Blogi 13.1.2023

Alanvaihto: vapauttavaa ja kallista

Näen nykyään painajaisia nuoruusvuosieni työelämästä: saatan herätä hikoillen keskellä yötä nähtyäni painajaista 15 vuoden takaisesta työvuorosta, jossa unohdin tilata asiakkaiden jälkiruuat ravintolan tarjoilijana työskennellessäni.

Se, että ainoat minua valvottavat asiat käsittelevät yli vuosikymmenen takaisia, sinänsä merkityksettömiä tapahtumia, kertovat paljon nykyisestä työelämästäni. Se, mitä teen nykyään, ei seuraa minua vapaa-ajalle, eikä tule uniini. Olen löytänyt ohjelmoinnista sellaisen rauhan, jota en muista kokeneeni sitten teinivuosien.

Uusi ura keski-ikäisenä

Olen tätä kirjoittaessa 38-vuotias, eli tukevasti keski-ikäistyvä – olen siis kohtuullisen iäkäs ollakseni uusi tulokas alalle. Alan vaihto on kuitenkin ollut minulle ennenkin tapa paeta tylsyyttä: olen tähän mennessä työskennellyt postinjakajana, DJ:nä, toimittajana, valokuvaajana, yrittäjänä, tapahtumatuottajana, ravintolapäällikkönä, liiketoiminnan kehitysjohtajana ja monena muuta ammattilaisena. Toisin kuin monille, muutos ei ole minulle vaikea – se on tapa torjua tylsämielisyyttä ja Alzheimerin tautia.

Olen opiskellut koodin kirjoittamista pääasiassa Youtube-videoista ja viikoittaisella tapaamisella internetistä palkkaamani yksityisopettajan kanssa. Suoritin tätä opiskelua hyvin sivutoimisesti, ollessani samaan aikaan täysaikaisessa työssä, sivutoimisena yrittäjänä ja huonona pienen lapsen isänä. Tällä aikataululla kesti pari vuotta, kunnes olin siinä pisteessä, että pääsin tekemään koodia työkseni.

Millaista koodarin työ sitten on?

Takanani on nyt reilu neljä kuukautta työtä koodarina. Vaikka olin jo aloittaessani tietoinen metatyön runsaudesta, tuli minulle hiukan yllätyksenä se tosiasia, etten ole kuukausiin kirjoittanut niin vähän koodia kuin nyt, päästyäni tekemään sitä työkseni.

Olen osa kymmenhenkistä tiimiä, joka rakentaa valtiolliselle asiakkaalle sisäistä työkalua. Koska prosessi, jonka osaksi työkalu tulee, on kohtuuttoman monimutkainen, ovat ensimmäiset kuukaudet kuluneet suurelta osin uuden terminologian ja prosessien opiskelussa. Myöskin tiimin kokoonpano on hakenut muotoaan, ja vakiintui vasta jokunen viikko sitten – toivottavasti lopulliseksi.

Koodin kirjoittamisen sijaan olen kirjoittanut tuhottomasti muistiinpanoja, koettanut ymmärtää asiakkaan ongelmia, kysellyt tyhmiä kysymyksiä ja haastanut tyhmän kuuloisia prosesseja.

Kun itse koodia sitten kirjoitetaan, kyse on vähintään puoliksi dokumentaation lukemisesta. Pohjimmiltaan työ on kuitenkin kuin pienten palapelien ratkomista: vähän kuin tekisi sudokuja päivät pitkät. Kun koneen laittaa työpäivän jälkeen kiinni, ei päähän jää mitään isompaa pyörimään, joten voi keskittyä vaikkapa jälkikasvun kanssa leikkimiseen.

Miten koodaus eroaa muista tekemistäni töistä?

Entinen kollegani, joka on niin ikään alanvaihtaja ja nykyinen koodari, kertoi minulle aikanaan suuren viisauden: jos normaalissa työssä et saa jotain asiaa toimimaan, siihen on miljoona mahdollista syytä, joista iso liittyy usein muihin ihmisiin. Puhutaan siis niin sanotuista ihmisongelmista.

Koodatessa, sen sijaan, jos jokin asia ei toimi, siihen on vain yksi mahdollinen syy: sinä et ole vielä pohtinut asiaa riittävästi. Tämä on äärimmäisen vapauttavaa: ei tarvitse etsiä syitä muista ihmisistä tai olosuhteista. Voi pitää kahvitauon ja palata sen jälkeen lukemaan dokumentaatiota, kunnes ymmärtää, missä on itse tehnyt virheen.

Pitäisikö sinun ryhtyä koodariksi?

Jos minulta kysytään, alan vaihto kannattaa aina, sillä se pakottaa sinut luopumaan saavutetuista eduista, jotka mädättävät yrittäjähenkisyytesi ja tekevät sinusta laiskan syöttöporsaan. Se pakottaa sinut opettelemaan tuhottomasti uutta, joka ehkäisee ennenaikaista höperöitymistä. Se valmistaa sinua tulevaan, jolloin kykyä adaptoitua uuteen vaaditaan entistä enemmän.

Toisaalta, alan vaihto vie sinulta uran, saavutetut edut, helpon elämän ja stabiilin uraputken. Valinnan hinta voi siis olla kallis.

Lopulta kyse on henkilökohtaisesta valinnastasi.

Jos päätät vaihtaa alaa, kannattaako uusi ala etsiä koodauksen parista? Koodaus on lopulta asioiden rakentamista ja ongelmien ratkomista, siis raksahommaa. Toisin kuin oikea raksa, koodarin työ on sisäsiistiä ja sen verran kevyttä, että siitä voi myös eläköityä. Jos nautit ongelmien ratkomisesta, koodaus tarjoaa siihen paljon tilaisuuksia.

Mutta tarvitaanko koodareita vaikkapa viiden vuoden päästä? Eikö keinoäly siinä vaiheessa naputa parempaa koodia kuin me uramme alkuvaiheessa olevat alanvaihtajat? Todennäköisesti keinoäly vie työmme, mutta siinä vaiheessa me voimme adaptoitua uudelleen – meille uusi ura on vain uusi palapeli ratkottavaksi.

Mikä sinua motivoi? Haluatko osaksi Goforen palkittua yrityskulttuuria?

Gofore Crew

Antti Tuomola

Antti Tuomola on keski-ikäistyvä uranvaihtaja, joka vaihtoi markkinointihommat koodaamiseen. Antti työskentelee tällä hetkellä full-stack-koodarina.

Takaisin ylös