Blogi • 01.02.2022

Yhteisön eettinen toimintakyky on uusi näkökulma yritysvastuuseen

Yhteisön eettinen toimintakyky on uusi näkökulma yritysvastuuseen

Organisaatioilta edellytetään vastuullisuutta – mutta mitä vastuullisuus edellyttää organisaatioilta? Nykyisten vastuullisuuskäytäntöjen lisäksi tarvitaan parempaa henkilöstön eettistä toimintakykyä. Kun työn itsenäisyys lisääntyy, lisääntyy työntekijöiden vastuu omista päätöksistä, myös niistä, jotka liittyvät eettisesti merkityksellisiin aiheisiin. Miksi vielä niin harva organisaatio tarjoaa tähän henkilöstölleen tukea, tässä kestävyyshaasteiden kuristamassa maailmassa? Me CoHumansissa, yhdessä digitalisaation asiantuntijayritys Goforen kanssa, paikkaamme ilmeistä puutetta. Luomme uutta ajattelua ja kehittämismenetelmiä organisaation eettisen toimintakyvyn vahvistamiseksi.

Yritysvastuu tarvitsee uusia näkökulmia

Mikä ihmeen eettinen toimintakyky? Jos et ole koskaan kuullutkaan moisesta, et ole yksin. Organisaatioiden etiikkaan on totutummin liitetty esimerkiksi eettisen kulttuurin (Kaptein 2008) ja eettisen johtajuuden (Brown ym. 2005) käsitteet. Eettisestä toimintakyvystä on toistaiseksi Suomessa puhuttu lähinnä Puolustusvoimissa. Tietäen viime aikojen huolestuttavat uutiset sukupuoleen perustuvasta syrjinnästä ja kiusaamisesta Puolustusvoimissa, referenssi ei ole kovin kummoinen (ks. Esim. HS 20.11.2021, Armeijakokemus, joka ”suututti, inhotti ja ällötti”)

CoHumansin ja Goforen yhteistyö ei rakennukaan millekään vakiintuneelle lähestymistavalle. Uusia näkökulmia tarvitaan, koska vastuullisen liiketoiminnan paradigmat muuttuvat ja vaatimukset kasvavat. Tutkimuksessa on ehdotettu, että 2008 finanssikriisi kertoi siitä, että yritysvastuuajattelun on pakko muuttua. Kriisin syntyyn vaikutti – tutkijat argumentoivat (Sun & Bellamy 2010) – kahtiajakautunut todellisuuskäsitys; ajatus siitä, että etiikka ja bisnes ovat kaksi täysin irrallista todellisuutta. Sidosryhmien ja omistajien edut nähtiin vastakkaisina, ja käsitys vastuusta oli aivan liian lyhytnäköinen (Robinson 2010).

Finanssisektorin pomot suhmuroivat osin keinotekoisessa vastuun ja voitontavoittelun ristiriidassa ulkoistamalla taloudelliset riskit muualle johdannaisten avulla, ja kertomalla kuhunkin kontekstiin soveltuvaa puolitotuutta. Kun tähän vielä yhdistettiin nopeaa voittoa palkitsevat taloudelliset kannustimet, loppujen lopuksi kärsivät aivan kaikki, sidosryhmät sekä omistajat, etiikka sekä bisnes. Yritysvastuu oli tuolloin ollut jo pitkään kaikkien firmojen, myös pankkien, agendalla. Käytännön konkretiasta kuitenkin selvästi puuttui jotakin olennaista.

Etiikka on osa (liike-)elämää

Uutta perustaa vastuullisuudelle on etsittävä jostain muualta kuin liiketoiminnan ja etiikan vastakkainasettelusta (ks. Esim. Driver 2006). Yksi tärkeä lähtökohta on keskinäisen riippuvuuden ymmärtäminen, ei vain globaalisti ihmisten kesken, vaan myös ihmisen ja luonnon kesken. Toinen tärkeä lähtökohta on ihmiskäsitys: bisnesihmisen ahneus ei ole empiirinen totuus, vaan ihminen on moraalinen olento myös työpaikallaan (Persky 1995; Seppänen 2019).

Nyt vastuullisuuspanostukset ovat kasvussa, ja siihen on syynsä osittain juuri rahoitusmarkkinoilla: rahoitusta on tarjolla vastuullisille toimijoille, eikä pelkkä vastuulliselta vaikuttaminen oikein enää riitä (O’Leary & Valdmanis 2021). Samalla kun ajattelemme vastuullisuutta yhä läpileikkaavampana liiketoiminnan periaatteena, se alkaa koskettaa yhä keskeisemmin jokaista työorganisaation jäsentä. Muutoksen olisi tärkeä tapahtua niin, että eettisistä keskusteluista ei tule työyhteisöjä repiviä debatteja. Sen sijaan oman työn eettisestä kestävyydestä muodostuisi merkityksellisen työelämän ja ylipäätään hyvän elämän komponentti. Tähän me Goforen kanssa tähtäämme.

