Matkalla kohti inhimillisesti digitaalista yhteiskuntaa on tarvittu paitsi laatikollinen Legoja, myös lujaa luottamusta ja ainutlaatuista kumppanuutta julkisen ja yksityisen sektorin välillä. Lue, miksi delegaatiot ympäri maailman saapuvat Suomeen oppimaan uutta.
Päivänä, jolloin Suomi valittiin kuudetta vuotta peräkkäin maailman onnellisimmaksi maaksi, Suomen digitalisaatio- ja teknologiasuurlähettiläs Stefan Lindström tapasi Etelä-Afrikan delegaation, jota johtaa Gautengin maakunnan pääministeri Panyaza Andrek Lesufi. Lindströmiltä kysyttiin, mikä tekee juuri suomalaisista niin onnellisia. Kysymykseen ei ole helppo vastata, mutta Lindström päätti yrittää. Hän viittasi vuonna 2022 tehtyyn DESI-vertailuun, jossa Suomi sijoittui toiseksi. Euroopan komission vuotuinen digitaalitalouden ja -yhteiskunnan indeksi (DESI) kuvaa kunkin EU-maan digitaalista toimintakykyä ja sen kehitystä.
”Onnellisuutemme perustuu siihen, kuinka suomalainen yhteiskunta on rakennettu. Eivät suomalaiset hyppele riemusta, vaan sijoittuvat kärkeen, sillä voimme luottaa järjestelmään. Kun data ja palvelut ovat turvallisia, yhteiskunta toimii ja voi hyvin”, Lindström totesi.
”Kun data ja palvelut ovat turvallisia, yhteiskunta toimii ja voi hyvin”
Matkustaessaan maailmalla teknologialähettiläs voi kertoa hämmästyttäviä esimerkkejä suomalaisesta osaamisesta, kuten paperittomasta terveydenhuollosta, jossa reseptit ja potilastiedot löytyvät samasta järjestelmästä. Asianomaisen luvalla nämä tiedot ovat niin yksityisen kuin julkisen sektorin toimijoiden saatavilla. Potilastietojen jakaminen on kätevää esimerkiksi silloin, kun kansalainen tarvitsee terveydenhuollon palveluja matkustaessaan. Maininnan arvoinen on myös esitäytetty veroilmoitus, joka ei edellytä paperien tai edes sähköisten lomakkeiden täyttämistä, sekä mahdollisuus henkilö- ja ajokortin ja passin uusimiseen virastossa jonottamatta. Suomessa jopa passikuvat kulkevat studiolta poliisille sähköisesti. Kaikki tämä on mahdollista lähtökohtaisesti siksi, että Suomen digitaaliset rekisterit ja väestötiedot ovat kattavat.
”Mitä huomaamattomammin palvelut toimivat, sitä parempi, sillä onhan niiden tavoitteena tehdä elämästä helpompaa”, Lindström jatkoi.
”Mitä huomaamattomammin palvelut toimivat, sitä parempi, sillä onhan niiden tavoitteena tehdä elämästä helpompaa.”
”Teknologia on mahdollistaja, ei itsetarkoitus. Ainoastaan sillä on väliä, mitä saamme digitalisaation avulla aikaan”, sanoo Goforen kansainvälisen liiketoiminnan kehitysjohtaja Harri Mansikkamäki.
Automaattisten ja ennakoivien palveluiden avulla yhteiskunta kykenee hyödyntämään yhä niukemmat resurssit oikea-aikaisesti ja tehokkaasti, olipa kyse sitten ihmisistä tai sairaalasängyistä. Esimerkiksi Helsingissä on otettu käyttöön automatisoitu palvelu, joka tunnistaa lapsiperheiden yksilölliset tarpeet sekä ehdottaa niiden perusteella sopivaa päivähoitopaikkaa. Näin sekä kaupungin ja koulun työntekijöiltä että vanhemmilta säästyy aikaa ja vaivaa.
Goforen rooli inhimillisesti digitaalisen yhteiskunnan rakentamisessa on keskeinen: yritys on kehittänyt esimerkiksi Suomi.fi-tunnistus- ja asiointipalvelun rajapinnan. Suomi.fi on valtakunnallinen verkkopalvelu, johon on keskitetty tietoa, ohjeita ja palveluita kansalaisen syntymästä kuolemaan. Se on yhteinen osoite niin yksityishenkilöille kuin yrityksille. Suomi.fi:n tunnistautumis- ja valtuuttamispalvelun avulla kansalaiset voivat esimerkiksi maksaa veroja, vaihtaa auton omistajaa tai valtuuttaa toisen henkilön noutamaan reseptilääkkeen apteekista. Vuonna 2022 Suomi.fi-palveluun kirjauduttiin lähes 200 miljoonaa kertaa, mikä on paljon, sillä täysi-ikäisiä kansalaisia on vain 4,5 miljoonaa. Palvelu on kerännyt ansaitusti lukuisia palkintoja ja kansainvälistä kiinnostusta.
