Joulu on isojen odotusten aikaa. Erityisesti lapsilla. Meillä aikuisilla tuntuu olevan suoranainen tarve ruokkia lapsissa jouluun liittyvää odotusta ja vaatimuksia, jopa ahneutta. Lapsille puhutaan joulupukista, joka ilmestyy ja täyttää kaikki toiveet. Heitä houkutellaan kirjoittamaan toivelistoja ja selaamaan lahjakuvastoja, aukomaan tavarakalenterin luukkuja. Ja sitten katsomme järkyttyneenä miten pienet kirkassilmät, silkohapset raatelevat pakettinsa auki, yksi toisensa jälkeen. Huolella ja rakkaudella valitut lahjat päätyvät yhteen röykkiöön, paperi- ja nauhasilppu toiseen. Ja siinä se joulu sitten oli. Ihan liian materialistinen tälläkin kertaa, me aikuiset mietimme huokaisten.

Meillähän odotukset eivät ehkä niinkään kohdistu paketteihin ja materiaan. Mutta sama äidinmaidosta imetty jouluinen ahneus meitäkin riivaa. Joulu on usein outo sekoitus toteutumatonta toivetta, levottomia vaatimuksia, unelmaa rauhasta ja rakkaudesta. Haaveilemme pitkän syksyn jälkeen ansaitusta hengähdystauosta, ajan viettämisestä läheisten kanssa, ilosta, ylellisyydestä ja hemmottelusta. Asiat saavat ihan liian suuria merkityksiä. Kun Kauppahallin siianmäti ehti tänä vuonna loppumaan, kuusen koristeet ovat väärän väriset ja joulunpyhiin aikataulutetun, tiukan sukulaisvierailukierroksen ajatteleminenkin aiheuttaa lievää pahoinvointia, on ehkä aika hakea kaikkeen tähän vähän perspektiiviä ja koittaa kiitollisuudella muistaa asioita, jotka ovat hyvin.

Työpaikoilla joulu on usein vuoden kiireisintä aikaa. Sekä omassa yrityksessä, että asiakkailla on kova kiire saada maailma valmiiksi ennen vuoden päättymistä. Vielä ehtii hoitaa maaliin tälle vuodelle sovitut tavoitteet, käyttää budjetit, hoitaa asiat siihen pisteeseen, että joululomalle lähtiessä voisi ihan oikeasti tyhjentää mielestään työasiat edes hetkeksi. Tähän päälle vielä joululounaat, glögitilaisuudet ja pikkujoulut. Ja ihan kuin tässä kaikessa ei olisi tarpeeksi, lisänä on usein vielä asiakkaiden ja kumppanien sekä oman työyhteisön muistamiseen liittyvä joululahjarumba.

Tänä vuonna me päätimme tehdä toisin. Kuinka monta salaattiotinta ja kirjailtua laudeliinaa tämä maailma enää tarvitsee? Onko oikein, että osa työtovereistamme viettää aikansa alkusyksystä lähtien vertailemalla erilaisia tavaroita, tilaamalla, paketoimalla ja kortteja kiinnittämällä? Meidän mielestämme ei. Siksi tänä vuonna me päätimme keskittyä olennaiseen ja ottaa perspektiiviä kaiken tämän lahjahuuman ulkopuolelta. Haluamme ajatella, että osoitamme arvostustamme asiakkaita ja työkavereita kohtaan muilla ja merkittävämmillä tavoilla, läpi vuoden.

Muistamme tänä vuonna sekä goforelaisia että asiakkaitamme yksinkertaisemmalla ja vaatimattomammalla tavalla. Säästyneet rahat voimme lahjoittaa heille, joilla on huonommin, paljon, paljon huonommin, sekä heille, jotka tekevät työtä sen puolesta, että meillä ja läheisillämme olisi jouluja vielä tulevaisuudessakin.

Päätimme, että lahjoitamme nyt joulukuun aikana 15 000 euroa hyvään tarkoitukseen. Määrittelimme, että osa rahasta tullaan käyttämään maailman kaikkein hädänalaisimpien auttamiseen ja osa ympäristönsuojelutyöhön. Halusimme myös, että tuettavat projektit ovat sellaisia, että ne auttavat monilla erilaisilla tavoilla ja mahdollisimman laajasti.

Lahjoitamme 7500 euroa Suomen Lähetysseuran kautta Angolan slummien lapsille.

Angolassa on maailman korkein lapsikuolleisuus. Monet tapauksista pystyttäisiin estämään ennaltaehkäisemällä aliravitsemusta ja ripulia.
Maan yleinen koulutustaso on matala. Yksi este kouluun pääsemisessä on paperittomuus. Arviolta 95 prosentilla alle 5-vuotiaista lapsista ei ole virallista henkilötodistusta.

