Kovaa vauhtia digitalisoituvassa yhteiskunnassa mukana pysyminen edellyttää teknologian käyttöä. Kuitenkin globaalisti tytöt, naiset ja monet vähemmistöt ovat aliedustettuja sekä teknologian käyttäjien, että kehittäjien joukossa. Nämä ihmisryhmät kohtaavat internetissä usein myös häirintää, syrjintää ja disinformaatiota. Näistä syistä Plan onkin viime vuosina erityisesti pyrkinyt löytämään vastauksia digitaalisen tasa-arvon haasteisiin.
Plan International on lastenoikeusjärjestö, joka haluaa, että maailma on oikeudenmukainen kaikille. Järjestö haluaa keskittyä erityisesti heikoimmassa asemassa olevien lasten tukemiseen.
Kutsuin Recoding-podcastin vieraaksi Plan International Suomen yritysyhteistyöstä vastaavan Päivi Korpelan ja strategian ja kehittämisen erityisasiantuntijan Milla Halmeen tarkoituksenani löytää vastauksia siihen, miten internetistä tehdään tasa-arvoinen ja turvallinen paikka kaikille. Kuuntele koko podcast-jakso SoundCloudista, Spotifysta tai YouTubesta.
Millan mukaan TikTok on todellakin huolestuttava, koska alustalla on kenties koko somemaailman voimakkaimmin addiktoiva algoritmi. Alusta syöttää jokaiselle käyttäjälle järjestelmällisesti käyttäytymisen pohjalta samantyyppistä sisältöä, joka voi johtaa kuplautumiseen ja mediaympäristön jakautumiseen. Itse TikTokin ei kuitenkaan tarvitse päättää jakaa disinformaatiota, koska se leviää siellä jo nyt. Milla kertoo, että valtiolliset ja ei-valtiolliset toimijat ovat valjastaneet niin TikTokin kuin muutkin somekanavat propagandakäyttöön. Hän tuo esiin, että lasten lisäksi myös nuoret aikuiset kuluttavat uutismediaa pääsääntöisesti sosiaalisen median kautta. Silloin haasteena on, että tieto on vääristynyttä ja voi olla vaikea erottaa, toimiiko seurattu media lainkaan journalistisin perustein. Minusta tämä kuulostaa siltä, kuin yli sata vuotta työtä journalismin etiikan ja sananvastuun puolesta olisi päästetty tuhoutumaan lyhyessä ajassa.
Digitaalisella tasa-arvolla on valtava merkitys yhteiskunnassa, koska merkittävä osa työelämästä, vuorovaikutuksesta ja tiedonhausta tapahtuu digitaalisissa ympäristöissä. Millan ja Päivin mukaan yksi digitaalisen tasa-arvon haasteista on se, että ihmisten kehittäessä algoritmeja ja tekoälyä, niihin siirtyy myös stereotypioita ja sisäistettyjä syrjiviä ajatusmalleja. Tästä huolimatta meillä on vallalla yleinen harhaluulo teknologian neutraaliudesta. Olisikin tärkeää, että teknologiaa kehittäisivät monenlaiset, erilaiset ihmiset. Samalla jokaisen alalla toimivan tulisi olla tietoinen omista ennakko-oletuksistaan, ja siitä miten ne vaikuttavat omaan työhön.
Kenellä on valta digitaalisessa maailmassa?
Nörttikulttuuria on pitkään pidetty valkoisen heteromiehen viimeisenä linnakkeena. Kuitenkin se on viime vuosina liikkunut yhä enemmän kohti valtakulttuuria, joka on johtanut monenlaiseen kipuiluun. Toin keskustelussa esille muutaman vuoden takaisen Gamergate-kampanjan, joka kohdistui verkko- ja pelaajayhteisöissä aktiivisesti toimivia naisia vastaan, esimerkiksi hyvinkin aggressiivisen häirinnän muodossa. Kysyin Millalta ja Päiviltä, kertooko Gamergate jotain yhteiskuntamme valtarakenteista. Voiko olla niin, että joko alitajuisesti tai jopa tarkoituksellisesti tiettyjä ihmisryhmiä pyritään pitämään valtaa pitävän yhteisön ulkopuolella?
