Ihmiset, niin liiketoiminnassa kuin kuluttajina, ovat joutuneet sopeutumaan siihen, miten yllättävät muutokset ja yhteiskunnalliset ilmiöt vaikuttavat meitä kaikkia koskettaviin rakenteisiin, toimintaan ja ajatteluumme. Yhtenä esimerkkinä energia-ala, joka on päätynyt – tai päässyt – kansakunnan parrasvaloihin.
Kulunut talvi kiinnitti ennennäkemättömällä tavalla kuluttajien huomion energian saatavuuteen ja hintaan, kansallisesta huoltovarmuudesta puhumattakaan. Isommat muutokset tuotantorakenteisiin ja erilaisiin siirtymiin liittyen ovat vasta edessäpäin. Kaikessa on olennaisena osana ilmiöpohjaisuus.
Ilmiöpohjaisuus on tullut jäädäkseen – mitä se on?
Erilaiset ilmiöt vaikuttavat organisaatioiden ja yritysten toimintaan niin sisältä- kuin ulkoapäin. Näitä voivat olla asiakkaiden ja sidosryhmien muuttuvat tarpeet ja vaatimukset, muutokset tuotantopohjissa kohti kestävämpää kulutusta, äkilliset maailmaa mullistavat muutokset.
Näistä energia-alalta esimerkkeinä ovat talvelle 2023 ennakoitu “energiakriisi” sekä siirtymät niinkin perustavaa laatua olevissa rakenteissa kuin tuotantoprosesseissa ja energialähteissä. Energiayhtiö Helen sulki Hanasaaren voimalan maaliskuussa. Siirtymä kohti uusia energialähteitä etenee siis hyvin konkreettisella tavalla. Perinteisen tuotantolaitoksen sijaan energian lähteinä toimivat etenevissä määrin varannot, jotka eivät ole ihmisen kehittämiä tai hallinnoimia. Esimerkiksi aurinko- ja tuulienergia edustavat monella tapaa täysin erilaista tuotantopohjaa rakennetussa voimalassa tuotettuun energiaan nähden. Tämän tyyppiset muutokset asettavat uusia tarpeita tiedolle, sen hallinnalle ja ennustettavuudelle.
Muutokset synnyttävät monenlaisia kysymyksiä. Kuinka uudenlaista tuotantoa suunnitellaan, varastoidaan, myydään edelleen? Kuinka kokonaisuutta johdetaan tiedolla? Miten asioita tulevaisuudessa ennustetaan? Vihreä siirtymä motivoi kestävyydellään. Jos ja kun verrattain perinteisinä pidetyt toimijat tai toimialat pystyvät tähän, me muutkin pystymme. Toisaalta voimme tukea toinen toisiamme, niin kuluttajina kuin toimijoinakin. Ilmiöpohjaisuus edellyttää yhteistyötä ja sen avulla voimme positiivisessa mielessä myös kiihdyttää siirtymiä. Yhteistyö auttaa saavuttamaan tavoitteita ja lisää ymmärrystämme erilaisista ilmiöistä.
Miten sitten löydämme vastauksia kysymyksiimme?
Avoimuus mahdollistaa ilmiöihin sopeutumisen
Olemme kautta historian rakentaneet järjestelmiä ja ratkaisuja hyvinkin suljetuiksi, huomioimatta juurikaan tulevaisuuden mukanaan tuomia muutostarpeita. Näin ei voi enää jatkua. Tieto, jota päätöksentekoon ja toiminnan suunnitteluun tarvitsemme, virtaa vapaasti ja muuttuu koko ajan. Yrityksillä ja organisaatioilla tulee olla valmius hyödyntää ulkopuolelta saatavaa tietoa ja vastaavasti jakaa omaansa. Tämä ei onnistu, jos järjestelmät ovat suljettuja, tieto pirstaleista sekä alisteista käytössä oleville ratkaisuille.
Olemme kautta historian rakentaneet järjestelmiä ja ratkaisuja hyvinkin suljetuiksi, huomioimatta juurikaan tulevaisuuden mukanaan tuomia muutostarpeita. Näin ei voi enää jatkua.
Data, strategiatyö ja avoimuus
Data ja sen pohjalta muodostettu tieto tulee nähdä monella tapaa strategisena elementtinä. Sen yhteys liiketoiminnan visioon, tavoitteisiin ja toimenpiteisiin tulee olla mukana jo itse strategiatyössä – ellei peräti lähtökohtana sille.
Vastaavasti tiedolla tulee olla oma strategiansa – suunnitelma siitä miten tavoitteisiin päästään, kuinka data tukee (tai ei tue) tavotteiden saavuttamista ja mitä muutokset tarkoittavat datan näkökulmasta. Datastrategia, eli tietoa koskeva suunnitelma, toimii mahdollistajana ja kiihdyttimenä liiketoimintastrategialle.
