Tilannekuva

Suomen julkishallinnon digitalisaation kiihdyttämisen prioriteetit ja esteet

Digitalisaation onnistuminen mitataan sillä, miten toimivaa, mutkatonta ja turvallista yhteiskuntaa se onnistuu rakentamaan.

Gofore selvitti keväällä 2026 julkishallinnon digitalisaation kiihdyttämisen prioriteettien ja esteiden tilannekuvaa haastattelemalla 15 julkishallinnon eturivin johtajaa ja johtavaa asiantuntijaa aiheesta.

Selvityksen keskeisin löydös voidaan tiivistää kahteen sanaan: turhautunut julkishallinto.

Julkishallinnossamme on aitoa näkemystä, miten kokonaisuutta tulisi muuttaa, mutta vaikuttavinta toimintaa estää muun muassa digitalisaation suuntaa ohjaavan kansallisen digistrategian ja yhteisten digitalisaation kehittämisen toimintaohjeiden puute.

Selvitystyön pohjalta voidaan sanoa, että julkishallintomme on ajautunut tilanteeseen, jossa tsaarinaikaisen paperimaailman malliin rakennetut hallintorakenteet estävät Suomen vision muotoutumista ja toteutumista. On aika muuttaa tämä ja etsiä Suomen polku takaisin kasvun tielle.

Selvitys on itsessään ainutlaatuinen, sillä sen avulla on ensi kertaa tutkittu ja dokumentoitu suomalaisen julkishallinnon johtajien rohkeita ja visionäärisiä näkemyksiä, miten viedä toimintaa uudelle tasolle.

Tutustu päälöydöksiin ja niihin ehdotettuihin ratkaisuehdotuksiin alta.

Aerial view from Helsinki

Haastatellut johtajat ja johtavat asiantuntijat

Aleksi Kopponen – Valtiovarainministeriö
Anna-Kaisa Ikonen – Kunta- ja alueministeri
Anssi Kärkkäinen – Traficom
Antti Lindtman – SDP:n puheenjohtaja
Elisa Kettunen – Kuntaliitto
Jarkko Levasma – Valtiovarainministeriö
Kirsi Karlamaa – Traficom
Laura Eiro – Liikenne- ja viestintäministeriö
Maarit Waskilampi-Kuikka – Espoon kaupunki
Maria Nikkilä – Tampereen kaupunki
Markku Heikura – Vero
Pasi Lehmus – Pirkanmaan hyvinvointialue
Paula Merikko – Opetushallitus
Vesa Lipponen – Valtiovarainministeriö
Virpi Hotti – Valtiokonttori

Näkemyshankkeen sparraajana on toiminut Jarkko Levasma.

Päälöydös 1

Suunnannäyttäjäksi kansallinen digistrategia ja yhteiset ohjeet toimintaan

Tunnistettu pulma

Suomen julkishallinnossa on tunnistettavissa merkittävää turhautumista.

Toiminnassa olisi näkemystä ja toimeenpanovoimaa, mutta nykyinen lainsäädäntö ja virkavirheen riski estävät vaikuttavinta toimintaa, sillä poikkihallinnollisessa tekemisessä päätösvalta on hajautettu ja kompromissit syövät vaikuttavuuden.

Useampaa toimijaa koskevilla kokonaisuuksilla ei ole selkeää omistajaa, vaan sekä digitalisaation suunta että ratkaisut ovat jokaisella omiaan.

Ratkaisuehdotus

Keskeisin ratkaistava asia on laatia toiminnalle yhteiset, digitalisaatio johtamista, toteutusta ja kehitystyötä koskevat toimintaohjeet. Julkishallinto voisi hyötyä jopa konsernihallintomaisesta, ohjaavasta kerroksesta.

Toiseksi tarvitaan yli hallituskausien ulottuva kansallinen digistrategia, joka ohjaa Suomen julkishallinnon digitalisaation suuntaa ja valintoja. Suomi tarvitsee uuden vision.

Näin haastatellut kertoivat

“Pitäisi olla selkeämmät ohjeet, uskallusta, Suomen kokoinen yksi digitaalinen tiekartta, antaisi myös pientareet ja kaiteet..”

