiintoisia aikoja elämme. Intoa kaikkeen tähän kehittämiseen!
