Digipalveluiden saavutettavuus on edellytys sille, että jokainen voi osallistua yhteiskuntaan yhdenvertaisesti. Julkisissa ICT-hankinnoissa haasteena on saavutettavuusvaatimusten määrittely riittävän selkeästi ja realistisesti, jotta ne ohjaavat laatua, mutta eivät rajoita kilpailua. Miten hankintayksikkö voi omalla toiminnallaan vaikuttaa markkinoiden kehitykseen tässä asiassa?
Saavutettavuus kuuluu julkisiin hankintoihin
Julkisilla hankinnoilla rakennetaan digitaalista yhteiskuntaa. Saavutettavuuden huomioiminen ei ole vain lakisääteinen velvoite, vaan keino mahdollistaa erityisryhmien itsenäinen ja tasavertainen osallistuminen digipalveluihin. Samalla parannetaan palveluiden käytettävyyttä kaikille.
Saavutettavuus ei ole lisävaatimus, vaan olennainen osa laadukasta ja vastuullista julkista palvelua.
Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta (306/2019), Yhdenvertaisuuslaki (1325/2014) ja Laki julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista (1397/2016, §71) velvoittavat julkisia toimijoita huomioimaan saavutettavuuden. EU:n esteettömyysdirektiivi, joka tuli voimaan kesäkuussa 2025, laajentaa vaatimuksia myös fyysisiin laitteisiin, kuten tietokoneisiin, älylaitteisiin ja maksupäätteisiin. Vaikka direktiivin uudet vaatimukset kohdistuvat pääosin yksityissektoriin, sen vaikutukset ulottuvat myös julkisiin hankintoihin.
Todellista laatua minimitaso ylittämällä
Saavutettavuusvaatimukset tulee määritellä selkeästi jo hankinnan valmisteluvaiheessa. Tyypillisesti saavutettavuus huomioidaan ICT-hankinnassa asettamalla pakollisena tai pisteytettävänä vaatimuksena esim. WCAG 2.1-ohjeiston A- tai AA-tason täyttäminen. Tasovaatimus on hyvä lähtökohta, erityisesti jos se tulee sovellettavaksi kyseisessä hankinnassa jo velvoitteena, mutta voi tarvita rinnalleen täydentäviä keinoja.
Saavutettavuuden aitoa toteutumista voidaan varmistaa ja minimitasoa ylittää esimerkiksi digipalvelulain seuraavilla keinoilla:
- Täydentävät kriteeristöt. Vaikka laki ei vielä sitä vaadi, palveluntarjoajalta voidaan vaatia jo ennakoivasti uuden WCAG 2.2-ohjeistoversion noudattamista. Myös sisällön ymmärrettävyys ja helppokäyttöisyys ovat tärkeitä ominaisuuksia, jotka eivät kaikilta osin suoraan sisälly lain vaatimaan saavutettavuustasoon. Kognitiivisen saavutettavuuden huomioimiseen on olemassa erillinen COGA-ohjeisto, jonka näkökulmia voidaan sopivissa tilanteissa nostaa mukaan hankintaan.
- Saavutettavuustestaus. Sisällytetään käyttöönottoprojektiin 3. osapuolen saavutettavuustestaus, jolla todennetaan vaaditun tason täyttyminen käyttöönottohetkellä.
- Kehitystiimin osaaminen ja kokemus. Edellytetään kehitystiimiltä saavutettavuusosaamista ja -kokemusta (esim. IAAP:n myöntämät saavutettavuussertifikaatit, tai referenssit), jotta saavutettavuus osataan huomioida asianmukaisesti myös esim. järjestelmän jatkokehityksessä.
- Menetelmät. Vaaditaan, että toimittajalla on käytössään riittävät saavutettavuuden suunnittelu- ja varmistusmenetelmät, joita sovelletaan palvelun kehityksessä. Tätä voidaan pyrkiä varmistamaan edellyttämällä esim. EN 17161:2019 -standardin (Kaikille sopiva suunnittelu) noudattamista.
- Asiakas- ja käyttäjäpalautteen huomioiminen. Vaaditaan, että toimittaja hyödyntää asiakas- ja käyttäjäpalautetta esim. järjestelmän jatkokehityksessä.
Saavutettavuus on kokonaisuus, joka edellyttää hankintayksiköltä erityisosaamista. ICT-hankinnoissa olisikin erityisen tärkeää, että valmistelutyöryhmällä olisi käytettävissään joko organisaation sisäinen tai ulkoisena resurssina hankittu saavutettavuusasiantuntija, joka avustaa saavutettavuusvaatimusten hankintakohtaisessa asettamisessa.
Markkinoiden kypsyys ja realistiset vaatimukset
Sen lisäksi, että saavutettavuus vaatii tilaajalta erityisosaamista, vaihtelee markkinoiden kypsyys saavutettavuusasioissa merkittävästi. Hankintayksikön onkin erityisen tärkeää tunnistaa, millä tasolla saavutettavuus on kussakin hankinnassa realistisesti toteutettavissa. Liian tiukat, epätarkat tai epätarkoituksenmukaiset vaatimukset voivat vähentää tarjousten määrää tai nostaa kustannuksia merkittävästi.
Keskeisiä työkaluja realististen vaatimusten asettamisessa ovat markkinakartoitus ja -vuoropuhelu, joiden merkitystä myös hankintalakiin aiotut uudistukset korostavat.
Hankintayksikkö voi markkinakartoituksen ja -vuoropuhelun avulla selvittää potentiaalisilta tarjoajilta ennen tarjouspyynnön julkaisua, pystyvätkö ne täyttämään alustavia vaatimuksia tai nostavatko vaatimukset olennaisesti kustannuksia. Jos markkinoilla ei vielä ole vaatimukset täyttäviä ratkaisuja, voidaan kehitykselle asettaa tarjouspyynnössä myös siirtymäaika.
Kohti osallistavampaa digitaalista yhteiskuntaa
Jokainen ICT-hankinta, jossa saavutettavuus huomioidaan, on investointi yhdenvertaisempaan digitaaliseen yhteiskuntaan ja samalla selkeä viesti markkinoille siitä, että saavutettavuus nähdään kiinteäksi osaksi palvelun laatua.
Saavutettavuusvaatimukset tulisi myös ennen kaikkea nähdä hankintayksikön strategisena keinona vaikuttaa markkinoiden kehitykseen ja luoda entistä isompaa lisäarvoa koko yhteiskunnalle. Huomioiden, että julkisia hankintoja toteutetaan vuosittain lähes 40 miljardilla eurolla, on niissä esitetyillä vaatimuksilla aitoa potentiaalia ohjata tuotteiden ja palveluiden laajempaakin kehittymistä entistä yhdenvertaisempaan suuntaan.
