Etiikka ja teknologia ovat ubiikkeja, läsnä lähes kaikessa, mitä teemme. Eettinen päätöksenteko kuuluu oleellisesti IT-konsultin työhön, mutta mitä se käytännössä tarkoittaa? Väitän, että käymme eettistä dialogia jatkuvasti arkisissa tilanteissa, pikkuhiljaa ja välillä kovalla kiireellä. Päätökset koskevat usein kysymyksiä, joihin kenelläkään ei vielä ole vastauksia, mutta joihin on otettava hetkessä kantaa, sillä digitaalinen maailma ei pysähdy.
Erityisesti tekoäly ja sosiaalinen media ovat herkullisia kohteita eettiselle keskustelulle, sillä ne pakottavat puuttumaan digitaalisen maailman epäkohtiin. Monesti niihin liittyvät esimerkkitapaukset ovat räikeitä, ehkä kaukaisiakin. Samalla ne kuitenkin raivaavat tietä laajemmalle ja helpommin lähestyttävälle pohdinnalle siitä, miten digitaalisen maailman tulisi toimia, kenen ehdoilla ja kenen tarpeisiin se suunnitellaan ja missä foorumeissa siihen liittyvät kysymykset käsitellään.
Siinä missä perinteiset valtarakenteet ovat vasta sopeutumassa murroksen mukanaan tuomiin eettisiin haasteisiin, me IT-alan ammattilaiset ratkomme näitä kysymyksiä jatkuvasti. Tekemämme päätökset vaikuttavat tuhansien järjestelmien kautta miljoonien ihmisten arkeen, eikä tätä valtaa tule vähätellä. Suomessa erityisesti julkiseen sektoriin ja viranomaisiin luotetaan poikkeuksellisen lujasti, koska niiden uskotaan toimivan oikein, eettisesti. Luottamus on pitkän ja systemaattisen työn tulos, ja julkisten palveluiden muotoilijoina meidän on taattava, että ansaittu luottamus säilyy, mielellään jopa syvenee.
Kenen käsissä syntyy järjestelmä, joka käsittelee tietojasi?
Elämme vielä digitalisaation villiä länttä, jossa datasta voi huuhtoa kultaa melko huolettomasti. Samalla meillä alkaa olla selkeä käsitys siitä, miten emme halua algoritmien toimivan ja siitä, miten voisimme itse toimia paremmin. EU-säädökset ja -direktiivit, kansalliset lait ja organisaatioiden omat strategiat ja linjaukset viitoittavat jo tietä yhteisille pelisäännöille. Kehitys ei poista organisaatioiden itsesäätelyn tarvetta, sillä todellisuudessa eettisiä päätöksiä tehdään sitä mukaa, kun ne tulevat ajankohtaisiksi:
- Haluamme yhdistää, analysoida ja visualisoida eri lähteistä kerättyä dataa. Emme pysty automaattisesti ja luotettavasti anonymisoimaan luonnollista kieltä. Haittaako se, jos tunnistamme riskin ja ilmoitamme siitä tietosuojaselosteessa?
- Sote-tiedon toisiokäyttö luo loputtomasti mahdollisuuksia tuotekehitykselle. Onko tieteellistä tutkimusta pakko tehdä, jotta saamme pääsyn dataan?
- EU:n tietosuoja-asetuksen Privacy Shield -menettely kaatui, eikä henkilötietoa enää saa siirtää USA:han. Moni käyttämistämme järjestelmistä on käytännössä laiton. Mitä voimme tehdä?
Tämän tyyppisiin haasteisiin törmääminen IT-arjessa kristallisoi ongelman: siinä missä teknologinen kehitys on päätä huimaavan nopeaa, eettinen keskustelu vaatii aikaa. Lisäksi se vaatii lähes aina moniammatillista osaamista ja linjauksia ylätasolla, jopa globaalisti. Useimmiten Scrum-seremonioihin tai projektipalavereihin eivät kuitenkaan osallistu henkilöt, joiden toimivaltaan päätösten tekeminen organisaatioissa kuuluisi.
Kuten järjestelmiä, myös eettisiä ratkaisuja tehdäänkin iteroiden. Ketterät työtavat eivät ole tekosyy jättää eettistä keskustelua käymättä, vaan ne mahdollistavat suunnan muuttamisen nopeastikin, ja matkan varrella mahdollisista vääristä päätöksistä opitaan. Samaan aikaan, kun haasteisiin havahdutaan, rakenteet niiden ratkaisemiseksi organisaatioissa, kansallisesti ja kansainvälisesti alkavat hahmottua, ja aluksi yksittäisiltä tuntuvien ennakkotapausten käsittely vie kokonaisuutta eteenpäin.