”Viime vuonna vastaanotimme yli 12 ulkomaista delegaatiota. Tänä vuonna määrä tulee todennäköisesti kaksinkertaistumaan”, kertoo Digi- ja väestötietoviraston vanhempi asiantuntija Jani Ruuskanen.
Ruuskasen mukaan monet delegaatioista tahtovat ottaa oppia pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta. Jotkut vieraat tulevat pitkälle digitalisoituneista maista, kuten Japanista, jossa pääosa julkisista palveluista hoidetaan yhä paperilla.
Mikä siis on suomalaisten salaisuus? Kuinka olemme päässeet näin pitkälle, ja mitä kokemus on opettanut? Digitaalisesti kehittyneimpien maiden joukkoon ei nousta yhdessä yössä, vaan se edellyttää pitkäjänteistä työtä, jossa tarvitaan paitsi luottamusta, myös julkisen ja yksityisen sektorin välistä tiivistä kumppanuutta – Lego-palikoita unohtamatta.
Innovaatioita yhteistyössä
Vuosituhannen vaihteessa trendinä olivat verkkoportaalit. Vuonna 2001 digitalisaatiosta vastannut valtiovarainministeriö lanseerasi Suomi.fi-palvelun. Sen oli tarkoitus toimia valtakunnallisena portaalina, joka keräisi valtion ja kuntien pirstaloituneet julkiset palvelut ja ohjeistukset yhteen paikkaan. Keräämisellä tarkoitamme kirjaimellisesti URL-linkkien manuaalista keräämistä – portaalin kehittäjät kävivät läpi kaikkien Suomen kuntien sivustot sekä kopioivat niistä linkit valtakunnalliselle sivustolle. Kierros alkoi maan pohjoisimmasta kolkasta, Utsjoelta, ja kun se vihdoin päättyi eteläiseen Hankoon, suurin osa linkeistä oli vanhentunut ja työ alkoi alusta. Toimimattomien linkkien takia sivusto sai kansalaisilta vihaista palautetta. Käyttäjät eivät olleet tyytyväisiä.
Vuoteen 2011 mennessä oli käynyt selväksi, että portaalin tilalle tarvittiin uusi alusta, joka tarjoaisi sekä julkiset palvelut että luotettavan tunnistautumismenetelmän, jonka avulla kansalaiset pääsisivät kirjautumaan sisään, käyttämään palveluja ja tarkastelemaan henkilötietojaan. Suomi.fi:n henkilökunta sekä valtion ICT-keskuksen ja valtiovarainministeriön asiantuntijat kokoontuivat työpajaan, tavoitteenaan visioida tulevaisuuden ketteriä ja ihmiskeskeisiä palveluita. He rakensivat Lego-palikoista palvelumallin, pakkasivat rakennelman pahvilaatikkoon ja veivät sen esiteltäväksi Valtiovarainministeriön päättäjille.
”Toki myöhemmin piirsimme palvelusta hienostuneemman version”, naurahtaa valtioneuvoston ICT-keskuksen silloinen projektipäällikkö, nykyinen Tampereen kaupungin tietohallintojohtaja Maria Nikkilä.
Aluksi Nikkilä ja hänen kollegansa tutustuivat Viron, Tanskan ja Hollannin vastaaviin ratkaisuihin.
”Kopioimme kaiken, mikä toimi hyvin, ja pohdimme, minkä voisimme tehdä vielä paremmin. Esimerkiksi sähköistä valtuutusta ei ollut käytössä yhdelläkään näistä maista, eikä ole vieläkään, ainakaan siinä määrin kuin Suomessa”, Nikkilä jatkaa.
”Esimerkiksi sähköistä valtuutusta ei ollut käytössä yhdelläkään näistä maista, eikä ole vieläkään, ainakaan siinä määrin kuin Suomessa.”
Monet nykyisistä kansalaispalveluista saivat alkunsa vuonna 2014 aloitetussa Kansallisessa palveluarkkitehtuuriohjelmassa (KaPa), joka oli aikansa digitalisoituvan Suomen sydän ja selkäranka. Ohjelman ensisijainen tavoite oli yksinkertaistaa ja helpottaa kansalaisten, yritysten ja organisaatioiden viranomaisasiointia. Lisäksi tavoitteena oli parantaa tiedon yhteiskäyttöä sekä edistää yritysten liiketoimintamahdollisuuksia julkishallinnon kanssa.