”Jonkunhan sitä pitäisi johtaa ja tehdä valintoja, mikä asia on tärkeä ja se pitäisi toteuttaa. — siellä pitäisi olla johtajuus, missä sitten linjataan. Ja sitten pitäisi olla jonkinlainen selkeä strategia, mitä Digikompassi ei ole.”

“Varsinkin kun siinä on monta eri toimijaa… niin se on entistä tärkeämpää, että visio ja tavoite on kaikilla yhtä kirkas ja selkeä.”

“Mä näen sen yhtenä haasteena, että pitkän aikavälin tavoite ja maali ei ole kaikille aina ihan samannäköinen. Niin se vaikeuttaa sinne pääsyä.”

”Tää pilvisiirtymä… kaikki pohtii että miten ja millä periaatteilla ja voinko mitä tietoa viedä pilveen ja mihin pilveen…”

Päälöydös 2

Rahoitusmallien revoluutio – Projektimallista elinkaarirahoitukseen

Tunnistettu pulma

Julkishallinnon digitalisaatiohankkeet perustuva jana-ajatteluun, vaikka digitalisaatiokehitystä harvoin kannattaa tehdä alku ja loppu -tyyppisesti, vaan iteratiivisesti.

Projektit päättyvät, mutta niillä tuotetut julkishallinnon palvelut jäävät käyttöön. Parhain käsitys digitaalisen palvelun toimivuudesta ja kehitystarpeista nousee pintaan vasta, kun sitä käytetään arjessa. Nykyisessä projektimallissa rahoitus loppuu juuri silloin, kun arvo alkaa syntyä.

Ratkaisuehdotus

Julkishallinnon hankkeiden rahoituksen projektimalli puretaan ja korvataan elinkaarirahoituksella.

Elinkaarirahoitus olisi malli, joka…

  • Olisi mitoitettu jatkumaan useampia vuosia sen käyttöönoton jälkeen
  • Olisi jaettu poikkihallinnollisesti
  • Ja jonka koordinoinnista vastaisi keskitetty toimija, esimerkiksi Valtori.

Lisäksi tarvitaan valtiohallinnon budjettia, joka on varattu nimenomaan digitalisaation kehitystyölle.

Näin haastatellut kertoivat

”Ensin saadaan rahat jonkin kehittämiseen. Mutta sitten kun se menee palvelutuotantoon asti käyttöön, niin meillä ei välttämättä ole sitten siinä vaiheessa enää rahaa siihen vaiheeseen varattuna.”

“Mutta sitten kun se ratkaisu jää käyttöön, niin siihen ei kukaan olekaan sitten varannut rahaa.”

“Kun me nähdään rahoituksellisesti vuoden tai kahden päähän… ja se realismi siitä, että mitä meillä on mahdollista tehdä.”

Päälöydös 3

Suomeen tarvitaan kriittistä keskustelua sääntelyn kireyden tarkoituksenmukaisuudesta

Tunnistettu pulma

EU:n sääntely ja Suomen “ylijoustamaton” tulkinta uhkaavat romuttaa maamme kyvyn rakentaa kilpailukykyistä ja skaalautuvaa digitalisaatiota.

Suomi on niin sääntöorientoitunut maa, että lähestulkoon kuristamme itsemme hengiltä noudattamalla täydellisesti kaikkea aina suosituksista asetuksiin asti.

Tämä johtaa tilanteeseen, jossa organisaatiot ikään kuin jäätyvät odottamaan lupaa toimia – tulkinnasta puhumattakaan.

Digitalisaation ja tekoälyn hyödyntäminen pysähtyvät helposti lainsäädäntöön – tekniset esteet ovat pieniä verrattuna poliittisiin ja juridisiin jarruihin.

Otetaan esimerkiksi vaikkapa autonomiset päätöksenteon järjestelmät; teknisesti ne olisivat jo mahdollisia, mutta laki estää niiden käyttöä.