IT-alan etiikka liittyy usein käyttäjien oikeuksiin, ja yhä useampi palveluiden käyttäjä saakin äänensä kuuluviin. Esimerkiksi palvelumuotoilu on tuonut loppukäyttäjät lähemmäksi tilaajia ja kehittäjiä, ja saavutettavuusdirektiivi on parantanut julkisten palveluiden tasoa. Asiakkaan kuunteleminen ei tarkoita ylimääräistä hintalappua, vaan on luonnollinen osa kehitystyötä.
Etuoikeus saada toimia oikein
Digitaalisen maailman eettisyys kuulostaa aiheena ylevältä, ehkä hieman pelottavaltakin. Lakien ja virallisten pelisääntöjen noudattamisen lisäksi kyse on kuitenkin päivittäisistä valinnoista, joiden tavoitteena on toimia oikein: Voimme päättää kirjoittaa palveluiden käyttöehdot ja tietosuojan rekisteriselosteet niin, että asiakas ymmärtää helposti oikeutensa ja sen, mihin hän sitoutuu. Voimme tarjota palvelusta maksullisen version heille, jotka eivät halua maksaa käytöstä datallaan. Voimme tietoisesti muotoilla työpaikkailmoituksen niin, että siihen voi vastata yhtä hyvin Mikko, Minna kuin Muhammedkin. Voimme pitää huolen, että tekoälyn taustalla käytetään vain opetusdataa, joka on kattava otanta kohteesta ja jonka käyttöön meillä on lupa. Voimme nukkua yömme rauhassa, kun pidämme omalla toiminnallamme huolen siitä, että toimimme eettisesti.
Todellisuudessa nykyisessä päätöksentekoprosessissa piilee kuitenkin vaara, että väärät ihmiset joutuvat tekemään nopeita ja välillä vääriä päätöksiä, jotta työ etenee, eikä heillä ole aina tarvittavaa tietoa, päätösvaltaa tai budjettia valita oikein. Prosessi ei ole vastuullinen, eikä yksilön kannalta miellyttävä. Eettinen vastuu tulisikin aina säilyttää organisaatioilla, joiden tehtävä on auttaa yksilöitä tekemään hyvää. Toisaalta keskustelua ei pitäisi keskittää liikaa johtoryhmiin ja juristeille, sillä on tärkeää, että kaikki halukkaat voivat kykyjensä mukaan osallistua parempien digitaalisten palveluiden rakentamiseen.
Työkalupakki tukee IT-alan ammattilaisia päätöksenteossa
Siinä missä lukuisat organisaatiot ovat viime aikoina joutuneet sopimaan yhteisistä pelisäännöistä etätyöhön, tulisi myös digitaalisten palveluiden eettinen perusta kirjoittaa auki ja tarjota asiantuntijoille konkreettisia työkaluja oikeiden valintojen puntarointiin. Itse olen kokenut esimerkiksi datastrategioiden, tietosuojan vaikutustenarvioinnin, eettisten toimintaohjeiden sekä sopimusten ja vaatimusten antavan tukea työhön – unohtamatta rikasta keskustelua yksittäisten tapausten ympärillä. Uudet käytännöt ja lait muuttuvat jossain vaiheessa hygieniakysymyksiksi, eikä meidän ehkä viiden vuoden päästä tarvitse jokaisessa hankkeessa ruotia, mitä tarkoittaa digitaalisten palveluiden saavutettavuus ja miten se taataan. Aluksi harmaita hiuksia ja unettomia öitä aiheuttanut EU:n tietosuoja-asetuskin on jo valjastettu osaksi arkea.
Työssä on päästy hyvään alkuun, mutta lisää työkaluja ja toimintaohjeita tarvitaan. Goforella kestävä liiketoiminta nähdään elinehtona, ja aihe on ajankohtaisempi kuin koskaan. Goforen Good Growth -konseptin alla muotoillaan esimerkiksi mittareita ja metodeja kestävän kasvun tueksi, ja yrityksen ensimmäiset eettiset säännöt laadittiin yhdessä alkuvuonna. Eettinen ohjeistuksemme tiivistää humanismin nimissä kauniisti sen, mistä lopulta on kyse: kuinka olla ihminen ja kuinka säteillä hyvää ympärilleen. Ehkä arkisuus ei sittenkään sulje pois ylevyyttä.
