Geopoliittinen toimintaympäristö muuttuu nopeammin kuin mihin olemme tottuneet. Valta- ja voimapolitiikka elää, pelisäännöt muuttuvat ja tulevaisuutta on yhä vaikeampi ennakoida. Gofore järjesti maaliskuussa puolustus-, turvallisuus- ja teollisuusalan asiakkailleen ja sidosryhmille kutsuvierasseminaarin. Defence 26 toi lavalle maamme eturivin puhujia niin kaksoiskäytön, kyberresilienssin kuin kokonaisturvallisuuden aloilta.
Tapahtuman yksi keskeinen anti on tämä: turvallisuusympäristömme on muuttunut merkittävästi ja eittämättä pysyvästi. Siksi on tärkeää muistaa, että jatkuva ja kohonnut riskinsieto on kestävyyslaji; hetkellisen havahtuneisuuden sijaan yhteiskunnan toimijoilta, organisaatioilta ja myös yksilöiltä kysytään nyt uudenlaista sitkeyttä.
Haasteiden lisäksi tarjolla on uusia mahdollisuuksia, esimerkiksi perinteisen kaksoiskäytön käsitteen laajentaminen sen digitaaliseen ulottuvuuteen. Digitaalinen kaksoiskäyttö tarkoittaa sitä, että siviilikäyttöön rakennetut digitaaliset teknologiat, palvelut ja järjestelmät voivat palvella myös turvallisuutta, huoltovarmuutta ja puolustusta muuttuvissa tilanteissa.
Kun digitaaliset järjestelmät, data, tekoäly ja kumppanuudet rakennetaan ennakoivasti ja yhdessä, niistä syntyy kilpailukykyä, innovaatioita ja turvallisuutta samanaikaisesti, joka toimii niin rauhan aikana kuin poikkeusoloissa.
Kun digitaaliset järjestelmät, data, tekoäly ja kumppanuudet rakennetaan ennakoivasti ja yhdessä, niistä syntyy kilpailukykyä, innovaatioita ja turvallisuutta samanaikaisesti, joka toimii niin rauhan aikana kuin poikkeusoloissa.
Suomessa on vahvat lähtökohdat tähän. Korkea osaaminen, toimiva yhteistyökulttuuri ja kyky käydä avointa keskustelua. Digitaalinen kaksoiskäyttö ei siis ole uhkakuva, vaan mahdollisuus rakentaa entistä sietokykyisempi, toimivampi ja luottamukseen nojaava yhteiskunta.
Moni arkinen digi-infra onkin kriittistä infraa poikkeustilanteessa
Digitaalinen kaksoiskäyttö voidaan mallintaa poikkeusolojen skenaarioiden kautta, mutta on keskeistä ymmärtää, ettei kriisi itsessään luo tai tuota kaksoiskäyttöä. Se syntyy paljon aiemmin osana normaalia siviiliyhteiskuntaa ja liiketoimintaa. Kriisi vain paljastaa, mihin digitaalisia ratkaisuja todella tarvitaan, ja kuinka kriittisiä ne ovat yhteiskunnan toimintakyvylle.
Monet arjen toimintomme rakentuvat digitaalisten palveluiden varaan. Otetaan esimerkiksi vaikkapa digitaaliset maksujärjestelmät ja niihin liitetyt vahvan tunnistautumisen palvelut. Arjessa palvelut ja ratkaisut on rakennettu siviiliyhteiskunnan tarpeisiin: ihmiset maksavat ostoksiaan, palkat ja etuudet liikkuvat, yritykset hoitavat laskutusta ja viranomaiset pyörittävät palveluitaan digitaalisesti.
Maksaminen, identiteetin todentaminen ja taustalla toimiva pilvi-infra nähdään normaalitilanteessa ennen kaikkea tehokkuutta, sujuvuutta ja käyttömukavuutta parantavina ratkaisuina, ei turvallisuus- tai puolustuskysymyksinä.
Kriisitilanteessa monien arjen digipalveluiden infrastruktuuri voi muuttua yhteiskunnan kannalta strategiseksi kyvykkyydeksi.
Kriisitilanteessa monien arjen digipalveluiden infrastruktuuri voi muuttua yhteiskunnan kannalta strategiseksi kyvykkyydeksi. Niiden tietoturvallinen käyttöönotto on kuitenkin kokonaisuus, mikä tulee tunnistaa, suunnitella, toteuttaa ja johtaa etukäteen.
On hankalaa tempaantua tehokkaaksi kaksoiskäyttötoimijaksi, jos kriisi on jo päällä. Kaksoiskäytön tai oman organisaation osuuden tunnistaminen osana yhteiskunnan kriittistä infraa on strateginen asia, joka vaatii kauaskatseista ennakointia ja kykyä skenaariotyöskentelyyn.
Yhteistyömallien terästäminen vie kaikkia eteenpäin
Suomessa olemme perinteisesti hyviä vetämään rajoja ja jakamaan yhteiskuntaamme eri osiin. Tiedämme, missä valtion rajat kulkevat ja keitä eri sektorit edustavat. Digitaalinen todellisuus ei kuitenkaan noudata näitä rajoja. Ilmiöt ylittävät sektorirajat, ja siksi myös ratkaisut on rakennettava arvoketjujen, ei organisaatiokaavioiden mukaan. Digitaalinen kaksoiskäyttö pakottaa ajattelemaan yhteiskunnan eri osa-alueiden yhteistyötä uudella tavalla.
Digitaalinen todellisuus ei kuitenkaan noudata näitä rajoja. Ilmiöt ylittävät sektorirajat, ja siksi myös ratkaisut on rakennettava arvoketjujen, ei organisaatiokaavioiden mukaan. Digitaalinen kaksoiskäyttö pakottaa ajattelemaan yhteiskunnan eri osa-alueiden yhteistyötä uudella tavalla.
Digitaalinen todellisuus ei kuitenkaan noudata perinteisiä rajoja. Ilmiöt ylittävät sektorirajat, ja siksi myös ratkaisut on rakennettava arvoketjujen, ei organisaatiokaavioiden tai karttojen mukaan.
Puolustuksen ja turvallisuuden digitaaliset ratkaisut eivät synny enää mallissa, jossa yksi toimija määrittelee ja muut toteuttavat, vaan tarvitaan siirtymä kohti yhteiskehittämisen malleja, joissa ratkaisuja suunnitellaan ja rakennetaan yhdessä.
Tämä avaa oven myös pienemmille toimijoille. Kaikkien ei tarvitse olla suuria ja vakavaraisia järjestelmätoimittajia. Startupit ja pk-yritykset voivat osallistua osana suurempia arvoketjuja, esimerkiksi alihankkijoina ja erikoistuneina osaajina.
Rehellinen keskustelu, luottamus ja pitkäjänteinen kumppanuus ovat tässä ratkaisevia.