Sadan miljoonan euron hanke oli menestys – vaikka suurin osa tämän mittaluokan hankkeista epäonnistuu, KaPa valmistui aikataulussa ja budjetissa.
KaPa:n arkkitehtuurin koodasi ja toteutti Gofore. Sadan miljoonan euron hanke oli menestys – vaikka suurin osa tämän mittaluokan hankkeista epäonnistuu, KaPa valmistui aikataulussa ja budjetissa. Kuitenkin vielä tärkeämpää on se, että riippumattoman arvion mukaan hanke sai onnistuneesti aikaan laajan koko julkishallinnon organisaatiokulttuurin muutoksen kohti asiakaslähtöisempiä palveluita. Yksityisen ja julkisen sektorin tiivis yhteistyö ja siitä oppiminen tuskin oli ainakaan haitaksi!
Mix & match -synergiaa
Digi- ja väestötietovirasto syntyi, kun Väestörekisterikeskus ja maistraatit yhdistyivät. Sen pääkonttori sijaitsee modernissa punatiilisessä rakennuksessa Itä-Helsingissä. Rakennuksen ensimmäisessä kerroksessa tapahtuu taikuutta – toisin sanoen siellä pidetään vihkiseremoniat. Yli puolet Suomen avioliitoista on sinetöity maistraateissa. Paikalta löytyy jopa kyltti, jossa lukee ”Rakkausvirasto”.
Kolmannessa kerroksessa luodaan toisenlaisia kumppanuuksia: kerros on varattu ohjelmistokehittäjille sekä kumppaniyritysten, kuten Goforen, asiantuntijoille parantamaan keskinäistä oppimista, kommunikaatiota ja synergiaa tiimien välillä.
Digi- ja väestötietovirastolla päätettiin jo varhain, että he haluavat omistaa hankkeet ja ydinosaamisen, mutta luottaa koodauksen sekä muun käytännön työn yksityisten kumppaneiden hoidettavaksi.
”Näin pystymme rakentamaan tiimejä, joissa yhdistyy eri yritysten asiantuntijoita. Tämä tuo meille joustavuutta ja turvallisuutta, sillä emme ole riippuvaisia ainoastaan yhdestä yrityksestä”, kertoo Digi- ja väestötietoviraston pääjohtaja Janne Viskari.
Vahvat julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuussuhteet ovat johtaneet paitsi tiedon, myös organisaatiokulttuurien vaihtoon, mikä on win-win-tilanne koko Suomen ICT-sektorille. Julkisten hankkeiden omistajat kouluttavat ja opastavat yksityisiä kumppaneitaan esimerkiksi saavutettavuuteen ja tietoturvallisuuteen liittyvissä asioissa.
”Vastaavasti esimerkiksi Gofore on tuonut meille paljon ketterää ajattelua”, jatkaa Ruuskanen.
”Hankkeiden vahva julkinen omistajuus yhdistettynä jatkuviin yksityisiin kumppanuuksiin on koko maailman mittakaavassa ainutlaatuista. Mielestäni se on tulevaisuuden trendi, jossa Suomi on muita edellä”, sanoo Goforen Viron toimitusjohtaja Tuuli Pärenson.
Pärensonin mukaan nämä kumppanuudet ovat välttämättömiä, koska digitaalisten ratkaisujen menestys ei riipu pelkästään teknologiasta, vaan myös hallitusten ja kaupunkien osaamisesta ja kyvystä käyttää järjestelmiä.
”On tärkeää, että digitaalisia ratkaisuja ajatellaan palveluina, ei projekteina. Se on jatkuva opintie”, hän jatkaa.
“On tärkeää, että digitaalisia ratkaisuja ajatellaan palveluina, ei projekteina.”
Kirkonkirjoista pilvipalvelimille
Suomen digitaalista kehitystä on nopeuttanut erityisesti se, että meillä on pitkä kokemus digitaalisten palveluiden hyödyntämisestä. Esimerkiksi suomalaiset pankit olivat jo 1990-luvulla verkkopankkitoiminnan edelläkävijöitä, ja vielä nykyäänkin suurimmassa osassa digitaalisia palveluita käytetään tunnistautumiseen verkkopankin käyttäjätunnuksia. Päästäksemme digitaalisen Suomen alkujuurille, on meidän palattava ajassa vielä kauemmas.
