Digitalisaatio ja tekoäly ovat mullistamassa ruokajärjestelmien arvoketjuja. Reilu data eli EU:n Data Actin tuoma muutos yhdistettynä tekoälyyn avaa uudenlaisia mahdollisuuksia maatalousyrittäjien aseman muuttamiseen. Data auttaa heitä parantamaan kannattavuuttaan tiedolla johtamisen keinoin ja mahdollistamalla uusia kansainvälisiä myyntikanavia.
Uusien kanavien kautta maatalousyrittäjät voivat olla suoraan osa globaaleja markkinoita ja löytää asiakassegmenttejä, jotka ovat valmiita maksamaan merkittävää preemiota puhtaista ja laadukkaista tuotteista. Data ja tekoäly auttavat myös näiden markkinoiden ja asiakassuhteiden hallinnassa.
Data on maatalousyritykselle keskeinen varallisuuserä. Tekoäly on uusi ja mullistava tuotannon väline, jolle data on kaikki kaikessa. Pääosa sen lisäarvosta valuu kuitenkin muulle arvoketjulle: jalostavalle teollisuudelle ja vähittäiskaupalle. Yrittäjän kannalta asetelma on absurdi. Hän ottaa yritystoiminnassaan kaikki tuotannon riskit, mutta saa vähiten arvoa vastineeksi riskinotosta ja datasta.
Maatalousyrittäjien asemaan on tultava muutos
Maatalous on nykyisin usein kritiikin kohteena. Sen ydin on, että nykyisen kaltainen maatalous ei ole kestävää ja että meidän ei pitäisi julkisin varoin tukea kestämätöntä toimintaa. Tämän lisäksi halutaan säätää esim. erilaisia ympäristönormeja, jotta maataloudesta tulisi kestävämpää.
Vaikka kritiikki on monilta osin perusteltua ja säädöksillä pyritään hyviin päämääriin, keskustelussa melkein aina unohtuu se, että mitään muutosta kestävämpään suuntaan ei tapahdu, mikäli koko ruokaketjun keskeisimmän toimijan eli maatalousyrittäjän asemaa ei saada muutettua. Kuten minkä tahansa yrittäjän, myös maatalousyrittäjän toiminnan täytyy olla kannattavaa ja yrittäjän aseman arvoketjussa täytyy olla kestävä.
Tosiasia on, että ilman tukia meillä ei juuri tuotettaisi ruokaa tai se olisi hyvin kallista, joten tuet ovat olennainen osa näköpiirissä olevan tulevaisuuden ruokajärjestelmää. Niillä turvataan kaikkein olennaisin järjestelmän osa: ruoan tuotanto. Tukien kohdistamisesta, kannusteista ja tulevaisuuden suunnista on hyödyllistä käydä keskustelua. Tukijärjestelmä voisi olla parempi ja kestävämpi. Se voisi olla myös täysin digitaalinen.
Tie kestävyyteen käy kannattavuuden kautta
Maatalousyritysten dataa voidaan hyödyntää moneen tarkoitukseen, kuten viljelytoimien suunnitteluun ja esimerkiksi hiilimarkkinassa. Olennaista on, että maatalousyrittäjä itse päättää, mihin hänen tietojaan saa käyttää ja millaisilla ehdoilla.
Jos emme saa maatalousyrittäjille heille kuuluvaa osuutta tuotetusta arvosta, riskeeraamme yhteiskunnallisesti oman ruokatuotantomme. Maatalousyrittäjät voivat myös valita, etteivät he enää toimi tällaisella alalla, ainakaan näillä ehdoilla, ja lopettavat toimintansa. Mikäli näin kävisi isommassa mittakaavassa kuin nyt jo tapahtuu, olisimme nopeasti siinä tilanteessa, että hyvä huoltovarmuutemme romahtaisi.
Jos näin kävisi, sen palauttaminen olisi vähintään vuosien urakka. Esimerkiksi maan kasvukunto eli kyky tuottaa ruokaa, on asia, jota ei voi ostaa kaupasta. Eikä tämä ole pelkästään Suomea koskettava asia vaan ilmiö on globaali. EU:ssa koko Välimeren alue kärsii jo merkittävistä ruokatuotannon kriiseistä ja maatalousyrittäjien asemassa on samat ongelmat kuin meilläkin.
Tie kestävyyteen käy kannattavuuden kautta. Tässä digitalisaatio, data ja tekoäly voivat auttaa. Niiden avulla voimme tehdä ruokajärjestelmästä eettisemmän, ekologisemman ja oikeudenmukaisemman. Sanalla sanoen: kestävän.
Haluatko tehostaa toimintaa ja kasvattaa kilpailukykyä hyödyntämällä tekoälyä ja dataa tarkoituksenmukaisesti?