“Kyllähän näissä aina puhutaan myös valtarakenteista”, vastasi Milla. “Jonkinlaisesta vallan, äänen ja puhetilan jakamisesta on kyse. Toisaalta iso osa kampanjaan äänekkäästi osallistuneista varmaan ajatteli vain, että naiset tulevat pilaamaan hyvää meininkiä”.
Millan mielestä on kiinnostavaa, että perinteisesti nörtit on nähty esimerkiksi populaarikulttuurissa jonkinlaisina altavastaajina, koulukiusattuina. Kuitenkin nykypäivänä he käyttävät merkittävää yhteiskunnallista valtaa. Milla pohtikin, että yhteisön jäsenet saattavat kokea itsensä edelleen altavastaajiksi, mikä saattaa jollain tasolla selittää esimerkiksi Gamergaten ylilyöntejä.
Häirintä rajoittaa tyttöjen toimijuutta verkossa
Häirintä on hyvin tavallinen ongelma, johon naiset ja tytöt ympäri maailmaa törmäävät verkossa liikkuessaan. Planin tutkimukseen aiheesta osallistui 14 000 tyttöä, joista 60 % oli kokenut verkkohäirintää. Suomessa vastaava luku oli 42 %. Tytöt kokevat verkkohäirinnän kaikkein merkittävimmäksi internetin käyttöön liittyväksi ongelmaksi.
Häirintä on yleisempää vähemmistöön kuuluvien tyttöjen kohdalla. Sitä kohdistuu erityisesti etnisiin tai seksuaalivähemmistöihin kuuluviin tai vammaisiin tyttöihin. Yleisin häirinnän muoto on seksuaalinen häirintä, jota tytöt kohtaavat tyypillisesti jo 14-vuotiaana. Häirintä saa toisinaan niin vakavia muotoja, että se on erittäin haitallista ja vaarallista. Turvallisten digitaalisten tilojen puute johtaa siihen, että tytöt saattavat rajoittaa omaa olemistaan ja ilmaisuaan tai poistuvat kokonaan somekanavista, mikä on myös sananvapauden kannalta ongelmallista.
Turvallisten digitaalisten tilojen puute johtaa siihen, että tytöt saattavat rajoittaa omaa olemistaan ja ilmaisuaan tai poistuvat kokonaan somekanavista, mikä on myös sananvapauden kannalta ongelmallista.
Tietyssä mielessä tässä on analogia naisten pimeillä kaduilla liikkumisesta käytyyn keskusteluun. Onko oikein, että jotkut ihmiset suljetaan yhteisten tilojen ulkopuolelle, koska he eivät uskalla liikkua siellä? Milla toi esiin, että pitää muistaa, että yleisin alusta, jossa tytöt kokivat häirintää, oli Facebook, jota voisi pimeän kujan sijasta luonnehtia jonkinlaiseksi internetin keskusaukioksi.
Fyysisessä maailmassa häirintää pyritään estämään lainsäädännöllä. Yritykset kehittää internetin käyttöä sääntelevää lainsäädäntöä päätyvät kuitenkin usein umpikujaan. Usein tällöin nostetaan esiin internetin tärkeänä perusarvona vapaus, jota sääntelyn katsotaan rajoittavan. Millan ja Päivin mukaan vapaus onkin aina ollut internetin tärkeä arvo, mutta aina pitää kysyä, että kenen vapaudesta on oikeasti kyse. Vapaudellakin on rajat ja vapauden tulee kuulua kaikille. Toisaalta turvallisuus on toinen yhtä tärkeä arvo. Olisi tärkeää tunnistaa valintoja ohjaava arvopohja, eikä tuudittautua uskoon teknologian arvoneutraaliudesta.
”Meillä on paljon tiedostamattomia ja totuttuja toimintatapoja. Usein emme tule ajatelleeksi asioita, joita emme kohtaa omassa arkielämässämme, vaikkakin monet vähemmistöt kohtaavat niitä päivittäin”, sanoo Päivi.
Yhdenvertainen teknologia edellyttää kehittäjiltään monimuotoisuutta
Mistä sitten johtuu, että ihmisten moninaisuus puuttuu teknologian kehittämisestä? Miksi esimerkiksi kehittäjäkunta on niin miehistä?