Ratkaisuehdotus

Ryhdymme rohkeasti ja pala kerrallaan purkamaan nykyistä sääntelyn kulttuuria.Tämä tavoite tulee vaatimaan runsaasti keskustelua ja muutosjohtamista.

Selvityksessä tunnistettiin myös, että oikeusministeriön rooli digitalisaation kiihdyttäjänä voisi olla merkittävä, jos nykyisen lainsäädännön tulkintaa voisi arvioida uudestaan digitalisaation edistämisen näkökulmasta.

Täydellisyyden sijaan, voisimmeko…

  • Ottaa tavoitteeksi, että suomalainen julkishallinto toteuttaa riittävän hyvää ja tarkoituksenmukaista sääntelyä ja ohjeiden noudattamista?
  • Ottaa oppia muista maista: esimerkiksi Virossa on lähdetty kokeilemaan mallia, jossa 80-90% onnistuminen toteutuksessa riittää – riittäisikö se meilläkin?
  • Tehdä uteliasta vertailua miten EU-sääntelyt on sovellettu muissa EU-maissa: kuinka väljästi, ja mitä siitä on seurannut?
  • Fasilitoida parempaa yhteistyötä kehittäjien ja esimerkiksi oikeusministeriön välillä, ja huolehtia, että tavoitteet ovat kaikille selviä ja suunta on yhteinen?

Näin haastatellut kertoivat

“Kukaan ei uskalla tulkita yhtenäisesti. Sama kysymys ratkaistaan kymmenellä eri tavalla – tai jätetään ratkaisematta.”

”On aika tiukat lainsäädännön tulkinnat tekoälylle tällä hetkellä. Siinäkin me tarvittaisiin tulkintaohjeistusta poikkihallinnollisesti.”

”Mutta että meillä on tämä sääntely-ympäristö ja sellainen kokonaisuuden johtaminen puuttuu.”

”Sitten ajattelu, mitä Virossa on ollut, että kun saadaan ratkaistua 80-90% tapauksista, niin se loppu sitten ikään kuin sumplataan jollain, eikä vaan hierota loppuun saakka, että saataisiin 100% ratkaisu.”

Päälöydös 4

Yhteistyön uudet mallit ja mentaliteetti: Onnistumme tai opimme

Tunnistettu pulma

Julkishallinnon päätöksiä on hajautettu ohjausryhmiin, joiden valvonta ja raportointivelvoite on korkea – ja raskas. Tämä tekee myös uudistamisesta hidasta, kallista ja riskialtista.

Selvityksen mukaan julkishallinnon toimijat ovat penseitä kokeiluihin, sillä epäonnistumiset jäävät usein julkishallinnon vertaisten hampaisiin. Tämän henkisen lukon voi tunnistaa myös tässä selvityksessä; digitalisaation selkeitä esteitä tunnistetaan, mutta niistä puhuminen julkisesti on paikoitellen vaikeaa.

Ratkaisuehdotus

Julkishallinnon keskinäisiä työtapoja uudistetaan: Tietoa ja kokemuksia jaetaan rohkeasti.

Lisäksi perustetaan kansallinen toimitusyksikkö (delivery core group). Ryhmälle annetaan mandaatti ohittaa organisaatiorajat ja ohjata toimintaansa digistrategian mukaisesti. Toimitusyksikkö olisi poikkihallinnollinen.

Toimitusyksikkö jakaa rohkeasti kokemuksia, onnistumisia tai oppeja. Ei siis kytätä virheitä tai moitita epäonnistumisista, vaan otetaan mentaliteetiksi, että kokeiluissa joko onnistutaan tai niistä opitaan, mutta ei tehdä virheitä.

Näin haastatellut kertoivat

“Suomi on hyvä ylläpitämään status quota, mutta muutosvelka kasvaa, kun muut maat etenevät nopeammin digitalisaatiossa ja tekoälyn hyödyntämisessä.”

” Siitähän se lähtee, että joku ottaa siitä omistajuuden, lähtee liidaamaan sitä ja kutsuu ihmiset koolle ja ehdottomasti niin, ettei se ole semmoinen, että sitä julkissektori yksinään miettii.”

