Monilla EU-alueella myytävillä tuotteilla täytyy tulevaisuudessa olla digitaalinen tuotepassi, joka pitää sisällään tärkeää tietoa tuotteen koko elinkaaren ajalta. Tarkoituksena on konkretisoida EU:n kiertotaloudelle asettamia tavoitteita.
Reilut kaksi vuotta sitten suomalainen raskaiden lastien käsittelylaitteita valmistava Kalmar lähti mukaan Sitran rahoittamaan kokeiluun. Kokeilun tarkoituksena oli ottaa akuille käyttöön digitaalinen tuotepassi, joka kertoo muun muassa, mistä materiaaleista akku on valmistettu, mikä on materiaalien alkuperä, millaisia ympäristövaikutuksia materiaalit ovat aiheuttaneet, miten akku tulee kierrättää ja millaisia uudelleenkäyttömahdollisuuksia sillä on.
”Digitaalisesta tuotepassista löytyy akun identiteettitietojen lisäksi tietoa siitä, miten akkua on ladattu ja purettu”, kertoo Kalmarin tutkimusjohtaja Pekka Yli-Paunu.
Mukaan kokeiluun lähti myös muita pohjoismaisia johtavia työkoneiden valmistajia. Kokeilun pääkumppanina oli Kalmarin lisäksi kaivoskoneita valmistava Sandvik.
Kokeilun tuloksena Kalmarilla syntyi ajatus hyödyntää QR-koodia koneiden akkujen identifioinneissa. Koodi tekee koneiden elinkaaren läpinäkyväksi niin koneiden valmistajalle itselleen kuin sen asiakkaille ja yhteistyökumppaneille.
EU:n ekosuunnitteluasetus edellyttää, että lähes kaikilla EU-alueella myytävillä tuotteilla täytyy tulevaisuudessa olla vastaava digitaalinen tuotepassi. Akkujen lisäksi vaatimus koskee ensimmäisenä muun muassa rauta-, alumiini- ja terästuotteita sekä tekstiilejä, huonekaluja, pesuaineita ja elektroniikkaa. Arvioiden mukaan digitaalinen tuotepassi tulee niille pakolliseksi vuosien 2026 ja 2030 välisenä aikana.
Hyötyjä ympäristölle ja liiketoiminnalle
”Digitaalinen tuotepassi kertoo, mitä kaikkea työkoneelle on sen elinkaaren aikana tapahtunut. Siksi passi helpottaa ja järkevöittää koneen käyttämistä ja korjaamista sekä sen osien ja materiaalien uudelleenkäyttöä ja kierrätystä”, sanoo Goforen vastuullisen liiketoiminnan johtava asiantuntija Päivi Luoma.
Tuotepassin tavoitteena on ohjata yritykset tuottamaan ympäristöystävällisempiä ja pitkäikäisempiä tuotteita sekä saada yritykset ja kuluttajat tekemään kestävämpiä valintoja. Samalla tuotepassi tarjoaa yrityksille mahdollisuuden kehittää liiketoimintaansa.
”Yritykset voivat tarjota esimerkiksi huoltoon, kunnossapitoon tai käytön tukeen liittyviä uudenlaisia palveluja asiakkailleen”, Luoma sanoo.
Niin on tehty Kalmarillakin. Pekka Yli-Paunu kertoo, että Sitran kokeiluun lähdettiin mukaan, koska oli selvää, että siitä olisi Kalmarille monenlaista hyötyä.
”Olemme tehostaneet tiedonkeruuta ja -tallennusta, ja koneisiin liittyvä data on nyt helposti saatavilla. Se helpottaa myös vastuullisuusraportin tekemistä merkittävästi. Raportin kokoamiseen ei enää tarvita manuaalista työtä.”
Data tehostaa tuotekehitystä
Digitaalisesta tuotepassista on hyötyä myös tuotekehityksessä, Yli-Paunu sanoo.
”Kaikista tehtaalta lähtevistä koneista kertyy meille arvokasta tietoa, joka on vahva pohja tuotekehitykselle. Kun tiedämme, miten ja millaisissa ympäristöissä asiakkaamme koneita käyttävät, meille selviää, millaisissa olosuhteissa ja ympäristöissä koneet pärjäävät ja millaisia haasteita ne kohtaavat.”
Lisäksi koneiden huolto helpottuu, kun digitaalinen tuotepassi osaa kertoa, miten konetta on käytetty ja huollettu aikaisemmin. Parhaimmillaan se pidentää koneiden käyttöikää ja auttaa koneiden arvon määrittämisessä mahdollista uusiokäyttöä varten.
Yli-Paunun mukaan jotkut asiakkaat ovat aluksi olleet datastaan mustasukkaisia. Kun heille on tarkennettu, mihin Kalmar dataa käyttää, ovat useat asiakkaat ymmärtäneet datan keräämisen ja jakamisen hyödyt. Datan avulla Kalmarin on mahdollista tuottaa asiakkaille parempia ja tarpeisiin sopivia koneita entistä nopeammin.
”Asiakkaan silmät avautuvat usein viimeistään silloin, kun pystymme näyttämään heille esimerkiksi sen, kuinka paljon heidän koneensa odottavat, mistä se johtuu ja miten voimme optimoida koneiden käytön mahdollisimman tehokkaaksi”, Yli-Paunu kertoo.
