Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen elokuussa 2026 julkaiseman raportin uhkakuvan mukaan Suomen maanpuolustustahto voisi romahtaa, jos yhteiskunnallinen eriarvoisuus ja epäluottamus syvenevät samanaikaisesti ulkoisten uhkien kanssa. Yhteiskunnallisen luottamuksen horjuttaminen on yksi vihamielisen informaatiovaikuttamisen tavoitteita. Informaatiovaikuttaminen on siten keskeinen, maamme digitaalisen kokonaisturvallisuuden kehittämisen kysymys, johon seuraavan hallituksen tulee tarttua.
Gofore isännöi kesällä 2026 SuomiAreenan suuressa turvallisuuspäivässä informaatiovaikuttamisen paneelikeskustelua. Lavalle astuivat Goforen puolustuksen ja turvallisuuden liiketoimintajohtaja Markus Asikainen sekä hybridiuhkien ja -vaikuttamisen huippuasiantuntijat, Maanpuolustuskorkeakoulun kyberopettaja, everstiluutnantti ja sotatieteiden tohtori Maria Keinonen sekä Jyväskylän yliopiston väitöskirjatutkija Miriam Hautala. Keskustelun fasilitoi Katri Makkonen.
Paneelikeskustelun keskeiset viestit:
- Informaatiovaikuttamisen tunnistaminen ei ole vain yksilöiden, viranomaisten tai median haaste, vaan koko yhteiskunnan yhteinen kysymys.
- Digitaalisen toimintaympäristön muuttuessa nopeasti tarvitaan sekä kriittistä medialukutaitoa, että laajaa yhteistyötä, jotta yhteiskunnan resilienssi ja luottamus säilyvät myös hybridiuhkien aikakaudella.
- On inhimillistä ja luonnollista olla eri mieltä asioista. Tilanne muuttuu kuitenkin vaaralliseksi, kun emme enää siedä eri mieltä olevia ihmisiä tai omia mielipiteitämme haastavia näkemyksiä. Kun viha ja väkivalta astuvat mielipiteiden väliin, on kognitiivinen vaikuttaminen onnistunut.
Voit katsoa koko keskustelun tallenteena täältä.
On inhimillistä ja luonnollista olla eri mieltä asioista. Tilanne muuttuu vaaralliseksi, kun emme enää siedä eri mieltä olevia ihmisiä tai omia mielipiteitämme haastavia näkemyksiä.
Mieli on modernin sodankäynnin uusi näyttämö
Ihmisten mieliin on pyritty vaikuttamaan läpi maailman historian. Teknologinen kehitys on kuitenkin muuttanut sen mittakaavaa, nopeutta ja tarkkuutta. Kyse on erittäin pitkäjänteisestä ja usein meitä kohtaan vihamielisestä toiminnasta, jonka avulla hyökkääjä pyrkii muuttamaan yksilöiden ajattelua sekä heikentämään luottamusta yhteiskuntaa ja sen päättäjiä kohtaan.
– Puolustuksesta puhuttaessa katse kääntyy usein kalustoon, rajoihin ja kriittiseen infrastruktuuriin. Yhä keskeisempi osa turvallisuudesta rakentuu alueella, jota on vaikeampi rajata: ihmisten mielissä ja digitaalisissa ympäristöissä, joissa mielipiteet, luottamus ja yhteinen todellisuuskäsitys muovautuvat, Markus Asikainen toteaa.
Periaatteita, joiden mukaan digitaalisia yhteiskuntia rakennetaan tiedon ja dialogin kautta, haastetaan uudella tavalla. Meistä jokainen onkin aiempaa alttiimpana erilaisille vaikutuspyrkimyksille. Informaatio- ja hybridivaikuttamista voi jo kuvata puolustuksen näkymättömäksi rintamaksi.
Periaatteita, joiden mukaan digitaalisia yhteiskuntia rakennetaan tiedon ja dialogin kautta, haastetaan uudella tavalla.
