Muistatko mikä oli ensimmäinen verkkosivu, jolla vierailit? Entä ajattelitko tuolloin olevasi maailmaa pysyvästi mullistavan teknologisen vallankumouksen porteilla? Tekoälyn suuresta tulemisesta on puhuttu reilu vuosi ja siihen suhtautuminen on aaltoillut internetin alkupäivien tapaan hurmoksesta skeptisyyteen. Osa organisaatioista pohtii vielä sisäisiä sääntöjään ChatGPT:n kaltaisten tekstibottien käyttöön, kun toisissa tekoälytekeminen on ollut osa liiketoiminnan kehitystä jo vuosia.
Samankaltaisen kehityskaaren voi tunnistaa 2000-luvun alun sosiaalisen median esiinmarssin yhteydessä: Yksi organisaatio tuotti ennakkoluulottomasti ensimmäisen some-strategiansa mukaista sisältöä, kun toinen vielä pohti, pitäisiköhän sinne someen edes mennä. Historia todella toistaa tässä itseään.
Lähes kaikissa muutoksissa on aina kaksi puolta: tekninen ja ihmispuolen muutos. Internetin ja sosiaalisen median tulo osaksi arkeamme olivat teknologinen muutos, mutta ennen muuta ne ovat muokanneet ihmisten toimintaa. Verkko ja some ovat moukaroineet toimintalogiikoita, toimialojen ja yhteiskuntien rakenteita, muuttaneet pysyvästi ihmisten välistä kommunikointia ja keinoja olla vuorovaikutuksessa toistemme kanssa. Tekoäly on tuskin yhtään vähäisempi, työelämää mullistava asia. Suuri muutos, jonka tekoäly tuo mukanaan ei kuitenkaan liity teknologiaan tai vaikkapa lisenssiostoksiin. Tekoälyn suurin muutospaine liittyy vaatimukseen muuttaa ajattelu- ja toimintatapoja, miten työtä jatkossa teemme.
Miten johtaa tekoälyn käyttöönottoa?
On arvioitu, että tekoäly tulee viemään nykyisistä tunnetuista työtehtävistä jopa 40 %. Sen sijaan, että kokonaisia toimenkuvia katoaisi, on arvioitavissa, että erinäisiä työtehtäviä voi hävitä useiden roolien tehtävänkuvista pirstaleisesti. Tavalla tai toisella kaikki nykyiset työt ja tehtävät tulevat olemaan tekoälyn vaikutuksen piirissä.
Tämä voi olla yksittäisen ihmisen näkökulmasta piinallista, jopa ahdistavaa. Tekoälyn tulo työelämään on kuin poretabletin tiputtaminen vesilasiin: vaikutus alkaa heti ja vaikutuksen kuplat leviävät kaikkialle. Siksi tekoälyn tulo työelämään on ennen muuta johtamiskysymys: organisaatioiden tulee löytää järkeviä ratkaisuja ja laatia ymmärrettävät suunnitelmat, miten tekoälyratkaisujen myötä vapautuvaa ihmisaikaa aiotaan hyödyntää fiksusti ja kestävästi.
Samalla tämä on ainutlaatuinen mahdollisuus järjestellä työn tekemisen syvärakenteita niin, että pääsemme paremmin käyttämään meille ihmisille uniikkeja ominaisuuksia kuten intuitiota, päättelyä, strategista suunnittelua, tunnelmien tulkintaa ja tilannetajua, kuvittelua ja empatiaa. Jos tekoälyn voima on sen tehossa käsitellä suuria määriä dataa konemaisen nopeasti ja tarkasti, ihmisen voima on näissä uniikeissa ihmisominaisuuksissamme, joita koneiden tai tekoälyn on vaikeaa, jopa mahdotonta mimikoida. Ainutlaatuisten ihmisominaisuuksien avulla kykenemme navigoimaan vaihtelevissa sosiaalisissa tilanteissa, tekemään eettisiä valintoja ja ajattelemaan kriittisesti. Niiden varaan rakentuu myös tulevaisuuden kestävä ja eettinen, digitaalinen yhteiskunta ja työelämä.