Tiedonkeruu vaatii usein koko arvoketjun yhteistyötä
Kun tiedetään, millaista dataa digitaalista tuotepassia varten tarvitaan ja mistä sitä saadaan, on aika pohtia, millaisessa järjestelmässä dataa voidaan hallita, varmentaa ja jakaa järkevästi ja tietoturvallisesti.
”Jokaisella tuotteella täytyy olla yksilöllinen tunniste, kuten QR-koodi, jonka takaa löytyy kaikki tarvittava data. Datan tulee olla koneellisesti luettavaa ja avoimiin standardeihin perustuvaa”, Luoma kertoo.
Se, millaista dataa vaaditaan, vaihtelee jonkin verran tuoteryhmäkohtaisesti. Luoman mukaan tärkeää dataa ovat esimerkiksi tieto tuotteen alkuperästä, valmistuksesta, hiilijalanjäljestä, kierrätettävyydestä sekä myös siitä, mitä tuotteelle on elinkaarensa aikana tapahtunut.
Luoma huomauttaa, että suomalaisyritykset ovat usein osa kansainvälisiä toimitusketjuja ja palvelukokonaisuuksia. Esimerkiksi akku, laite tai komponentti saatetaan toimittaa osaksi konetta tai laitetta. Silloin paine datan keruuseen ja jakamiseen voi tulla asiakkaalta.
”Näkyvyys tuotteen arvoketjuun vaatiikin usein arvoketjun toimijoiden yhteistyötä. Kaikkien täytyy olla valmiit tekemään osansa, mutta myös hyöty jakautuu kaikille”, Luoma sanoo.
Digitaalisen tuotepassin käyttöönottoon kannattaa valmistautua jo nyt
Kalmarin tapaan osa suomalaisyrityksistä on jo alkanut valmistautua digitaalisen tuotepassin käyttöön. Vaikka tarve tuotepassiin konkretisoituu tuoteryhmäkohtaisesti ja asteittain, kehottaa Luoma kaikkia yrityksiä toimialasta riippumatta valmistautumaan jäljitettävyyden ja läpinäkyvyyden vaateeseen jo nyt.
”Suosittelen jokaista yritystä tunnistamaan, millaisia uudenlaisia mahdollisuuksia digitaalinen tuotepassi tarjoaa liiketoiminnalle. On tärkeää päästä kiinni siihen, mikä tässä on olennaista juuri meidän ja asiakkaidemme kannalta.”
Digitaalinen tuotepassi kokoaa yhteen paljon jo olemassa olevaa dataa. Monella yrityksellä on olemassa tietoa esimerkiksi tuotteiden hiilijalanjäljestä, alkuperästä, huollosta ja hävityksestä. Kaikkea ei siis tarvitse aloittaa alusta asti, vaan työ voi olla osittain myös olemassa olevien tietojen kokoamista, Luoma muistuttaa.
Myös Yli-Paunu kannustaa yrityksiä tarttumaan toimeen. Alkuun pääsee esimerkiksi IT-talojen avustuksella hyvinkin ketterästi, hän sanoo.
Kalmarilla ensimmäiset tuotepassit ovat jo koekäytössä, ja mietinnässä on nyt muun muassa se, miten kerättyä dataa voidaan hyödyntää täysimääräisesti. Yli-Paunun mukaan kerätyssä datassa on vielä paljon hyödyntämätöntä potentiaalia. Hän ottaa esimerkiksi sähköistymisen, joka on iso muutos alalla. Siihen liittyy paljon uutta dataa, jota voidaan hyödyntää jo silloin, kun järjestelmiä mallinnetaan simulointeja varten, Yli-Paunu sanoo.
”Mallinnukset kertovat esimerkiksi sen, kuinka suuri akkukapasiteetti ja montako latausasemaa koneeseen tarvitaan, kuinka suuritehoisia akkujen pitää olla ja mihin ne kannattaa sijoittaa. Näiden lisäksi on laskettava järjestelmän keskimäärin vaatima sähköteho sekä se, kuinka suuria huipputehoja tarvitaan. Lisäksi on pohdittava ja tehtävä laskelmia siitä, millä muilla tavoilla sähköistyminen vaikuttaa asiakkaamme tuotantoon.”
Mistä lähteä liikkeelle?
- Konkretisoi tarpeet ja vaatimukset liiketoimintalähtöisesti: Mitä tuoteryhmiä ja tuotteita digitaalinen tuotepassi koskee? Miten tällainen läpinäkyvyys tukee strategiaamme? Entä millaisia uudenlaisia liiketoiminnallisia mahdollisuuksia ja mahdollisuuksia tuottaa uutta arvoa asiakkaille passi meille tarjoaa?
- Luo kuva tarvittavaan ja jo olemassa olevaan dataan: Millaista dataa tuotepassiin konkreettisesti tarvitaan? Mitä dataa meillä jo on ja mitä puuttuu?
- Keskustele asiakkaiden ja toimittajien kanssa: Miten yhdessä varmistamme tarvittavan datan saatavuuden ja laadun? Millaisin toimintatavoin ja järjestelmin varmistamme tiedon jakamisen? Onko toimialallamme jo yhteisiä standardeja ja toimintamalleja, joita voisimme hyödyntää?
Konkretisoi tuotepassin vaatimat ratkaisut: Mikä on meille oikea tapa identifioida tuotteet? Millaisen järjestelmän datan hallinta ja jakaminen vaatii? Miten pidämme huolen luottamuksellisuuteen ja tietoturvaan liittyvistä asioista?