Datastrategia ja liiketoimintastrategia toimivat tietyssä mielessä toistensa peilikuvina. Data koostuu olemassa olevista faktoista mutta tieto sisältää sen lisäksi myös organisaation näkemyksiä, ymmärrystä ja ideoita. Ihmiset tulee ottaa mukaan.
Tiedon hallinta ja siihen liittyvät pelisäännöt tulee ajatella uudelleen
Perinteisesti tiedon hallintaa koskevilla säännöillä on määritetty hyvin operatiivisia asioita. Millaista tieto on, kuka sitä saa muuttaa ja miten, kuka hyväksyy muutokset? Tiedon lisääntyessä ja vapautuessa, yhteiset pelisäännöt ohjaavat ennen kaikkea kulttuuria – uteliaisuutta, datanlukutaitoa ja ymmärrystä tietoturvasta. Oikeinkirjoitussäännöistä kohti ajattelua, vaikuttavuutta ja vastuullista toimintaa.
Tiedon lisääntyessä ja vapautuessa, yhteiset pelisäännöt ohjaavat ennen kaikkea kulttuuria – uteliaisuutta, datanlukutaitoa ja ymmärrystä tietoturvasta. Oikeinkirjoitussäännöistä kohti ajattelua, vaikuttavuutta ja vastuullista toimintaa.
Tapahtumapohjaisuus mahdollistaa datan oikeellisuuden ja oikea-aikaisuuden
Tapahtumapohjainen toiminta auttaa ymmärtämään millaisia valmiuksia tarvitaan, jotta ilmiöihin voidaan vastata. Tapahtumapohjaisuus on jo osa kaikkea toimintaa – valitettavasti järjestelmät ja raportointi eivät useinkaan pysy mukana. Tiedot muuttuvat koko ajan, yhdistyvät toisiinsa ja luovat edelleen uutta tietoa. Vastaavasti monia tietoja tulee voida rikastaa koko elinkaarensa ajan ja päivitysten kulku tarpeellisiin suuntiin oikea-aikaisesti on mahdollistettava.
Jos muutoksilla ja tapahtumilla ei ole mahdollisuutta siirtyä eri suuntiin, voidaan lähinnä vain analysoida erilaisia välivaiheiden tuloksia ja niitäkin usein vasta jälkikäteen. Tietoa siitä mitä todellisuudessa tai myöhemmissä vaiheissa on tapahtunut, ei välttämättä saada – ainakaan oikeaan aikaan.
Tilannekuva on mahdollista valjastaa osaksi päätöksentekoa
Toiminnassa ja ajattelussa on tärkeää ymmärtää ja hyväksyä se, että tilanne(kuva) on aina tietyn ajanhetken otos. Ymmärrystä kertyy ajan kanssa muodostamalla toistuvasti useita tilannekuvia ja analysoimalla niitä systemaattisesti.
Jos hyväksymme sen, ettei tietomme tai sille määritelty laajuus useinkaan ole aivan täydellistä, voimme hyödyntää enemmän oikea-aikaista dataa ja ylläpitää ennustettavuutta.
Organisaatioiden tulee pysyvästi siirtää katseensa ja tiedon tarpeensa siihen, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tämä onnistuu tunnistamalla syy-seuraussuhteita ja analysoimalla niitä jatkuvasti. Ihmisten tulee ymmärtää ja hyväksyä, että tieto on elävää ja niin ajattelunkin tulisi olla. Mitä enemmän pystymme hyödyntämään esimerkiksi tekoälyn tarjoamia mahdollisuuksia tiedon käsittelyn, analysoinnin ja automatisoinnin osalta, sitä enemmän ihmisille jää aikaa tutkia, havainnoida ja ajatella. Näistä aineksista syntyy tekoälyn ja ihmisten välinen yhteistyö.
Ilmiöihin tarttuminen on vaikeaa
Niin on. Puhe jää helposti abstraktille tasolle eikä toimintaa saada kytkettyä niihin tai päinvastoin. Tässä tapauksessa alhaalta ylöspäin tapahtuva suunnittelu ja toiminta saattaa olla ratkaisu. Mikäli ymmärrämme ilmiöpohjaisuuden vaikkapa analytiikkaan liittyen, pystymme paremmin kytkemään toiminnan, todellisuuden ja analyysin toisiinsa. Muutos ajattelussa synnyttää toiminnan muutoksen. Uudenlaisen ajattelutavan ja toiminnan muutosten vakiintuessa syntyy uudenlaista kulttuuria ja pääsemme lähemmäs kohti ilmiöiden ymmärrystä. Miten tämä siis toteutuu? Esimerkiksi systematisoimalla sarjoja kumulatiivisia analyyseja. Tiivistetysti sanottuna.
Tieto ja tiedolla johtaminen tuovat turvaa. Kaikesta huolimatta.
