Usein kun kerron olevani liikkeenjohdon konsultti ja romaanikirjailija, reaktio on osapuilleen seuraava. ”Oho, ne ovatkin varmaan täysin erilaisia töitä?”
Mielikuvissa kirjailija istuu ullakkohuoneessa tietokoneensa ääressä ja äityy välillä hurjaan naputteluun luomisvimmansa kourissa. Tietokone on vanha ja näyttää painavalta. Välillä narahtaa ikkuna.
Liikkeenjohdon konsulteista (ainakaan konsulttien äideillä) taas ei välttämättä ole yhtä täsmällisiä mielikuvia. Joku kuvittelee sliipatut kengät, toinen PowerPoint-esityksen. Nelikenttä ja piirakkadiagrammi, epäluova työ ja tylsä elämä.
Todellisuudessa molemmissa töissäni on yllättävän paljon samaa.
Kirjailijalla on alussa edessään tyhjä paperi. Päässään kirjailijalla on kaikki se, mitä hän on siihen mennessä kuullut, nähnyt ja kokenut. Kokemuksia, kuulopuheita ja kaikki aiemmin luettu rakkauteen, kuolemaan, naapurin koiraan ja lähikaupan alennushinnoitteluun liittyen.
Kirjailijan tehtävänä on luoda tästä sekavasta aineistosta kokonaisuus. Poimia olennainen ja luoda siitä jotakin uutta ja oivaltavaa, jotakin joka synnyttää lukijassa ajatuksia, herättää tunteita, saa ihmisen liikkeelle, tekemään sittenkin toisin, uudistumaan.
Valmista pohjaa ei ole. Kyseessä on 50 km hiihto ilman latuja. Lukijaa ei kiinnosta miten matka sujui, vaan se että maalilinja ylitetään. Että lopulta on luotu jotakin, jolla on merkitys.
Liikkeenjohdon konsultilla on vastaava tilanne.
Usein vain www-sivulla tai juhlapuheissa yritysten liiketoiminta on täydellisen selkeää. Todellisuudessa toimintaympäristö on usein monella tavalla epävarma, epäselvä ja epätäydellinen. Tulevaisuuteen ei näe kun kristallipalloa ei ole, menneisyyteen ei näe kun dokumentaatiota ei ole, nykytilannetta ei nähdä, koska itse ollaan sen pyörteissä.
Johdon konsultti on parhaimmillaan yrityksen liiketoiminnan kirjailija. Henkilö, joka kerää, selvittää ja säilöö valtavan määrän informaatiota, pyörittelee kaiken tämän suodattamattoman informaation ammattitaitonsa läpi ja luo jotakin uutta, josta on asiakkaalle lisäarvoa. Katsoo asioita vuorotellen läheltä ja lintuperspektiivistä, valitsee näkökulmia.
Joskus lisäarvo on pystyä kuvaamaan tutut asiat toisin. Joskus lisäarvo on tiivistää ja tehdä synteesi, piirtää kuva, ravistella. Joskus lisäarvo on kertoa miten yritysmaailmankirjallisuuden klassikot ovat saman ongelman ratkaisseet ja työstää asiakkaan kanssa yhdessä, mitä tämä tarkoittaisi heidän kontekstissaan. Joskus lisäarvo on tehdä kattava dokumentaatio, joskus juurikin olla tekemättä sellaista.
Seuraavalle joka kysyy, kerron molemmista ammateistani jotakin, joka myös on totta. Joskus konsultin ammatissa parasta on luovuus ja kirjailijan ammatissa kurinalainen puurtaminen. Joskus nimenomaan toisinpäin.