Suomen Lähetysseura auttaa Angolassa äärimmäisen köyhyyden aiheuttaman syrjäytymisvaaran, väkivallan ja hyväksikäytön uhan alla eläviä lapsia. Mahdollistamalla lapsille hyvän terveyden ja valmiudet koulunkäyntiin, pystytään vähentämään lapsikuolleisuutta, parantamaan perheiden elämänlaatua ja katkaisemaan köyhyyden kierre.

Lahjoitamme 7500 euroa Baltic Sea Action Groupin 
kautta Itämeren suojeluun ja ilmastonmuutoksen vastaiseen työhön.

Baltic Sea Action Group tekee töitä Itämeren rehevöitymisen hillitsemiseksi, ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi. Työtä tehdään mm. edistämällä kestävää, regeneratiivista maataloutta, joka vähentää myös ravinnevalumia, sekä edesauttamalla arvokkaiden, vedenalaisten merialueiden suojelua.

Ilmastonmuutosta vastaan BSAG taistelee Carbon Action -hankkeella. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ei riitä enää pelkkä päästöjen vähentäminen, vaan samanaikaisesti tarvitaan keinoja poistaa hiilidioksidia ilmakehästä. Hiilen varastoiminen ilmakehästä luonnon prosessien kautta maatalousmaahan on yksi tehokkaimmista ilmastoratkaisuista – ja samalla monihyötyinen.

Hiiliviljely lisää hiilen määrää maaperässä, mikä parantaa maan rakennetta ja pellon tuottavuutta. Samalla luonnon monimuotoisuus ja ekosysteemin sietokyky lisääntyvät, ja maaperän kyky pidättää vettä ja ravinteita paranee. Itämeri hyötyy vähentyneistä ravinnepäästöistä ensimmäisenä, sillä Carbon Action toteutetaan Suomessa, Itämeren valuma-alueella.

Joulustressiin auttaa parhaiten kiitollisuus ja avokätinen antaminen.

Maailmassa, joka hukkuu tavaraan, parasta antamista on antaa omaa aikaansa, työtään ja vaivannäköään muiden ihmisten ja ympäristön hyväksi. Toiseksi parasta antamista on mahdollistaa välillisesti muiden arvokas työ näiden asioiden puolesta. Olen kiitollinen ja onnellinen, että meidän goforelaisten ahkera uurastus vuonna 2019 on tehnyt mahdolliseksi nämä lahjoitukset.

Lopuksi toivotan oikein hyvää, rauhallista, stressitöntä ja onnellista joulua kaikille Goforen yhteistyökumppaneille ja asiakkaille, sekä kaikille ihanille, rakkaille ja loistaville goforelaisille kollegoilleni. Toivotan myös hyvää uutta vuotta ja vielä monta, monta hyvää tulevaa vuotta sen jälkeen sekä meille että koko planeetalle.

Kristiina Härkönen

Kristiina Härkönen

Kristiina työskentelee Goforella kestävän kehityksen johtajana – unelmatyössään. Hän on ollut aina intohimoinen paremman tulevaisuuden rakentaja niin ihmisille kuin planeetalle. Hän uskoo, että teknologia ja digitalisaatio voivat olla merkittäviä tekijöitä aikamme isompien haasteiden ratkaisuissa. Samaan aikaan ne ovat usein myös haasteiden aiheuttajia. Teknologia itse on neutraali asia, ihmiset päättävät kuinka sitä käytetään. Meidän täytyy määritellä mihin tarkoitusperiin osaamistamme ja resurssejamme käytämme. Yritysten tulee ymmärtää vastuunsa kestävän tulevaisuuden rakentajina. Kristiina on ollut Goforella vuodesta 2003 ja sinä aikana nähnyt yrityksen kasvun kuudesta työntekijästä 600 henkilön työyhteisöön. Hän on työskennellyt ohjelmistokehittäjänä, arkkitehtuurin ja projektijohtamisen konsulttina sekä myynnissä liiketoimintajohtajana. Vapaa-ajalla Kristiina nauttii luonnossa rentoutumisesta, metsäseikkailuista koiransa kanssa.

Piditkö lukemastasi? Jaa se myös muille.