Mietitäänkö organisaatiossasi, miten tehdä tietotyöstä merkityksellisempää ja tehokkaampaa generatiivisen tekoälyn avulla? Katso webinaaritallenne:
Johda tekoälyn käyttöönottoa ihmislähtöisesti
Tekoälyn käyttöönoton tavoitteeksi ihmisajattelun hävikin minimointi
Manuaalisten, yksitoikkoisten tai suurta laskentavoimaa vaativien työtehtävien automatisointi ja tekoälyistäminen voivat olla ratkaisevassa asemassa työvoimapulasta kärsiville aloille, jos ihmisosaaminen voidaan jatkossa keskittää paremmin sinne, missä niitä kipeimmin tarvitaan. Voisiko tekoälyn käyttöönoton ohjenuorana pitää zero waste -mentaliteettia: ihmisten työaikaa ohjataan eniten arvoa tuottavaan toimintaan, kun suoraviivaisemmat tai suurta laskenta- ja tuotantonopeutta vaativat työt ohjataan boteille ja koneille. Isot linjat ja päätöstenteko jää ihmisten arvioitaviksi, tekoäly tekee pohjatyöt. Työprosesseissa tämä kumuloituu parhaimmillaan parempana laatuna ja mielekkäänä kokemuksena työn tekemisestä.
Tekoälypäätökset ovat resilienssipäätöksiä
Tekoälykokeilut on pakko aloittaa jostain, jotta kokemusta sen kanssa toimimisesta alkaa karttua. Samalla, kun pohditaan montako tekoälylisenssiä tai -työkalua ostamme ja kenelle, tulee tekoälyn tuloa johtaa kuin mitä tahansa muutosta.
Miten huolehdimme siitä, että ihmiset pysyvät mukana teknologisessa murroksessa, jossa tekoälyä nivotaan arkeemme? Miten autamme ihmisiä omaksumaan uudenlaisia ajattelun tapoja, joita tekoälyn käyttö arjessamme vaatii? Miten varmistamme, että tekoälylisenssi pääsee vaikuttavaan käyttöön kaikille, eikä jää kuin kalliiksi hakukoneeksi?
Tekoälyn käyttöä koskevissa päätöksissä organisaation pitää kysyä operatiivisia kysymyksiä kuten:
- Mitkä osat työssämme ja prosesseissa ovat sellaisia, joihin tekoälyn käyttö sopisi ja toisi tehoa?
- Kun otamme tekoälyä käyttöön, mitä se vaatii työprosessiltamme? Mitä uutta pitää oppia? Mitkä tutut elementit säilyvät? Mistä totutusta tulee luopua tai oppia pois?
Ja strategisempia, tulevaisuusvirittyneitä kysymyksiä kuten:
- Mihin nykyisiin rakenteisiin, rooleihin ja työnkuviin tekoäly voisi organisaatiossamme vaikuttaa pitkässä juoksussa?
- Miten tekoäly voi mullistaa toimintalogiikoita, minkä varaan nykyinen työskentelymme rakentuu?
- Uskommeko tekoälyn vaikuttavan toimialaamme laajemminkin?
- Millaisia investointeja tekoälyyn kannattaa kiinnittää ja missä tahdissa?
- Mitä taitoja kuviteltavissa oleva tekoälymaailma meiltä organisaationa vaatii kahden, viiden tai vaikkapa kymmenen vuoden kuluttua? Toisin sanoen, mihin meidän pitää nyt alkaa varautua ollaksemme toimintakykyisiä myös tuolloin?
Emme voi määrittää tulevaisuutta. Voimme kuitenkin valita, haluammeko olla oman optimaalisen tulevaisuutemme kuskeja ja kyytiläisiä. Organisaatiolta vaaditaan ihanteellisen tulevaisuudenkuvan kartoittamiseen rohkeaa eteenpäin katsomista, epävarmuuden sietämistä, kollektiivista kuvittelua ja näkemyksellistä skenaariotyötä.