Yhteisön eettinen toimintakyky on monimutkaisen maailman konkreettista vastuullisuutta

Puhumalla juuri organisaation eettisestä toimintakyvystä korostamme, että nykyisessä toimintaympäristössä eettinen kestävyys on koko yhteisön vastuulla. Organisaation eettistä kestävyyttä ei voida rakentaa yksin yritysvastuutiimissä, johtajien pöydissä tai siellä jossain, missä organisaatiokulttuuria kehitetään. On liian raskas taakka kellekään olla yksin se, joka vastaa koko organisaation moraalisesta maineesta. Etiikkaa ei voi ulkoistaa.

Tämä ei tarkoita, etteikö johtajilla olisi erityisen painava rooli. Silti, 2020-luvun asiantuntijayrityksille ominaista ovat työn itsenäisyys ja matalat hierarkiat. Samalla väistämättä myös eettisesti merkityksellisten päätösten vastuu leviää koko organisaatioon. On nurinkurista, kuinka paljon jaksamme puhua etiikastamme kuluttajina, ja kuinka vähän vielä keskustellaan siitä, millaisia vaikutusmahdollisuuksia meillä on työorganisaatioiden jäseninä.

Yksi monimutkaisen maailmanaikamme piirteistä on ennakoimattomuus: on vaikea keksiä parhaimmankaan asiantuntijatiimin voimin eettisen toimintakyvyn kaava teknologia-alalle. Meillä on siitä kyllä valistunut, tutkimusperustainen aavistus. Seuraavan puolen vuoden ajan kuitenkin kehitämme ajatteluamme yhdessä – me etiikan ja kestävien työyhteisöjen syväosaajat CoHumansista ja digitaalisen muutoksen pioneerit Goforelta. Näin pääsemme kohti sitä, mitä erityisesti meiltä eetikoilta aina penätään: kohti etiikan arkista konkretiaa.

Tämä on ensimmäinen CoHumansin ja Goforen työyhteisön eettisen toimintakyvyn kehittämishankkeen blogikirjoitus. Työsuojelurahasto tukee hanketta. Julkaisemme sarjan kirjoituksia keväällä ja kesällä 2022. Kirjoitusten kautta pääset seuraamaan, miten yhteisön eettisen toimintakyvyn käsite muotoutuu, ja millaisia kehittämismenetelmiä sen tueksi luomme. Seuraa CoHumansia ja Goforea sosiaalisen median kanavissa, niin saat tiedon tuoreimmista ajatuksistamme.

Viitteet:

Brown, M. E., Treviño, L.K., Harrison D.A. (2005). Ethical Leadership. A Social Learning Perspective for Construct Development and Testing. Organizational Behaviour and Human Decision Processes, 97, 117–134.

Driver, Michaela (2006). Beyond the Stalemate of Economics versus Ethics. Corporate Social Responsibility and the Discourse of the Organizational Self. Journal of Business Ethics, 66, 337–356.

Kaptein, Muel (2008). Developing and testing a measure for the ethical culture of organizations. The corporate ethical virtues model. Journal of Organizational Behavior, 29(7), 923–947.

O’Leary, Michael & Valdmanis, Warren (2021). An ESG Reckoning is coming. Harvard Business Review, March 2021. https://hbr.org/2021/03/an-esg-reckoning-is-coming

Persky, Joseph (1995). The Ethology of Homo Economicus. The Journal of Economic Perspectives, 9(2), 221-231.

Robinson, Simon (2010). The Nature of Responsibility and the Credit Crunch. In W. Sun, J. Stewart & D. Pollard (eds.) Reframing Corporate Social Responsibility. Lessons from the Global Financial Crisis. (23–41). Bingley: Emerald Group Publishing Limited.

Seppänen, Anna Martta (2019). Onko ihminen yrityksessä taloudellinen eläin vai moraalinen toimija? Teologia.fi -verkkojulkaisu, 01/2019. https://teologia.fi/2019/02/onko-ihminen-yrityksessae-taloudellinen-elaein-vai-moraalinen-toimija/

Sun, William & Bellamy, Lawrence (2010). Who is Responsible for the Financial Crisis? Lessons from a Separation Thesis. In W. Sun, D. Pollard & T. Stewart (Eds.)  Reframing Corporate Social Responsibility. Lessons from the Global Financial Crisis (101–126). Bingley: Emerald.

Anna Seppänen

Vieraileva kirjoittaja. Anna Seppänen on eetikko, tutkija ja CoHumansin perustaja ja toimitusjohtaja. Anna toimii asiantuntijana CoHumansin ja Goforen organisaation eettisen toimintakyvyvyn kehittämishankkeessa. Yhteistyössä inspiroivinta on rakentaa yhdessä goforelaisten kanssa parempaa maailmaa tuomalla etiikka osaksi liiketoiminnan arkea.

Linkedin profile

Piditkö lukemastasi? Jaa se myös muille.