Milla arveli, että kyse on siitä mitä arvostetaan yhteiskunnassa. Varhaisista ohjelmoijista ja kehittäjistä monet olivat naisia, mutta vähitellen naisten osuus väheni, kenties siksi, että ala muuttui arvostetuksi ja miehistyi tätä kautta. Kun koodaus nähtiin Millan sanoin ”sihteerinhommana”, se oli sopivampaa naisille. Milla kuitenkin korosti, että tämä on aika tuoretta historiaa ja on hyvä muistaa, että kyseessä ei ole mikään universaali laki, vaan jo parin sukupolven aikana näkemykset voivat muuttua aivan toisenlaisiksi.
Toisaalta pohdin, että taustalla voi olla myös jako tieteen ja teknologian välillä. Kun koodaus katsottiin tieteeksi, se oli enemmän naisille sopivaa, mutta perinteisesti teknologiaa on pidetty miesten alana.
Päivi nosti esiin, miten käsitykset siitä mikä ala sopii millekin sukupuolelle kumpuavat stereotypioista. Lisäksi tytöt kyseenalaistavat, viihtyisivätkö he miehiseksi mielletyllä teknologia-alalla. Tässä ei ole pelkästään kyse tasa-arvosta, vaan myös lahjakkuuden haaskaamisesta. On koko yhteiskunnan menetys, jos ihmiset eivät hakeudu niille aloille, joissa he pystyvät parhaiten hyödyntämään omaa lahjakkuuttaan.
Yhteistyötä digitaalisen tasa-arvon puolesta
Ratkaisujen löytämiseksi on Planin toimesta käynnistetty Equality Tech -hanke. Hanke on vuosien aikana kehittynyt omaksi konseptikseen, jonka avulla pyritään luomaan tasa-arvoa ruokkivaa teknologiaa, joka ohjaa käyttäjiään toimimaan inklusiivisemmin ja tasa-arvoisemmin. Hankkeessa on kehitetty muun muassa Samsungin kanssa yhteistyössä näppäimistösovellus Sheboard, jonka tarkoitus on osoittaa, millainen vaikutus sanavalinnoilla on tyttöjen itsetunnon kehittymiseen.
Gofore on mukana Planin ja Samsungin Equality Tech -projektissa, jossa kehitetään digitaalista tasa-arvoa tukevaa prototyyppiä. Projektissa halutaan rohkaista tyttöjä mukaan kehittämään teknologiaa ja sen aikana on haastateltu laajasti tyttöjä ja nuoria naisia ympäri maailmaa. Pohjoismaiden lisäksi haastateltavia on ollut muun muassa Ghanasta, Beninistä, Sierra Leonesta ja Nepalista. Projektin tavoitteena on osoittaa, miten tasa-arvoista teknologiaa voidaan kehittää osallistamalla erilaisia ihmisiä.
Tyttöjen kanssa käydyissä keskusteluissa on erityisesti noussut esiin disinformaatioon ja digitaaliseen turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä, joita on lähdetty ratkaisemaan ideoinnin ja konseptoinnin kautta.
Tyttöjen kanssa käydyissä keskusteluissa on erityisesti noussut esiin disinformaatioon ja digitaaliseen turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä, joita on lähdetty ratkaisemaan ideoinnin ja konseptoinnin kautta. Tarkoitus on samalla herättää julkista keskustelua erilaisista mahdollisuuksista ja vaihtoehdoista.
Tutustuessani haastatteluiden yhteenvetoihin, niistä nousi kuitenkin edellä mainittujen haasteiden lisäksi vahvana esiin tyttöjen innostus ja halu olla mukana kehittämässä ja vaikuttamassa. Työtä tehdään yhdessä, eivätkä tytöt selvästikään halua jäädä sivustakatsojiksi. Milla korostikin, että uhreja nämä tytöt eivät missään tapauksessa ole, vaan he ovat hyvinkin neuvokkaita ja osaavat toimia erilaisilla alustoilla. Kuitenkin valitettavaa on, että liian usein ainoa keino häirinnän välttämiseksi on tietyistä keskusteluista vetäytyminen. Tähän on todella suuri tarve löytää toimivia ratkaisuja, jotta tyttöjen, vähemmistöjen ja matalan tulotason maissa asuvien ihmisten ääni saataisiin kuulumaan.
