Menestyvän tiimin ja organisaation erottaa kilpailijoista sen kyky oppia. Työssäni olen huomannut, että moni organisaatio tekee mielestään töitä ketterästi, mutta jatkuva oppiminen puuttuu. Useissa tilanteissa ketterä tarkoittaa vain nopeaa etenemistä, ja ehkä sprinteissä työskentelyä. Nopeuden sijaan ketteryydessä on kuitenkin kyse jatkuvasta oppimisesta.
Tarvitseeko koko ajan tehdä enemmän?
Väitän, että ei. Sen sijaan tulee pyrkiä oppimaan mahdollisimman nopeasti ja paljon, jotta asioita voi tehdä fiksummin.
Tässä apuun tulevat muun muassa erilaiset digitaaliset työkalut ja tekemisen automatisointi. Rutiinitehtäviin ei kannata tuhlata aikaa, mikäli ne ovat automatisoitavissa. Osaavien tekijöiden työpanos kannattaa käyttää mahdollisimman paljon arvoa tuottavaan tekemiseen. Yleensä tällainen työ myös motivoi eniten tekijöitä, ja sitouttaa heitä organisaatioon.
Onko teillä aikaa pysähtyä hetkeksi?
”Ei meillä ole aikaa märehtiä. Meidän pitää saada asioita aikaiseksi.” Tällainen on aika tyypillinen vastaus, jonka saan, kun ehdotan säännöllistä reflektiota. Reflektio on menneen toiminnan arviointia. Missä onnistuttiin ja miksi? Mikä oli haastavaa? Miten jatkossa kannattaa toimia eri tavalla?
Myönnän, että reflektio vie hetken. Ammattilaisen fasilitoimana se on kuitenkin yllättävän nopeaa. Yhteisen arvioinnin ansiosta on mahdollista tunnistaa tapoja onnistua jatkossa entistä paremmin ja välttää toistamasta virheitä. Reflektio siis mahdollistaa oppimisen. Säännöllisesti toteutettuna se auttaa tunnistamaan riskejä aikaisessa vaiheessa, tekemään nopeita muutoksia sekä toimintaan että työn kohteeseen, ja parantaa työskentelyyn osallistuvien henkilöiden yhteistyötä. Kokemukseni mukaan kokeilujen kautta eteneminen ja reflektio vauhdittavat tekemistä vähitellen, lumipalloefektin tavoin.
Toki on mahdollista jatkaa tekemistä ilman pysähtymistä. Näin toimii yllättävän moni. Varmasti tällöin ehditään lyhyellä aikavälillä toteuttaa hieman enemmän toimenpiteitä. Toisaalta, mitä jos edetäänkin väärään suuntaan. Aikaansaannoksia täytyy jossain vaiheessa alkaa korjata. Tai mitä jos ehditään edetä niin pitkälle ja käyttää niin paljon rahaa, että on pakko onnistua, vaikka väärä suunta tunnistetaankin? Mitä, jos haasteet tai riskit eivät nouse esille aikaisessa vaiheessa, vaan vasta kasvettuaan huolestuttavan suuriksi?
Voisiko pysähtyminen sittenkin tuottaa lisäarvoa?
Kestävä vaihtoehto on panostaa jatkuvaan oppimiseen
Organisaatiot eivät itse voi kokonaan estää ongelmia. Jokaisessa organisaatiossa sen sijaan voidaan pyrkiä vahvistamaan organisaation kykyä reagoida eri tilanteisiin ja toipua ongelmista eli vahvistaa organisaation resilienssiä. Kokeileva, jatkuvaan oppimiseen pohjautuva toimintatapa auttaa löytämään ja toteuttamaan nopeasti uusia ratkaisuja. Tällaisen kokeilukulttuurin omaksunut organisaatio tekee pieniä muutoksia koko ajan, pitäen muutosten kustannukset pieninä, mutta kasvattaen samalla kasvun mahdollistavia innovaatioita.
Käännä ketteryys menestystekijäksi
- Pysähdy säännöllisesti arvioimaan tehtyä työtä
- Ota jatkuva oppiminen osaksi tavoitteita
- Automatisoi rutiinitehtävät
- Varmista, että pieniä muutostoimenpiteitä toteutetaan koko ajan.
Blogin kirjoittaja, Terhi Aho toimii Goforella ketteränä valmentajana (Agile Coach) auttaen asiakkaita sujuvoittamaan toimintaansa ja saamaan nopeammin tuloksia. Hänen tuore kirjansa Kokeilukulttuuri – Johda kasvua joka päivä avaa todellisten tapausesimerkkien avulla, miten kokeilukulttuuria voidaan rakentaa ja johtaa.