Yhteiskunnallinen luottamus on kriisinkestävyyden ydininfraa
Informaatiovaikuttamisen tehokkuus perustuu sen kumuloituvaan ja kognitiivisesti kuormittavaan vaikutukseen. Valeuutiset sekä tekoälyn avulla tehdyt äänivääristelyt ja deepfake-videot tekevät todellisuuden ja huijauksen erottamisesta entistä vaikeampaa.
– Informaatiovaikuttaminen ei näy tutkissa tai valtakunnan fyysisellä rajalla, mutta se voi horjuttaa luottamusta, päätöksentekoa ja yhteiskunnan kriisinkestävyyttä sisältäpäin – ja usein vaivihkaa, Maria Keinonen kuvaa.
Kyse ei ole pelkästään väärän tiedon levittämisestä.
Miksi todellisuuden vääristely on sitten puolustuksellinen kysymys?
– On keskeistä ymmärtää, että vihollisen hybridivaikuttaminen on vuosien, jopa vuosikymmenten jänteellä tehtävää toimintaa, joka tähtää vastapuolen yhteiskunnan rakenteiden ja toimivuuden heikentämiseen, Asikainen muistuttaa.
Informaatiovaikuttamisen tunnistamisesta uusi kansalaistaito
Kun riittävän moni ihminen saadaan jonkin ajatuksen taakse, vaikutukset voivat näkyä yhteiskunnallisissa mielipiteissä, viranomaisluottamuksessa ja lopulta jopa vaalikäyttäytymisessä tai maanpuolustustahdossa kuten Puolustusvoimien raporttikin osoittaa.
– Äärimmillään voi syntyä tilanne, jossa totuuden merkitys hämärtyy: jos kaikki vaikuttavat valehtelevan, ei ole enää väliä, kuka oikeastaan puhuu totta, Keinonen tiivistää.
Mielen suojaaminen on osa digitaalista resilienssiä ja siten Suomen kokonaisturvallisuutta. Informaatiovaikuttamisen torjunta ei ole vain kriisitilanteiden aikainen tehtävä. Sen tulee olla osa digitaalista arkeamme ja vahvempi kansalaistaito.
Mielen suojaaminen on osa digitaalista resilienssiä ja siten Suomen kokonaisturvallisuutta.
Ihmisten välinen erimielisyys ei ole yhteiskunnan luottamusta koetteleva uhka, vaan se, jos emme erimielisyyden vuoksi siedä toisiamme tai kykene yhteistyöhön keskenämme.
Miriam Hautala jatkaa:
– On keskeistä ymmärtää, että meihin pyritään vaikuttamaan. Länsimaiseen demokratiaan kuuluu olennaisesti moniäänisyys, oikeus erimielisyyteen ja kriittinen keskustelu. Haavoittuvuus syntyy siitä, kun tätä avointa keskustelua aletaan tarkoituksellisesti vääristää: pelkoa, vihaa ja epäilystä vahvistetaan niin, että yhteinen luottamuspohja alkaa murentua, Miriam Hautala summaa.
Keinosen mukaan terve kyseenalaistaminen voisi alkaa pysähtymisestä:
– Yksilötasolla informaatiovaikuttamiseen varautuminen tarkoittaa medialukutaitoa, lähdekriittisyyttä ja kykyä tunnistaa omia ajattelumalleja sekä tunnereaktioita. Puhtaan rationaalinen päätöksenteko on illuusio, sillä tunteet vaikuttavat siihen, miten ihminen tulkitsee tietoa. Voimakas tunnereaktio voi olla merkki siitä, että sinuun pyritään vaikuttamaan. Juuri silloin kannattaa hidastaa ja kysyä: miksi ajattelen, reagoin tai tunnen näin.
Yksilötasolla informaatiovaikuttamiseen varautuminen tarkoittaa medialukutaitoa, lähdekriittisyyttä ja kykyä tunnistaa omia ajattelumalleja sekä tunnereaktioita.