Lähes viisi vuotta sitten tulin Goforelle perustamaan Service Deskiä. Tehtäväni edessä mietin usein, miten asiat kannattaisi tehdä ja periaatteekseni muotoutui tehdä asiat päinvastoin kuin edellisessä elämässä. Olin työskennellyt Service Deskin 1. tason tuessa sekä lähituessa ja näissä rooleissa esittämäni kehitysehdotukset tehtävien suorittamisesta tehokkaammin, järkevämmin tai mielekkäämmin, eivät useinkaan johtaneet toimenpiteisiin. Halusin kantaa enemmän vastuuta ja vaikuttaa oman työni tekemiseen, joka olikin päällimmäinen syy siihen, miksi päädyin Goforelle.
Goforella me saamme nauttia itseohjautuvasta organisaatiosta. Niin paljon kuin sellaisesta olin haaveillutkin, ensimmäisen puolen vuoden ajan käännyin aina esimieheni puoleen kysyen, voidaanko tämä ja tuo tehdä näin. Joka kerta sain vastaukseksi, että ”sinä olet tämän asian asiantuntija ja tiedät mikä on järkevintä”. Puolen vuoden jälkeen aloin uskoa omaan asiantuntijuuteeni ja kysymykseni esimiehen suuntaan harvenivat, kunnes ennen pitkää lakkasivat kokonaan.
Minulle on äärimmäisen tärkeää, että liiketoimintaa ja työskentelytapoja kehitettäessä kuunnellaan henkilöitä, jotka tekevät suurimman osan työstä. Omaan työhön vaikuttaminen motivoi ja kannustaa antamaan parhaansa.

Miten itseohjautuva tiimi jakaa tietoa keskenään?

Service Deskimme kasvaessa ympärilleni alkoi muotoutua tiimi. Alusta alkaen olemme tiiminä päättäneet itse tehtävistämme. Olemme työmme parhaita asiantuntijoita ja siksi tiedämme, mitä asiakas haluaa ja minkä tulisi olla tavoitteemme. Tämä tietenkin vaatii aktiivista asiakkaidemme kuuntelemista, alan seuraamista ja oman osaamisemme kehittämistä. Muuten päätyisimme hyvin pian tekemään vääriä asioita väärällä tavalla.
Tiimi toimii tehokkaimmin ja nivoutuu parhaiten yhteen työskennellessään kasvotusten. Siksi pidämme viikoittain koko tiimin weeklyn, jossa keskustelemme ajankohtaisista asioista ja teemme yhdessä päätöksiä. Kuka tahansa tiimin jäsen saa lisätä asioita agendalle. Kirjaamme keskustellut asiat ja action pointit talteen. Weeklyjen lisäksi meillä on roolikohtaisia dailyja. Järjestelmäasiantuntijat käyvät yhdessä läpi työjonoaan ja haastavimpia tapauksia joka päivä. Palvelupäälliköt jakavat tietoa toisilleen päivittäin ja käyvät läpi ajankohtaisia asioita viikoittain.
Valtaosa tiedosta kulkee kuitenkin Slackin kautta. Meillä on käytössä lähes 50 kanavaa, joissa tieto kulkee oleellisten osapuolien kesken sujuvasti ja läpinäkyvästi.

Tarkoittaako itseohjautuvuus täysin vapaita käsiä?

Itseohjautuvallakin tiimillä on tavoitteet. Osan tiimi asettaa itse ja osa annetaan ulkopuolelta. Yritystä kiinnostaa muun muassa toiminnan kannattavuus ja vaikuttavuus.
Vapaus tuo mukanaan vastuuta. Itseohjautuvassa organisaatiossa ja tiimissä jokainen tiimin jäsen kantaa vastuuta sekä itsestään että tiimistä. Vapaus määrittää tavoitteita itse tarkoittaa myös vastuuta tavoitteiden täyttymisestä. Tiimin pitää seurata omaa onnistumistaan ja tehdä parannuksia tarpeen mukaan.
Meidän tiimimme asettaa tavoitteita vuosittain strategiapäivässä. Kevyesti fasilitoidussa työpajassa mietimme palvelumalliamme, kasvutavoitteita ja resurssitarpeita. Emme maalanneet ainoastaan isolla pensselillä, vaan ideoimme myös muun muassa yksittäisten työtehtävien automatisointia. Työpajan jälkeen kirjasimme työpajan konkreettiset kehitysehdotukset korteiksi Trelloon ja asetimme niille määräpäiviä. Osa korteista on isompia kokonaisuuksia, osa hyvin pieniä taskeja. Seuraamme korttien etenemistä ja jaamme taskeja tiimin weeklyssä porukan kesken.
Kerroimme strategiapäivämme tuloksista myös liiketoiminnan suuntaan, mutta visiot ja strategiat eivät tulleet meille annettuna. Oman työmme asiantuntijoina ja omaa alaamme tiukasti seuraavina asetimme ne itse. Otamme myös vastuun niiden toteutumisesta tiiminä.

Tarvitseeko itseohjautuva Service Desk johtajaa?

