Eräänä kauniina kesäpäivänä toimistolla huomasimme, että meitähän on monta kaveria pyöräilytrikoissa. Mehän voisimme perustaa gerhon, hankkia tiimipaidat ja esimerkiksi ajaa polkupyörillä!
Paitsi, että yhteisen äänestyksen tuloksena keksimme vielä paremman idean! Jätimme paitatilauksen väliin ja investoimme firman rahat eväisiin. Retkiä on tehty ahkerasti ja keskeinen elementti kaikissa Gerhon reissuissa onkin ollut hyvät eväät, oli lenkki sitten pitkä tai lyhyt.
Paikallisoppaat vetivät eksoottisia reittivaihtoehtoja
Reissujen suunnittelu oli kovin ruokapainotteista. Toissijaista oli esimerkiksi reitin suunnittelu. Jos jokin reitti oli joskus Google Mapsiin oli piirretty, niin se oli lähinnä hyväuskoisia houkuttelemaan tehty lyhempi versio.
Tavallisesti konttorilta lähdettäessä tiedossa oli lähinnä ilmansuunta, jonka perusteella maaston parhaiten tunteva gerholainen veti letkaa peräosan kauhistellessa reittivalintoja, raitiovaunukiskoja, hiekkateitä ja sen sellaista.
Onnekkaasti kaikki letkan vetäjät tiesivät eksoottisia paikallisreittejä, joihin ei mitenkään vahingossa päädy. Joka reissulla suurin osa porukasta oppi täysin uusia reittejä ja maastoja. Erityismaininta Riston vetämälle Itä-Helsinki-kierrokselle, jonka reittivalintojen kuvaamiseen eivät suomen kielen adjektiivit ja lapsin korvilta kielletyt loitsut riitä.
Keskinopeuksilla ei levennellä
Pyörägerhossa periaatteena on pidetty kaikille sopivaa nopeutta oli alla sitten fiksi, täysjoustollinen maastopyörä tai raskaalla eväslastilla kuormattu cyclocross. Keskinopeuksilla Gerhossa ei juurikaan ole levennelty.
Mielenkiintoinen twisti gerhon kesään tuli kilometrikisasta, joka oli hyvä motivaattori lenkeille osallistumiseen. Lenkkejähän ei voi jättää väliin tai jää jälkeen lenkille osallistuville kavereille.
Toisaalta kilometrikisan kärkikahinoissa pyöräilyyn käytetty vapaa-aika oli liki maksimoitu ja kriittiseksi muodostui keskinopeus, eli kuinka monta kilometriä kisaaja pystyi tuottamaan vähäisellä vapaa-ajallaan. Kilometrikisan voitto ratkesikin noin 5 000km haamurajalle, joka on ihan hyvä saavutus laiskanpulskeille koodareille.
Romantiikkaa bibseissä ja Espoossa
Hesarin NYT-liite julkaisi kesän alussa listansa Espoon romanttisimmista kuppiloista. Pitihän ne kokea, eli pyhäbibsit esille ja baanalle!
Siispä matkareittiä mietteissä arvoimme kartalle aina uuden romantiikkaa uhkuvan puukahvilan. Tärkein valintakriteeri oli, ettei kahvila saa olla liian lähellä. Kertaakaan kahviloissa ei tarvinnut pettyä vaalean suomalaisen lagerin tasoon. Myös ruoka oli useimmiten ihan hyvää.
Erityinen supermaininta Kauklahdessa Cafe Brunssdalin kalakeitolle, josta kalorit virtasivat suoraan suoniin ja sitä kautta reisiin. Kahvilan pitäjän kanssa jutellessa selvisi, että yrittäjä on pyöräilijöitä itsekin. Saimme paikalta vinkit hyvistä pyöräreiteistä Kirkkonummen suuntaan.
Toimitusjohtajalle Gambiinaa tuparilahjaksi
Gofore muutti Tampereella hieman isompiin tiloihin. Tupareihin oli mentävä ja toimitettava toimitusjohtaja Timurille lahjapullo Gerhon tavaramerkiksi muodostunutta Gambinaa.Tupareihin Tampereelle – Helsingistä!
Draama alkoi tällä kertaa ennen reissua. Lähtijöitä oli useampikin, mutta monivaiheisen ja tapahtumarikkaan suunnitteluvaiheen lopputuloksena reitiksi muodostui polkea edellisenä iltana Hämeenlinnan liepeille mökille saunomaan, josta oli enää kevyt 80 kilometrin riipaisu Manseen.
Yksi kerrallaan lähtijät ilmoittivat milloin mitäkin tekosyitä kuten työt, palaverit, päivystys, perhe ja sen sellaiset. Lopputuloksena reissun primus motor Risto polki ainoana koko matkan Manseen asti.
Riston reissuseura oli kirjaimellisesti vaihtelevaa. Juho polki mukana alkumatkan Hämeenlinnaan ja meni perjantaiksi takaisin töihin Helsinkiin.
Onneksi Oskari Tampereelta ”sattui” (kilometrikisa, tiedättehän) pyöräilemään Hämeenlinnan suunnalla ja tuli Hämeenlinnaan mökille saunomaan. Mukavan ja hieman raukean saunaillan jälkeen duo rullasi Tampereelle ja ojensi toimitusjohtajalle matkaeväänä olleen Gambina-pullon. Epäitsekkäästi kaikkea ei oltu edes juotu.