”Valtioneuvoston valtuuttama iskuryhmä. Nyt sanon sen näin. Nimenomaan iskuryhmä tai annetaan sille parempi nimitys. Koska ollaanhan me nyt nähty, että nykyisellä orgaaneilla ja virkamiestyöllä, niin suurta ei muutu.”

“Kolikolla on se toinen puoli… se turvallisuuspuoli, että ne on riittävän hyvin rakennettuja ja tunnistetaan riskit ja varaudutaan niihin.”

Päälöydös 5

Digitaalisen selkärangan muotoilu huomisen haasteita silmälläpitäen

Tunnistettu pulma

Suomen toimintaympäristö ei ole vuosikymmeniin muuttunut niin nopeasti ja systeemisesti kuin nyt.

Geopolitiikan lisäksi meitä haastaa niin väestörakenteen muutokset kuin erittäin raju kustannussäästöjen paine.

Uhkamaiseman nopeiden muutosten vaikutuksesta digitaalisten palveluiden kehittämisessä tulee huomioida erityisesti turvallisuus ja digitaalinen huoltovarmuus sekä varmistaa laadukkaan datan saatavuus myös kriisi- ja poikkeusoloissa.

Ratkaisuehdotus

Ratkaisuna toimisi kollektiivinen, tarvelähtöinen ja perinteisen sektoriajattelun ylittävä ajattelutapa:
Jos meitä ei määrittelisi mikään, mitä kaikkea tarvitsisimme kestävän, mutkattoman ja häiriönsietoisen digitaalisen yhteiskunnan muotoiluun?

  • Mitä pidämme?
  • Mistä luovumme?
  • Mitä uutta tarvitsemme?
  • Mihin poikkeukselliseen meidän pitää uskaltaa varautua?

Näin haastatellut kertoivat

”Ja siis huolehtiminen, että data on ajantasaisesti, laadullisesti, turvallisesti saatavilla siellä, missä sitä tarvitaan on varmaan semmoinen tärkeä. Siihen se kaikki rakentuu kuitenkin digitaalisessa maailmassa. Ei se data ole piiloutuneena toimialoittain.”

”…olisihan mahtavaa saada hallitusohjelmaan, että julkishallinnon tulevaisuus ja teknologian uudistuminen on varmistettava kansalaisten arjen palveluiden sujuvoittamiseksi ja parantamiseksi.
Se olisi järkevää.”

“Suomi jää jälkeen esimerkiksi tekoälyn käyttöönotossa, kun muualla agenttipohjaiset automaatiot etenevät nopeasti ja Suomessa pohditaan vielä peruskysymyksiä.”

“Entäs sitten häiriötilanteessa, niin mites me sitten kansalaista palvellaan?”

Tutkimuksen toteutus

Tämä raportti perustuu Goforen keväällä 2026 toteuttamaan tutkimukseen julkishallinnon digitalisaation kiihdyttämisen prioriteeteista ja esteistä – laajemmin sen tulevaisuudesta. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisin menetelmin ja sen aineisto koostuu 15 julkishallinnon tehtävissä toimivan johtajan, johtavan asiantuntijan ja maamme eturivin poliitikon yksilösyvähaastatteluista. Haastattelut toteutettiin 13.1.-20.2.2026.

Tutkimushaastattelut toteutti Verian Goforen toimeksiannosta.

Lopuksi: Näkemys

Vuosi 2026 on digitalisaation totuuden hetki

Digitalisaatio on siirtynyt uuteen vaiheeseen. Kyse ei ole enää yksittäisten järjestelmien kehittämisestä tai teknologisista kokeiluista, vaan siitä, miten yhteiskunnan keskeiset toiminnot pysyvät toimintakykyisinä, tuottavina ja luotettavina aikana, jota leimaavat geopoliittinen epävarmuus, kiristyvä julkinen talous, vahva menokuri, osaajapula ja nopea teknologinen murros.

Lue Goforen julkishallinnon liiketoimintasektorin vastaavan johtajan Ewa Tawaststjernan näkemys aiheesta.

Lue blogi

Takaisin ylös