Disruptio pelastaa terveydenhuollon?

Kirjoitin joulukuussa terveisiä LeWeb-seminaarista ja kerroin siellä kiteytyneistä ajatuksistani disruptiosta. Maailma muuttuu kiihtyvällä tahdilla – rakenteet murtuvat uuden teknologian ja sen ympärille syntyvien palveluinnovaatioiden myötä.
Uber myllyttää taksikenttää, Airbnb majoitustarjontaa. Isoin myllerrys on kuitenkin tulossa hyvinvointipalveluiden tiimoilla, kukaan ei vaan tarkkaan ottaen tiedä millainen. Itse varsinkaan, teknologian ja johtamisen ammattilaisena, en tätä täysin hahmota. Joitakin arvauksia voin kuitenkin esittää omaan taustaani pohjautuen.
Väitän, että kahdenkymmenen vuoden kuluttua tarve lääkäreille ja hoitohenkilökunnalle per henkilö on selvästi vähäisempi kuin nykyään. Lääkäriä ei tarvitse tavata yleisempien diagnoosien tekemiseen ollenkaan, vaan he voivat keskittyä vaikeampiin tapauksiin ja varsinaisiin hoitotoimenpiteisiin.
Tekniset anturit mittaavat jo nyt tekemisiämme juoksulenkillä ja matkapuhelimemme kertovat päivän aikana kulkemamme kilometrit ja noustut kerrokset. Dataa kertyy jatkossa merkittävästi enemmän puettavan teknologian ansiosta – vaatteisiin ja kehoon on tarjolla jos jonkinlaista anturia, jotka kertovat aktiivisuutemme lisäksi elintoiminnoistamme.
Kun kerätty tieto yhdistyy henkilön sairaus- ja lääkintähistoriaan sekä perinnöllisiin sairauksiin liittyviin riskitietoihin, dataa onkin jo aika paljon tiedossa erilaisia diagnooseja varten. Tai mennään vielä pidemmälle – käytetty päätelaite tietää myös sijaintihistoriamme. Mitä tartuntatauteja on ollut lähistöllä? Missä ravintoloissa olet syönyt, onko ruokamyrkytyksiä? Saammeko jatkossa tiedon, että ”75 % todennäköisyydellä olet sairastunut influenssaan”, ennen kuin itse havaitsemme mitään oireita? Tähän liittyy myös ympäristödata. Mikäli olet viettänyt radon-alueella aikaasi, se lienee merkityksellistä diagnoosin kannalta. Jos olet juossut ilmansaasteisella alueella, siitäkin voidaan päätellä jotain.
Kun kaiken mitatun datan yhdistää itsediagnoosipalveluun, jossa henkilöä pyydetään kuvaamaan oireet, tullaan saamaan hyvin kustannustehokkaasti ja erittäin varmasti diagnoosi, eikä fyysistä lääkäriä enää tarvita. Tähän voidaan yhdistää myös kuva-analyysit soveltuvin osin.
Mutta kuka hallinnoi sitä palvelua, johon kirjaudut terveystilaasi tarkastellessasi? Tai jos suuntaat startup-yrittäjäksi ja tuotat jotain terveystietoihin tukeutuvaa palvelua, mihin olet yhteydessä, mistä saat tiedon käyttöösi? Tällä hetkellä on melkoinen kisa käynnissä Applen ja Googlen välillä terveyspalveluiden ekosysteemien suhteen. Samaan aikaan pääomasijoittajat investoivat suuria summia erilaisiin terveystietoa hyödyntäviä palveluita tuottaviin yhtiöihin. Tuolla saralla siis tapahtuu paljon ja aivan lähiaikoina.
Mielestäni olisikin erittäin tärkeää Suomessa tunnistaa tämä kehitys ja miettiä meidän oma strategiamme asian suhteen. Kunnallisten tai valtion palveluiden ei ole mitään järkeä lähteä kilpailemaan kansainvälisten ekosysteemien tai edes startupien kanssa teknisten palveluiden tuottamisen suhteen. Mutta voisimme tehdä paljonkin mahdollistaaksemme parhaan mahdollisen kasvualustan innovaatioille ja startupeille liittyen tähän toimintakenttään. Voisiko Suomi olla laboratorio kaikkein villeimmille palveluinnovaatioille? Eikö se olisi kovin sopivaa, kun juuri Suomessa yhdistyy huippuluokan insinööritaito käsillä olevaan ikärakenneongelmaan? Mitä se vaatisi, mikä olisi kaikkein hienointa, mitä voisimme googleille, appleille ja startupeille tarjota?