Blogi 5.12.2024

Toimiiko ketteryys oikeasti?

Osaaminen

Ketteryyden ytimessä on ajatus siitä, että päätökset tehdään siellä, missä tieto on ajankohtaisinta ja paras osaaminen löytyy. Tämä lähestymistapa vaatii kuitenkin kahta keskeistä oletusta: että kaikilla on motivaatiota työhönsä ja että kaikki osaavat olla itseohjautuvia. Mutta mitä tapahtuu, jos nämä oletukset eivät pidä paikkaansa? Voiko itseohjautuvuutta todella opettaa kaikille, ja mitä jos motivaatio puuttuu kokonaan? Tässä blogissa pohditaan ketterän ajattelutavan toimivuutta ja sitä, kuinka itsetuntemus, koulutus ja persoonallisuus vaikuttavat kykyyn olla itseohjautuva.

Ketteryyttä voisi määritellä ihmisten näkökulmasta seuraavasti: 

  • Päätökset tehdään sillä tasolla, missä on eniten tietoa päätettävästä asiasta. 
  • Jokainen saa päättää omaan työhönsä liittyvistä asioista tiettyjen raamien sisällä. 
  • Esihenkilö ei määrää, mitä tehdään ja miten, vaan ennemminkin valmentaa ja auttaa saavuttamaan tavoitteet. 
  • Jatkuvaa parantamista ja muutosta tapahtuu proaktiivisesti, sillä tiimit ja yksilöt saavat kehittää itselleen tärkeitä asioita, joihin heillä on sisäinen motivaatio. 

Olen tullut siihen tulokseen, että tämä ajattelutapa perustuu kahteen perusolettamukseen:

  1. Kaikki pitävät työstään.
  2. Kaikki osaavat olla itseohjautuvia.

Mutta ovatko nämä olettamukset todella totta?

Pitävätkö kaikki työstään?

Katsotaanpa esimerkiksi tätä lausetta: 

”Jatkuvaa parantamista ja muutosta tapahtuu proaktiivisesti, sillä tiimit ja yksilöt saavat kehittää itselleen tärkeitä asioita, joihin heillä on sisäinen motivaatio.”

Mutta mitä, jos et ole motivoitunut? Mitä jos et pidä työstäsi? Entä jos olet aina halunnut olla lääkäri, mutta et koskaan onnistunut siinä, ja nyt teet työtä, jota teet vain saadaksesi rahaa elämiseen?

Luulen, että jos sinulla on mahdollisuus päättää omasta työstäsi, vaikka työsi ei olisikaan unelmatyösi, pystyisit todennäköisesti tekemään siitä miellyttävämpää itsellesi. Motivaation osalta se ei todennäköisesti ole niin mustavalkoista — että joko sinulla on sitä tai ei. Motivaatio voi muuttua ajan myötä. Motivaatio on jotain, johon pitää panostaa, jotta sen löytää ja pystyy säilyttämään. Joten vaikka sinulla ei olisi motivaatiota työhön, ehkä voisit yrittää työstää sitä ja kaivaa sen esiin.

Pystyvätkö kaikki itseohjautuvuuteen?

Haluavatko kaikki olla itseohjautuvia? Ovatko kaikki kykeneviä olemaan itseohjautuvia? Tiedätkö, miten olla proaktiivinen ja itseohjautuva? Pidätkö päätösten tekemisestä? Osaatko asettaa omat tavoitteesi ja luoda tehtävälistan niiden saavuttamiseksi?

Itseohjautuvuus – synnynnäinen ominaisuus vai opittava taito?

Ihmiset kamppailevat usein itseohjautuvuuden kanssa. Olen pohtinut, onko itseohjautuvuus taito, jonka kuka tahansa voi oppia, vai onko se kyky, joka joillakin ihmisillä on luonnostaan ja toisilla sitä taas ei ole — aivan kuten toiset ovat parempia matematiikassa kuin toiset.

On ymmärrettävää, että ihmisille, jotka on kasvatettu koulussa kuuntelemaan opettajaa, työpaikalla kuuntelemaan esihenkilöä ja kotona kuuntelemaan vanhempia, itsenäisten päätösten tekeminen ja itseohjautuvuus voi olla valtava muutos. Mutta olisimmeko erilaisia, jos meidät olisi kasvatettu toisin?

Entä jos äitisi olisi lapsena antanut sinulle veitsen ja kertonut tarkat ohjeet siitä, miten kuoritaan omena, mutta olisikin vain sanonut: ”Kuori omena”, ja jättänyt sinut päättämään loput itse?