1700-luvun alussa Suomi oli Ruotsin vallan alla. Vuonna 1627 kuningas Kustaa Aadolphus määräsi kirkkoherra Isac Rothoviuksen Turun, Suomen tulevan ensimmäisen pääkaupungin, piispaksi. Kuitenkaan Rothovius ei ollut tyytyväinen siihen, että hänet lähetettiin Turkuun, ”skorpionien ja barbaarien joukkoon”, kuten hän asian suorasanaisesti ilmaisi. Tyytyväisiä eivät olleet myöskään suomalaiset.
Kaikesta huolimatta Rothovius vaikutti merkittävästi suomalaiseen yhteiskuntaan ja koulutukseen, eikä vähiten siksi, että hän määräsi kirkkoherrat pitämään kirjaa syntymistä, avioliitoista ja kuolemista. Tämä sääntö laajennettiin pian koko maahan. Ruotsi-Suomen kirkkorekisterit ovat Euroopan vanhimpia väestötietueita, ja niiden peruja ovat myös nykypäivän digitaaliset rekisterit.
Suomen ensimmäinen väestötilasto löytyy vuodelta 1750 ja ensimmäinen tietokonepohjainen rekisteri vuodelta 1971. Useissa maissa väestötietoja kerätään tänäkin päivänä ovelta ovelle, jos ollenkaan, mutta Suomessa viimeisin väestölaskenta tehtiin vuonna 1989.
Juuri väestötiedot ovat tärkein nykyaikaisten ja laadukkaiden digitaalisten palvelujen mahdollistaja. Nyt esimerkiksi osoitteen muuttamiseen riittää yksi ilmoitus, joka tavoittaa kaikki viranomaiset ja yli sata yritystä.
”Eräs keskeisistä lähtökohdista on se, että rekistereissä on oltava riittävästi tietoa, ja sen on oltava ajan tasalla, täsmällisesti ylläpidetty sekä käyttöluvan saaneiden organisaatioiden turvallisesti saatavilla”, sanoo Mansikkamäki.
Suurin osa Suomen digitaalisista palveluista on siis rakennettu erilaisten rekisterien, kuten väestö- ja terveystietojen sekä kauppa- ja ajoneuvorekisterien, varaan. Pitkällä ollaan myös julkipilven hyödyntämisessä erilaisissa kansalaispalveluissa. Seuraava askel ja edellytys entistä paremmille palveluille on luoda näihin rekisteritietoihin perustuva digitaalinen identiteetti. Aihe on ajankohtainen kaikissa EU-maissa, sillä unioni suunnittelee jäsenvaltioiden yhteisen digitaalisen identiteetin, niin sanotun ”digitaalisen lompakon”, käyttöönottoa.
Askeleet X-Roadilla
Kolikon toinen puoli on se, että luottamus menetetään helposti: yksikin tietovuoto tai väärinkäytös heikentää luottamusta koko järjestelmään. Siksi tietosuoja ja turvallisuus ovat ensisijaisen tärkeitä.
”Kun otetaan huomioon digitaalisten palveluiden merkitys tämän päivän yhteiskunnassa, meillä ei ole varaa vaarantaa saavutettua luottamusta tekemällä tietoturvallisuuden suhteen ”onnistu tai epäonnistu” -tyylisiä kokeiluja”, Ruuskanen sanoo.
Digitaaliset palvelut edellyttävät toimivaa lainsäädäntökehystä ja sääntelyä. Teknisestä näkökulmasta tarkasteltuna ratkaisevaa on turvallinen ja valvottu tapa siirtää tietoja eri rekisterien ja palveluntarjoajien välillä. Suomessa turvallisuuden varmistaa kansallinen tiedonvaihtokerros, jota käyttää jo lähes 250 organisaatiota sekä julkiselta että yksityiseltä sektorilta. Tiedonvaihtokerroksen avulla virkamiehet voivat määritellä tarkasti sen, ketkä pääsevät mihinkin tietoihin käsiksi. Kerros perustuu Goforen X-Road-teknologiaan.
X-Road, avoimen lähdekoodin ohjelmisto, joka tarjoaa yhtenäisen ja turvallisen tiedonvaihdon organisaatioiden välillä, on alun perin kehitetty Virossa, mutta se on räätälöity suomalaisiin tarpeisiin. Teknologiaa kehitetään yhteistyössä Suomen ja Viron vuonna 2013 lanseeratun Nordic Institute of Interoperability Solutions (NIIS) -instituutin ja myöhemmin myös Islannin kanssa – jälleen yksi menestystarina!
