Tekoälystä puhutaan paljon teknologiana, mutta sen todellinen vaikutus mitataan sillä, miten se sujuvoittaa, tehostaa ja parantaa ihmisten tekemää työtä. Siksi tekoälyaikakaudella onnistuminen riippuu lopulta siitä, millaiset valmiudet ja osaaminen ihmisillä on tekoälyn hyödyntämiseen, eikä niinkään siitä, kuinka monta työkalua organisaatio hankkii käyttöönsä.
Monelle asiantuntijalle tekoäly on jo arkipäivää. Sitä käytetään koodaamiseen, dokumentointiin ja suurten tietomäärien jäsentämiseen. Moni on huomannut, että erityisesti työn ensimmäiset versiot syntyvät huomattavasti aiempaa nopeammin.
Samaan aikaan on tullut selväksi, ettei tekoäly ratkaise kaikkea. Mitä enemmän työ vaatii toimialatuntemusta, asiakkaan tilanteen ymmärtämistä tai organisaation sisäistä kontekstia, sitä enemmän tarvitaan edelleen ihmistä. Tekoäly osaa ehdottaa, mutta asiantuntija ymmärtää, mikä ehdotuksista on oikeasti relevantti.
Työkalusta osaksi työnkulkua
Monelle tekoäly näyttäytyy edelleen työkaluna. Työnkulku alkaa ongelmasta, jonka ratkaisemiseksi avataan tekoälysovellus, kirjoitetaan prompti ja arvioidaan saatu vastaus. Tämä nopeuttaa jo työtä, mutta on lopulta vain yksi tehtävä ja työtapa muiden joukossa.
Seuraava askel on valjastaa agenttinen tekoäly digitaaliseksi työpariksi. Tällöin tekoäly ei enää vaadi yksittäistä promptia ja käynnistämistä, vaan toimii automaattisesti osana normaalia työnkulkua. Se voi esimerkiksi luokitella sähköposteja, valmistella vastausluonnoksia, koostaa raportteja aiempien keskustelujen pohjalta tai hoitaa ohjelmistokehityksen rutiinitehtäviä ennen kuin asiantuntija ehtii edes pyytää.
Tässä muutoksessa merkittävin kehitys ei tapahdu teknologiassa vaan osaamisessa. Asiantuntijan tehtävä siirtyy tekemisestä enemmän ohjaamiseen, arviointiin ja päätöksentekoon. Arvo syntyy kyvystä ymmärtää kokonaisuutta, tunnistaa olennaiset kontekstit ja varmistaa työn laatu.
Osaamisen kehittämisessä pitäisi puhua vähemmän työkaluista
Monessa organisaatiossa tekoälyn käyttöönotto lähtee liikkeelle työkalusta. Etsitään ratkaisu, joka saataisiin käyttöön mahdollisimman laajasti, ja toivotaan hyötyjen seuraavan perässä.
Käytännössä suurimmat hyödyt syntyvät kuitenkin harvoin näin.
Eri rooleissa tehdään erilaista työtä, joten myös tekoälyn hyödyntämisen tavat vaihtelevat. Siksi huomio kannattaa suunnata työkalujen sijaan työn tekemiseen. Mitkä tehtävät vievät eniten aikaa? Missä syntyy turhaa käsityötä? Mitkä asiat voisi tehdä nopeammin tai paremmin?
Kun tähän yhdistetään selkeät pelisäännöt, tietoturvalliset työkalut ja yhteiset tavoitteet, tekoäly alkaa muuttua yksittäisistä kokeiluista osaksi arkea.
Lopulta osaamisen kehittämisessä tekoälyajassa kyse ei ole siitä, kuinka paljon ja moniulotteisesti organisaatio ottaa käyttöön erilaisia tekoälytyökaluja vaan siitä, kuinka hyvin organisaatio auttaa työntekijöitään oppimaan uusia tapoja tehdä työtä.
Miten tekoäly tuodaan osaksi yrityksesi arkea hallitusti, turvallisesti ja liiketoimintahyötyjä tuottaen?