Carol Dweck vastaisi todennäköisesti ”kyllä”. Hänen kasvun asenne -teoriassaan sanotaan, että voit oppia melkein mitä tahansa. Kykyjäsi voidaan kehittää.

Valta tehdä päätöksiä tiettyjen raamien sisällä

Olen kuullut, että koulut ovat omaksuneet myös ketteriä menetelmiä ja antavat oppilaille lisää päätäntävaltaa. Oppilaita kannustetaan kuuntelemaan sisäistä ääntään ja he voivat esimerkiksi kirjoittaa aiheista, jotka heitä kiinnostavat. Opettajat ovat yhä enemmän mahdollistajia eivätkä pelkkiä ohjeiden antajia.

Jotta onnistuisimme tässä, meidän on oltava tarkkoja seuraavassa asiassa: ketterässä toimintatavassa vapaampi päätöksenteko tarkoittaa, että jokainen saa päättää omaan työhönsä liittyvistä asioista tiettyjen raamien sisällä.

Jos oppilaan tehtävänä on kirjoittaa essee, mutta hän ei tiedä, milloin sen pitäisi olla valmis, onko kyseessä biologian vai historian essee ja vaaditaanko sitä kurssin läpäisemiseen, emme ole onnistuneet. Rajaton vapaus ilman yhteistä suuntaa näyttäviä raameja ei ole ketteryyttä; se on sekoilua.

Vaatiiko itseohjautuvuus tiettyä maturiteettitasoa?

Pitääkö meidän olla tietyllä kypsyyden tasolla ennen kuin voimme tulla itseohjautuviksi? Tarvitsemmeko jonkinlaista perusymmärrystä aiheesta ennen kuin osaamme sanoa, mitä haluamme ja mitä voimme saavuttaa?

Voiko seitsemänvuotias ensiluokkalainen olla itseohjautuva? Omasta puolestani ainakin voin sanoa, että tarvitsen perusymmärryksen ennen kuin alan saada ideoita siitä, mitä tehdä ja voin asettaa itselleni tavoitteita. Minusta tuntuu, että mitä enemmän tiedän ja mitä vanhempi olen, sitä itseohjautuvampi olen.

Muistan koulusta, että tarvitsin opettajaa opettamaan minulle kaavat ja antamaan esimerkkejä ennen kuin olin valmis tarttumaan toimeen ja ratkaisemaan matematiikan tehtäviä. Toisaalta minusta on hieman stressaavaa, jos minun täytyy luoda kaikki tyhjästä. Joskus mieluummin seuraan valmiiksi annettuja ohjeita perustehtävissä, jotta voin säästää itseohjautuvuuteni ja energiani tärkeämpiin tehtäviin.

Merkitseekö persoonallisuus?

Tarkastellaan tätä myös persoonallisuuden näkökulmasta. DISC-persoonallisuustutkimuksen mukaan se, pidätkö päätöksenteosta, riippuu henkilökohtaisesta tyypistäsi. Esimerkiksi (jos muistan oikein) C/S-tyypin ihmiset pitävät enemmän siitä, että heille sanotaan, mitä tehdä, kun taas D-tyypit pitävät siitä, että he saavat kertoa muille, mitä tehdä.

Tutkimuksessa sanotaan kuitenkin, että persoonallisuudet voivat kehittyä ajan myötä. Carol Dweck ja hänen kasvun asenne -teoriansa sanovat samaa.

Yhteenveto

Yhteenvetona uskon, että kuka tahansa voi oppia itseohjautuvaksi, mutta kuten monissa taidoissa, toiset todennäköisesti tulevat siinä olemaan parempia kuin toiset.

Myös persoonallisuus vaikuttaa kykyyn olla itseohjautuva. Lisäksi lasten kasvattaminen itseohjautuviksi varhaisessa iässä parantanee heidän kykyään olla itseohjautuvia. Ainakin omassa tapauksessani kypsyys ja tieto ovat lisänneet itseohjautuvuuttani.

Lopuksi vielä vastaus alkuperäiseen kysymykseen: Toimiiko ketteryys oikeasti? Todettakoon vaikka näin: ihmiset voivat oppia. #growthmindset


Haluatko oppia lisää agile-palveluistamme?

agile

muutosjohtaminen

Saana Ström

Senior Change Consultant

Saana on innokas itsensä kehittäjä ja tehokkuushullu, jolla on yli 10 vuoden kokemus konsultoinnista.

"Ajattelen, että joka päivä, jolloin en opi jotain uutta, on hukkaan heitetty. Niinpä minuun on sisäänrakennettuna jatkuva innostus muutokseen."

Takaisin ylös