Mielestäni tarvitsee. Johtaja kalskahtaa sanana kuitenkin korvaani turhan ylätasoiselta. En puhu nyt hierarkisesta johtamisen roolista, vaan tiimin vetäjän roolista. Tiimi tarvitsee Palvelijan. Vielä paremmin muotoiltuna Mahdollistajan. Hän ei kulje tiimin edellä, vaan tiimin taustalla, tuoden esiin tiiminsä asiantuntijuutta ja antaen halukkaille vastuuta tiimiä koskevista asioista.
Hän auttaa ratkomaan ongelmia, muttei tuo aina valmiita ratkaisuja pöytään. Hän ei myöskään hoida kaikkia tiimissä esiin nousseita taskeja itse. Hän fasilitoi ja delegoi.
Jos tiimissämme joku haluaa, että jokin asia tehdään paremmin, hän pääsee itse tekemään asian eteen tarvittavia toimenpiteitä. Hän on asiasta kiinnostunut ja omaa luultavasti näin ollen innostusta asiaa kohtaan. Se auttaa häntä pääsemään maaliin asiassa. Muu tiimi sparraa tarvittaessa.
Mahdollistaja tekee työtä sen eteen, että muilla tiimissä on edellytykset ja mahdollisuudet onnistua työssään. Hän auttaa tarvittaessa löytämään oikeita työkaluja tai menetelmiä työn tekemiseen.
Mahdollistaja seuraa asioiden ja tavoitteiden etenemistä taustalla esimerkiksi datan avulla. Data on tietenkin vapaasti myös muun tiimin saatavilla. Tiedon läpinäkyvyys helpottaa itseohjautuvuutta. Mitään ei tapahdu suljetuissa kabineteissa ja mitään oleellista tietoa ei pimitetä tiimin jäseniltä. Mahdollistajan tarkoitus ei ole olla Puuttuja. Itseohjautuvassa organisaatiossa mikromanageeraukselle ei ole sijaa. Mahdollistaja tulee avuksi, jos huomaa, että jokin takeltaa. Usein annettujen tehtävien selkeyttäminen tai avoin keskustelu asioista auttaa tiimiä pääsemään eteenpäin.

Me, ei minä

Oli tiimi itseohjautuva tai ei, sen kuuluu puhaltaa yhteen hiileen. Itseohjautuvassa tiimissä onnistumiset ovat yhteisiä, samoin epäonnistumiset. Epäonnistumiset käydään läpi ja niistä opitaan yhdessä. Onnistumisia juhlitaan yhdessä.
Kun tiimi on lähtenyt pienestä ja kasvanut hiljalleen, joskus syntyy houkutus tehdä jokin asia itse sen sijaan, että neuvoisi sen toiselle. Olisi joskus nopeampaa vain naksutella menemään, mutta silloin osaaminen ei leviä. Osaamisen jakaminen on panostus, joka maksaa aina itsensä takaisin. Mehän olemme tässä yhdessä.
Viidessä vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon. Service Deskillämme on nykyisin toinen, ammattitaitoinen ja innovatiivinen Mahdollistaja, joka kehittää sen toimintaa eteenpäin joka päivä suurella sydämellä. Työskentelen itse edelleen ylläpitopalveluiden parissa sekä palvelupäällikön roolissa että kehittäen liiketoimintaamme eteenpäin. Tiimimme on täynnä itseohjautuvia, energisiä asiantuntijoita, joista jokaisella on paljon annettavaa työmme kehittämiseksi. Service Deskimme asiantuntijoilla monella on sama tausta: aiemmassa elämässä ei saanut riittävästi vaikuttaa työhönsä tai kehittää sitä, osaamisen kehittämiseen ei panostettu ja omaa asiantuntijuutta ei tunnustettu. Uskon, että moni Service Desk -työtä tekevä harmittelee hyödyntämätöntä potentiaaliaan. Jos yritykselläsi on Service Desk, muista, että sen asiantuntijat tekevät työtä asiakaskenttänne eturintamassa. Heillä on valtavasti arvokasta tietoa asiakaskuntanne tarpeista. Heitä kannattaa kuunnella. Et varmasti tule katumaan sitä.

Jenna Salo

Jenna Salo

Jenna toimii Continous Services Leadina ja palvelupäällikkönä. Jennan jokapäiväisen työn lähtökohtana on tarjota asiakkailleen mielenrauha. Työkulttuuri on myös lähellä hänen sydäntään. Vapaa-ajallaan Jenna on kahden chihuahuan nöyrä palvelija, ja jenkkiautot ja kellohameet saavat hänet takuulla innostumaan.

Piditkö lukemastasi? Jaa se myös muille.