Suomi tarvitsee informaatiopuolustuksen strategian
Kestävän ja resilientin yhteiskunnan ytimessä on paitsi kyky palautua häiriöistä, ennen muuta kyky turvata yhteiskunnalle kriittisten palveluiden ja toimintojen jatkuvuus kaikissa tilanteissa. Yhteiskunnan henkinen häiriöiden sietokyky ei rakennu vain teknisistä järjestelmistä, vaan siitä, kokevatko ihmiset olevansa turvassa ja jakavansa edes jollakin tasolla yhteisen todellisuuden.
Vaikka valtioilla ja viranomaisilla on keskeinen rooli informaatiovaikuttamisen torjunnassa, on jokaisella kansalaisella myös vastuunsa digitaalisessa ympäristössä toimimisesta. Jo se, että vaikuttamisyritykset tehdään näkyviksi, vahvistaa yhteiskunnan kykyä vastustaa niitä.
Markus Asikainen summaa näkemyksen:
– Suomen turvallisuuskulttuuria on johdettava nykyistä tietoisemmin. Informaatiopuolustus ei voi jäädä yksittäisen viranomaisen tai hankkeen vastuulle, vaan sen on läpäistävä yhteiskunnan digitaalisten rakenteiden suunnittelu. Samalla se edellyttää poikkihallinnollista yhteistyötä ja rohkeaa tavoitetilaa Suomen varautumiselle ja informaatiojohtamiselle. Tämä on näkökulmastani yksi tulevan Suomen hallituksen keskeisiä puolustuksellisia tehtäviä. Mallia voidaan katsoa alkuun vaikkapa Ruotsista, missä henkiselle kriisinkestävyydelle on oma virastonsa. Ehkä sellaisesta olisi hyötyä meillä Suomessakin.
”Suomen turvallisuuskulttuurin johtaminen nykyistä tietoisemmin on yksi Suomen seuraavan hallituksen keskeisiä puolustuksellisia tehtäviä.”
Artikkelin keskeiset käsitteet
- Informaatiovaikuttaminen on kohteelle haitallista toimintaa, jossa pyritään vaikuttamaan kohteen käsityksiin tai toimintaan informaatiota tuottamalla, muokkaamalla tai sen saatavuutta rajoittamalla. Informaatiovaikuttamisen takana voi olla valtiollinen tai ei-valtiollinen toimija, joka voi toimia tietoisesti tai tiedostamattaan jonkun valtion lukuun, yksilöt, erilaiset organisaatiot, järjestöt, yhteenliittymät tai muut toimijat. (Lähde: Huoltovarmuuskeskus, 2026.)
- Kognitiivinen vaikuttaminen tai sodankäynti voidaan määritellä toimenpiteiksi, joilla pyritään vaikuttamaan asenteisiin ja käyttäytymiseen muiden voimankäytön elementtien kanssa. Kyseiset toimenpiteet voivat olla vaikuttamista, suojaamista tai häirintää, ja niiden kohteena ovat sekä yksilöt, että yhteisöt. (Lähde: Jyväskylän yliopisto, 2026.)
Miten säilytetään korkean luottamuksen yhteiskunta digitaalisessa maailmassa?
Gofore selvitti digitaalisen yhteiskunnallisen luottamuksen rakentumisen elementtejä matkallamme kohti agenttista tekoälyaikaa. Luottamuksen tilannekuvan muodostamiseen haastateltiin 15 eturivin digitalisaatiojohtajaa ja johtavaa asiantuntijaa.
Raportissa on tunnistettu haastatteluaineistosta viisi luottamusjännitteiksi nimettyä ilmiötä, jotka rapauttavat yhteiskunnallisen luottamuksen syntymistä ja siten heikentävät inhimillisesti digitaalisen yhteiskunnan kestävyyttä palveluineen. Jännitteet ovat samalla merkityksellisiä ja yhteiskunnallisia digitalisaation keskusteluja, joita ei ole vielä käyty riittävästi.
