Matalalle Maan kiertoradalle (LEO) sijoitettujen satelliittien ja muiden kappaleiden määrän nopea kasvu, jota alentuneet laukaisukustannukset ovat kiihdyttäneet, on lisännyt vakavien törmäysten riskiä. Tätä ilmiötä kutsutaan Kesslerin syndroomaksi. Vastatakseen haasteeseen Euroopan avaruusjärjestö ESA on ottanut käyttöön Zero Debris ‑periaatteet, jotka edellyttävät tiukkoja aikarajoja satelliittien hallitulle alasajolle avaruusromun minimoimiseksi.
Konsortion tavoitteena oli suunnitella Charon, autonominen CubeSat‑deorbit-järjestelmä, joka varmistaa satelliitin luotettavan alasajon myös pahimmissa mahdollisissa tilanteissa, esimerkiksi silloin, kun yhteys satelliittiin menetetään välittömästi laukaisun jälkeen. Tällaisissa tapauksissa järjestelmä kykenee itsenäisesti päättämään alasajon käynnistämisestä ilman maanpäällistä ohjausta.
Tavoitteena oli kehittää yleiskäyttöinen moduuli, joka on yhteensopiva CubeSat-satelliittien kanssa alkaen 6U-koosta. Ratkaisun tuli perustua konsortion kumppaneiden korkean teknologisen valmiustason (TRL) komponentteihin, täyttää ESA:n kiertoradan tyhjennystä koskevat vaatimukset sekä tarjota skaalautuva pohja tuleville avaruusmissioille.