”En keksi ainuttakaan vastaavaa esimerkkiä siitä, kuinka eri maiden hallitukset tekevät yhteistyötä rakentaen teknisiä ratkaisuja kansalaistensa jokapäiväiseen käyttöön. Luottamus valtioiden rajat ylittävään yhteistyöhön asioissa, jotka vaikuttavat koko yhteiskuntaan, on täysin poikkeuksellista”, Pärenson mainitsee.
“En keksi ainuttakaan vastaavaa esimerkkiä siitä, kuinka eri maiden hallitukset tekevät yhteistyötä rakentaen teknisiä ratkaisuja kansalaistensa jokapäiväiseen käyttöön.”
Sekä Viro että Suomi ovatkin kärkisijoilla kansainvälisissä digitaalisissa rankingeissa. Mailla saattaa olla toisiaan muistuttava digitaalinen arkkitehtuuri, mutta teknologia on otettu käyttöön täysin erilaisissa olosuhteissa: Virossa digitalisaatio alkoi Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen vasta 90-luvulla, kun taas Suomessa se kumpuaa vuosikymmenten, ellei jopa vuosisatojen, takaa. Kummankaan maan ratkaisuja on vaikea jäljitellä, mutta ne voivat tarjota arvokkaita oivalluksia niille valtioille, jotka haluavat ottaa seuraavat askeleet kohti digitalisaatiota.
Eläköön digitaalinen vallankumous!
Liberté, Egalité, Fraternité – jos Ranskan vallankumous oli eurooppalaisen demokratian äiti, mottonaan vapaus, tasa-arvo ja veljeys, mikä voisi olla inhimillisen digitaalisen vallankumouksen motto? Kenties turvallisuus, tasa-arvo ja avoimuus, sillä juuri niiden kautta rakennetaan luottamusta.
”Ensinnäkin tiedot on tallennettava ja siirrettävä turvallisesti. Toisekseen palvelujen on oltava kaikkien saatavilla riippumatta asuinpaikasta tai muista rajoituksista. Avoimuus tarkoittaa sitä, että vaikka digitaaliset palvelut toimivat automaattisesti, eivätkä ole näkyvissä, on niiden takana olevien prosessien ja päätöksenteon oltava läpinäkyviä”, huomauttaa Mansikkamäki.
Tasa-arvo on ollut erityisenä huomion kohteena myös Tanskassa, julkisen digitaalisen viestinnän edelläkävijämaassa.
”Kun asiat tehdään oletusarvoisesti digitaalisiksi, ihmiset ovat riippuvaisia järjestelmästä ja heidän on osattava navigoida siinä. Kysymyksessä on tärkeä infrastruktuuri, jonka on vastattava tarpeisiin helppokäyttöisesti”, muistuttaa Mathias Trier Reindel Tanskan Digivirastosta.
Vallankumous vaarantuu, mikäli emme löydä keinoja saada mukaan myös niitä, joille digitaalisten palvelujen käyttö on haastavaa. Digi- ja väestötietoviraston tilastojen mukaan viime vuonna yli neljä miljoonaa suomalaista kirjautui julkishallinnon palveluihin digitaalisella identiteetillä. Tämä merkitsee sitä, että yli 90 prosentilla suomalaisista aikuisista on keinot ja kyky hyödyntää digitaalisia palveluita. Kuitenkin myös loput 10 prosenttia ovat yhtä tärkeitä.
Turvallisuuden, tasa-arvon ja avoimuuden kautta rakennetaan luottamusta.
Luottamuksen kaltaisia arvoja voi olla vaikea kaupallistaa tai muuttaa vientituotteiksi, mutta Lindströmin mukaan lukuisat suomalaiset yritykset ovat jo rakentaneet tuotteita ja palveluita, jotka perustuvat yhteiskunnalliseen toimintaan, kuten esimerkiksi koulutukseen ja vanhusten kotihoitoon. Suomalaiset yritykset tarjoavat mielellään osaamistaan myös kansainvälisesti. Esimerkiksi Viron, Saksan, Kansainvälisen televiestintäliiton (ITU) ja Digital Impact Alliancen (DIAL) yhteisen GovStack-aloitteen järjestelmäintegraattoriksi valittiin Gofore. GovStackin tavoitteena on luoda sähköisen hallinnon ratkaisuja kehittyvien markkinoiden maille, jotta ne voisivat käynnistää digitaalisen muutoksen ottamalla käyttöön ja skaalaamalla digitaalisia palveluita.
Olipa kyseessä talo tai digitaalinen yhteiskunta, rakentaminen ja saneeraaminen on helpompaa niiden kanssa, jotka hallitsevat työkalujen käytön.
Lue lisää: