Blogi • 20.02.2020

Itseohjautuvuus uuvuttaa

Itseohjautuvuus uuvuttaa

THL:n mukaan joka neljäs suomalainen työikäinen on kokenut työuupumusta. Tilastokeskuksen mukaan työ ajaa entistä useampia loppuun. Lisäksi Kelan tuoreen tutkimuksen mukaan mielenterveyden häiriöiden vuoksi sairaslomaa pitäneiden määrä on kasvanut viimeisten 3 vuoden aikana 43 %. Burn out -blogisarjassa Goforen asiantuntijat paitsi pohtivat jaksamista, itseohjautuvuutta ja elämänhallintaa myös taklaavat uupumiseen liittyviä käsityksiä. 

Suomalaisessa kulttuurissa on ylpeyden aihe tehdä töitä niin, että henki lähtee. Eilen juuri kuulin, kuinka eräs kokenut konsulttikollegani oli saanut viikonloppuna vakavan sairaskohtauksen ollen nyt saattohoidossa. Hänen ei enää tarvitse stressata kuukauden vaihteen deadlinesta tai ensi kvarttaalin myymättömästä kapasiteetista. Nyt hän saa levätä.

THL:n Terveys-tutkimuksen (2011) mukaan joka neljäs suomalainen työikäinen on kokenut työuupumusta. Tilastokeskuksen tuoreen julkaisun Digiajan työelämä mukaan työt ajavat entistä useampia loppuun. TTL:n mukaan työstressiä kokevilla on liki kaksinkertainen ennenaikaisen kuoleman riski.

THL:n mukaan stressin kehittymiseen vaikuttavat sekä työn että työntekijän ominaisuudet. TTL:n tutkija Jari Hakasen väitöskirjassa (2004) työuupumus liitettiin ensisijaisesti työhön, mutta työuupumusoireiden syvetessä voimavarojen hiipuminen heijastui yksityiselämään. Työuupumus voikin näkyä aiemmin kotona kuin työssä, kun siviilielämän voimavaroja sijoitetaan entistä vaativammaksi koetusta työstä selviytymiseen.

”Työuupumisen välttämiseksi on tärkeää kokea onnistumisia, tuntea työnsä tulevan tunnustetuksi sekä saada arvostusta työhön sijoitettujen voimavarojen vastineeksi.”
– Jari Hakanen, Työuupumuksesta työn imuun -julkaisu

Työuupumus on organisaation ongelma. Ei ole OK, että neljäsosa porukasta uupuu ja heijastelee oireita ympäröivään organisaatioon ja siviilielämään. Työuupumusta pitää käsitellä systeemisenä ongelmana. Ei ole yksittäistapauksia.

Miksi itseohjautuvuus on pop?

Martela ja Karenko pohtivat Itseohjautuvuus -kirjassa itseohjautuvuuden lisääntymisen syiksi megatrendejä kuten nopeutuva muutos, lisääntyvä tietotyö ja lisääntyvä teknologia. Maailma muuttuu yhä nopeammin. Yksilöiden ja organisaation on tehtävä nopeita, fiksuja ja oikea-aikaisia päätöksiä. Tämä ei ole mahdollista korkeassa hierarkiassa. Toisaalta ihmiset myös odottavat työpaikalta enemmän. Enemmän vapautta, mahdollisuuksia ja tasapainoista kulttuuria. Milleniaaleille merkityksellisyys ja joustavuus ovat rahaa tärkeämpiä motivaattoreita. Siilot ja valtarakenteet on pakko purkaa, jos haluaa pärjätä. Martela kutsuu itseohjautuvuutta johtajuuden kriisiksi, missä motimutkaisten ja nopeasti muuttuvien asioiden ymmärtäminen ulkoistetaan yksilöille. Itseohjautuvuus on työkalu siihen, että asiakkaita ja henkilöstöä voidaan palvella paremmin.

Itseohjautuvuus ei toteudu itsestään toteamalla ihmisille ”olkaa itseohjautuvia”. Laura Sivula toteaa Miia Savaspuron Itseohjautuvuus tuli työpaikoille -kirjassa, että vapaus ei tarkoita, että töitä olisi vähemmän. Päinvastoin, työelämästä on tullut vaativampaa sekä ajankäytöllisesti että sisällöllisesti. Veera Iliev toteaa samassa kirjassa, että uupuminen johtuu usein kahdesta syystä: ihmisellä ei ole selvää käsitystä siitä, mitä häneltä odotetaan, ja hän vaatii itseltään liikaa. Petri Aukia jatkaa kirjassa samaan hengenvetoon, että itseohjautuvuus vaatii itsetuntemusta, tai kääntäen mitä suurempi ero on todellisen ja työminän välillä, niin sitä enemmän ihminen kipuilee itseohjautuvassa organisaatiossa.

Itseohjautuvuus on kaksiteräinen miekka. Itseohjautuvassa järjestelmässä stressiä aiheuttavat esimerkiksi epäselvät tavoitteet, työn jatkuva keskeytyminen, kiire, epäselvät vastuut, muutoksen jatkuvuus ja se, ettei työstä saa palautetta. Toisaalta, itseohjautuva järjestelmä tarjoaa mahdollisuuden säädellä omaa työtahtia, työssä saa kehittyä ja oppia, ja työssä on mahdollisuus vaikuttaa työtehtäviin sekä toimintatapoihin.

  • Itseohjautuvuuden ympärillä on hauskuusharha. Sosiaalisessa mediassa ei jaeta epäonnistumisia ja työpaikat kilpailevat työkulttuuriensa ylivoimaisuudella. Käytännössä itseohjautuvuus ei ole hauskaa. Itseohjautuvuus korostaa suorituskeskeisyyttä, rajattomuutta ja epävarmuutta. Tällaisessa ympäristössä pärjäämiseen vaaditaan itsetuntemusta, itseluottamusta, oma-aloitteisuutta ja kykyä tehdä itsenäisesti myös ei-hauskoja asioita.
  • Itseohjautuvuus tuo mukanaan vapaamatkustajaongelman, eli ihmisiä, jotka eivät työskentele yhteisen päämäärän hyväksi, mutta nauttivat eduista.
  • Kun päätöksentekomalleja ja rakenteita ei määritellä, niin organisaatioon muodostuu epävirallisia hierarkioita ja valtatyhjiö, missä äänekkäin tai näkemyksellisin pyrkii täyttämään johtajuuden tarpeen. Kiihtyvässä muutoksessa muutoshankkeet jäävät kesken, jolloin rakenteet ovat keskeneräisiä.
  • Moderni tietotyö aiheuttaa myös autonomiaharhan. Verkostoista tulee ennustamattomasti yhteydenottoja eri viestikanavia pitkin kellon ympäri, eikä ajankäyttöä voi oikeasti hallita.

Miten itseohjautuvuutta voi tukea?

TTL:n Kirsi Ahola toteaa, että työuupumus kehittyy aina työn ja työntekijän vuorovaikutuksessa. Decin ja Ryanin itseohjautuvuusteorian mukaan itseohjautuvan yrityskulttuurin tulee tarjota ihmiselle omaehtoisuudenkyvykkyyden ja yhteisöllisyyden tunteita.

  • Omaehtoisuus tarkoittaa, että ihminen on vapaa päättämään omista asioistaan ja motivaatio on sisäsyntyistä.
  • Kyvykkyys tarkoittaa, että työ tarjoaa haasteita ja onnistumisia.
  • Yhteisöllisyydessä ihmisiä arvostetaan ja heistä välitetään.

Organisaation tuki

TTL:n Vaikuttava työuupumusinterventio -julkaisun mukaan yksilötason tuki harvoin riittää korjaamaan työuupumusta. Pitää tehdä työtehtäviin ja -järjestelyihin liittyviä muutoksia. Vaikka itseohjautuvassa maailmassa organisaatiorakenteet ovat aina muutoksessa, niin tukirakenteiden tulee tarjota turvaa ja pysyvyyttä. Ihmisten kärsiessä uupumuksesta, tulee organsaation rakenteita katselmoida. Uupumus ei ole yksittäistapaus.  Organisaatiotasolla tulee järjestää asenteet, rakenteet ja toimintatavat mahdollisimman epäsuotuisiksi uupumukselle.

Pihlajalinnan Susanna Paarlahti esittelee Kauppalehden kolumnissa (15.10.2019) kanarianlintuteorian. Uupuva yksilö ei ole yksittäistapaus, vaan olosuhdetekijä. Yhteisestä kaivoksesta loppuu happi.

Organisaatiotasolla pitää kirkastaa kolme asiaa:

  • Tavoitteellinen johtaminen. Kiihtyvä muutos tarkoittaa, että organisaatiossa on aina käynnissä muutosprosessi. Muutoksen suuntaa ja tavoitteita tulee kommunikoida jatkuvasti ja pitkäjänteisesti. Tavoitteiden tulee olla kaikille selvät. Marika Toivola totesi Linkedinissä osuvasti, että hyvä johtaja ei anna asiantuntijoiden työskennellä ”rauhassa”, koska hän on itse vastuussa yhteisön rakentamisesta. Selkeät tavoitteet tarkoittavat, että johto tekee väsymättä työtä organisaatiotason itseymmärryksen lisäämiseksi kertomalla toistuvasti ja pitkäjänteisesti millainen organisaatio olemme, millaisia uskomuksia meillä on, millaisia arvoja meillä on ja mihin pyrimme. Hyvät johtamistavat vaikuttavat positiivisesti niin johdon, kuin työntekijöiden jaksamiseen. Kannattaa kiinnittää huomiota vakiintuneisiin hyvän johtamisen käytäntöihin, kuten säännöllisiin tiimipalavereihin, aktiiviseen palautteen antamiseen ja kiusaamisen estämiseen. Viestinnän hyvällä järjestämisellä on yleisesti positiivinen vaikutus henkilöstön jaksamiselle. Hyvään viestintään tulee kannustaa.
  • Päätöksentekoprosessi. Päätöksenteon prosessien tulee olla selkeitä. Itseohjautuvuus ei tarkoita epäselvää päätöksentekoa. Kaikille tulee olla selvää, kuka ja miten tekee päätökset, sekä keneltä voi kysyä neuvoa. Päätöksiä pitää uskaltaa tehdä nopeasti ja ketterästi. Itseohjautuvassa organisaatiossa tarvitaan paljon pelisääntöjä. Yksilötasolla organisaation tulee asettaa pelisääntöjä yksilöiden suojelemiseksi. Ei ole OK tehdä ylitöitä. Organisaation tulee vaatia yksilöä priorisoimaan tekemisiään. Toisaalta, ihmisten saadessa enemmän valtaa ja vastuuta, monet kehittyvät ammatillisesti aivan uudelle tasolle.
  • Psykologinen turvallisuus. Psykologinen turvallisuus tarkoittaa, että uskaltaa pyytää apua ja sanoa mielipiteensä. Organisaatiotason pelisääntöjen pitää mahdollistaa rakentava keskustelu. Psykologinen turvallisuus tarkoittaa myös, ettei kenellekään kuittailla, trollata tai piilovittuilla.

Organisaation tulee jatkuvasti panostaa ihmisistä huolehtimiseen, ihmisten opettamiseen toimimaan itseohjautuvasti ja ihmisten ammatillisen kehittymisen tukemiseen. Jokainen voi kantaa kortensa kekoon nostamalla epäkohdat esille ja hakemalla niihin ratkaisua. Kokemusten jakaminen ja keinojen miettiminen muiden kanssa myös ehkäisee stressiä.  Yhteisössä itsetuntoa voidaan tukea reflektiolla ja palautteenannolla, sekä yhteisöllisyyttä lisäävillä kampanjoilla, killoilla ja tapahtumilla. Tietoisuutta stressistä ja sen synnystä tulee lisätä. Työn tuottavuuden kannalta ehtiminen/jaksaminen/fiilis/yhteistyö ovat yhtä merkittäviä projektiriskejä, kuin aika/raha/sisältö/laatu. Suhtautumalla vakavasti työntekijöiden hyvinvointiin ja jaksamiseen esimiehellä on mahdollisuus ehkäistä suurempien ongelmien syntymistä.

Yrityksen johdon tulee käyttää valtaosa ajastaan ihmisten johtamiseen ja edellä mainittujen asioiden viestimiseen. Ihmisten tulee olla johtajan prioriteettilistan kärjessä. Siinä missä hierarkisessa organisaatiossa suurin osa johdon ajasta menee asiajohtamiseen, managementtiin, niin itseohjautuvuudessa suurin osa ajasta tulee käyttää ihmisjohtamiseen, leadershippiin.

Yksilön tuki itselleen

Yksilötasolla tulee tarjota työkaluja ja tietoa itseohjautuvuudessa toimimiseen. Itseohjautuvuus on taito, joka pitää oppia: Itseohjautuvan työntekijän pitää osata aikatauluttaa, priorisoida, ymmärtää yhteiset ja omat tavoitteet, kommunikoida läpinäkyvästi, luoda ja ymmärtää dataa, osata epäonnistua nopeasti. Näitä asioita ei opeteta muualla elämässä. Koulussa iskostetaan ensimmäiset 20 vuotta, että parhaaseen tulokseen pääsee hinkkaamalla itsenäisesti asioita täydellisyyteen. Nyt työelämässä pitääkin ymmärtää, että ripeä seiskan suoritus tai välitön avunpyyntö kollegalta ovat juuri oikeita toimintamalleja.

Tasapainoinen elämä rakentuu itsetuntemuksen harteille. Pentti Sydänmaalakka toteaa Älykäs itsensä johtaminen -kirjassa, että itsensä johtaminen on itseensä tutustumista. Itsetuntemus syntyy siitä, että hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Itseään arvostava henkilö on omissa silmissään riittävän hyvä, itsensä paras ystävä. Heikko itsetunto tarkoittaa, että on tyytymätön itseensä ja toivoo olevansa erilainen. Itsetunto rakentuu kolmen tukipylvään varaan, joita ovat turvallisuuden tunne, itsensä tiedostaminen ja pätevyyden tunne. Itsetunnon kehittäminen vaatii aktiivista ajatustyötä. Itsetuntemuksen ja itseluottamuksen harteille voi rakentaa itseohjautuvuutta. TTL:n Jari Hakasen Työuupumuksesta työn imuun listaa yksilön tärkeimmiksi voimavaratekijöiksi optimismin, itsetunnon, resilienssin ja systeemiälyn.

Wayne Dyer (1981) hahmotteli ajatusta itsetuntemuksesta ja tasapainosta janaksi. Janalla sairauksia hoidetaan välillä 1-2 ja laadukasta elämää tuotetaan välillä 2-3. Laadukkaan elämän tuottamiseen harvoin panostetaan riittävästi. Ellei mihinkään satu, niin tilanteeseen ei panosteta.

 

 

Pentti Sydänmaalakka toteaa, että itsensä johtaminen on konkreettista toimintaa, joka vaatii pitkäjänteisyyttä ja jämäkkyyttä. Itseohjautuvuus vaatii priorisointia, itsereflektointia, omien ominaisuuksien rehellistä arviointia, aikatauluttamista, itsekuria, toisten huomioimista, epävarmuuden sietämistä ja epämukavuusalueella olemista. Itseohjautuvuus on itsensä ylittämistä, joka luo ihmiselle sellaisia omaehtoisuuden kokemuksia, jotka läikehtivät positiivisesti muille elämän osa-alueille. Liitämme itseohjautuvuuteen positiivisia onnellisuuden, draivin ja innostuksen mielikuvia, vaikka todellisuudessa moni sairastuu uupumukseen juuri itseohjautuvuuden vuoksi. Hierarkiaan ja selkeisiin tehtäviin tottuneet ihmiset johtavat itseään kyltymättömällä ankaruudella. Koulussa tai aikaisemmissa työpaikoissa piti opettajalle tai pomolle näyttää aina parastaan, ja nyt kun itse on oma opettajansa ja pomonsa, niin kierre on valmis. Armoton pomo seuraa pään sisällä joka paikkaan.

Työelämän tarjoaman roolin tulee tarjota selkeät raamit siihen, kuinka yhdessä sovittuihin tavoitteisiin päästään. Rooli antaa valtaa ja tuo vastuuta. Tavoite antaa päämäärän ja suunnan. Vapautta on suunnitella yksin tai yhdessä polku nykyhetkestä tavoitteeseen.

Yksilötasolla ajattelun ja toiminnan muokkaaminen vaatii motivaatiota, aikaa ja energiaa. Työn lisäksi työuupumisen kehittymiseen voi liittyä työntekijän omat ominaisuudet, kuten voimakas velvollisuudentunto ja liialliset vaatimukset oman suoriutumisen suhteen. Huonot selviytymiskeinot stressitilanteessa voivat näkyä esimerkiksi taukojen väliin jättämisenä ja työpäivän toistuvana pidentämisenä. Työntekijän ja työolosuhteiden välillä oleva ristiriita kehittyy työuupumukseksi, kun tilanteeseen ei saada ratkaisua yksilön tai työyhteisön taholta. Aikaisella uupumisen ehkäisyllä on mahdollista estää vakaviakin seurauksia. Pidä siis huolta itsestäsi sekä työkavereistasi.

Laadukas elämä rakentuu laadukkaiden elämäntapojen ympärille. Pyri pitkäjänteisesti luomaan fiksuja toimintamalleja, ”tapoja”. Ajattele elefanttia ja ratsastajaa. Tavat ovat elefantti. Yksinkertainen, mutta voimakas vaistojen ja tarpeiden varassa toimiva olento. Tietoinen mieli on ratsastaja. Fiksu ja ajatteleva, mutta heikko. Kuormituksen tai stressin kasvaessa tavat ajavat ajattelevan mielen yli. Tavan sisäistäminen vaatii aikaa ja energiaa. Kehu itseäsi pienistä voitoista ja hairahduksen sattuessa saata itsesi takaisin oikealle polulle. Yksinkertaisen tavan oppimiseen menee keskimäärin 66 päivää. Vaaditaan pitkäjänteisyyttä.

Viisi vinkkiä sinulle

1. Ole armollinen

Ole armollinen itsellesi. Tämä motivoi ja rohkaisee. Kehittää itseluottamusta. Koe säännöllisesti kiitollisuutta kaikesta mitä olet saavuttanut. Kun tunnet miten pitkän aikavälin saavutukset palkitsevat, priorisoit fiksummin. Teet varmasti parhaasi. Oleta näin myös muista.

Pidä mielialasta huolta. Hyvä fiilis auttaa motivoitumaan, motivaatio auttaa keskittymään, keskittyminen auttaa saamaan aikaan. Onni ja tasapaino löytyvät hyvistä ihmissuhteista ja suhteesta itseen. Ei kummastakaan, vaan molemmista. Onni ja tasapaino löytyvät vaativuuden ja lujuuden, sekä lempeyden ja hyväksynnän kautta. Pitää tuntea itsensä haasteiden kautta hyödylliseksi ja samalla olla armollinen, kun aika tai puhti välillä loppuu.

Ole tietoinen, että pystyt itsetietoisuuden keinoin vaikuttamaan omiin tunteisiin ja reaktioihin. Sinulla on kyky kontrolloida asioiden sinussa aiheuttamia tunteita ja sinulla on kyky tarkastella tätä prosessia. Kannattaa pyrkiä positiiviseen tunneilmastoon. Tämä onnistuu tietoisesti käsittelemällä negatiivisia tunteita ja vahvistamalla positiivisia tunteita.  Kun jotain tapahtuu, niin voit valita miten asiaan reagoit. Käsittele negatiiviset tunteet rakentavasti ja vahvista positiivisia fiiliksiä.

2. Ole jämäkkä

Opettele sanomaan ”EI”.

Vastuun kantamisen ensimmäinen askel on opetella rajoittamaan omaa vastuualuettaan, priorisoimaan tekemisiään ja tekemään asiat valmiiksi asti. Jos kaikkeen sanoo ”Kyllä”, niin ei oikeasti hallitse omaa elämäänsä tai aikaan saamisiaan. Jaa aika ja energia fiksusti. Aina on varaa parantaa.

Tee myös paskahommia. Töissä on aina paljon motivoivia ja innostavia tehtäviä, mutta  muista tehdä myös noita tylsiä tehtäviä. Älä silti täytä päivääsi niillä. Älä vapaamatkusta, mutta älä myöskään ole pelkkä paskan lapioija.

Mittaroi. Kirjaa viikon ajan työaikasi ja tekemäsi tehtävät. Selvitä mihin aikasi menee. Sitten on helpompi miettiä, mitkä ovat välttämättömiä ja toisaalta mihin aika riittää. Pohdi mihin käytät aikasi töissä. Töissä tulee olla luovia taukoja ja innovatiivisuutta niin yksin kuin porukalla.

Suunnittele ja tee pienissä paloissa. Tee loppuun. Valmiiksi saaminen energisoi. Ihminen suunnittelee aina liian optimistisesti. Isot tavoitteet eivät valmistu koskaan.

Priorisoi. Mitkä asiat ovat oikeasti tärkeitä pitkällä aikavälillä? Saat enemmän aikaan, kun sinulla on vähemmän tehtäviä.

Tee nopeasti. Älä sorru perfektionismiin, vaan julkaise. Löydät työn kyllä uudelleen edestäsi, ellei se ole riittävän hyvä.

Tsekkaa Eisenhowerin päätösmatriisi avuksi.

3. Hae tasapainoa

Huolehdi päivittäisestä palautumisesta. Työn vastapainoksi tarvitaan lepoa ja ajatukset työstä irroittavaa tekemistä. Anna itsellesi tilaa ja aikaa priorisoida, innovoida ja kehittää tuotantokapasiteetti (PC) pelkän tuotannon (P) lisäksi. Tauot, ”Whitespace” on se missä sekä palautuminen että oivallukset tapahtuvat.

Elä kokonaista elämää. Jaa aikaa ja energiaa sopivasti kaikille elämänalueille. Reflektoi ja tutki itseäsi. Reflektointi on oppimisen avain. Pyri ”laadukkaaseen osallistumiseen”. Onko tämänhetkinen toimintasi parasta mitä voit antaa tämän ryhmän toimintaan?

Kehitä muutoskyvykkyyttäsi. Muutos vain lisääntyy tulevaisuudessa. Resilienssi tarkoittaa, että muutos on jatkuvasti läsnä, mutta silti pyritään saavuttamaan, saamaan valmiiksi ja kehittymään paremmiksi.

4. Auta

Kuuntele, auta ja johda edestä muita. Usein oma pätevyydentunne vahvistuu muita auttamalla.

Valitse taistelusi huolella. Myös mielessäsi. Pyri tietoisesti vähentämään niiden asioiden pyörittelyä, joista sinulla ei ole kontrollia. Kaikkeen ei tarvitse ottaa pakonomaisesti kantaa. Luo oma ÄLÄ-KOSKE- lista, johon listaat kaikki ne asiat, joihin sinun ei pidä kajota. Tässä voi auttaa Stephen Coveyn esittämä ajatus kolmesta ympyrästä. Laajin ympyrä kuvastaa kaikkia asioita, joista voit huolestua, mutta joihin sinulla ei ole mitään kontrollia (sää, maailmantalous, politiikka..). Keskimmäinen ympyrä pitää sisällään asiat, joihin voit jollain tavalla välillisesti vaikuttaa. Pienin ympyrä kuvaa asioita, joista sinulla on aito kontrolli.

5. Pyydä apua

Koska yksinkertaiset asiat ovat elämässä usein niitä vaikeimpia, niin apua omaan hyvinvointiin tarttumiseen on paljon tarjolla. Sano kollegalle tai esihenkilölle, että puhti on pois. Molemmat varmasti taholtaan tukevat sinua.

Hommaa valmentaja, joka pehmeästi ohjaa sinut paremmalle polulle.

Jos olet ihan piipussa, niin marssit ensin työterveyteen, sitten HR:n pakeille. Pari viikkoa sairaslomaa ja sen jälkeen varovaisesti kevennetyllä kuormalla liikkeelle.

Jari Hietaniemi
Palveluarkkitehti

Goforen tavoitteena on olla tunnustettu työkulttuurin uudistaja ja paras mahdollinen työyhteisö. Missiomme on muuttaa maailmaa entistä paremmaksi. Voimme parantaa työelämää kehittämällä muun muassa työskentelyn tapoja, työkaluja ja työn yhteisöllisyyttä. Blogisarjassa pohdimme käytännön keinoja tietotyöläisen jaksamisen tukemiseen.

Lähteet:

TTL: Työstressi ja -uupumus

THL: Työikäisten mielenterveys

Jari Hakanen, 2018, Työuupumuksesta työn imuun

Ahola, Toppinen-Tanner, Seppänen, 2016, Vaikuttava työuupumusinterventio : Systemaattinen katsaus ja toimintaohjeita

 

Jari Hietaniemi

Jari Hietaniemi

Jari on yksi Goforen monilahjakkaista palveluarkkitehdeista. Hänen ydinosaamistaan on monimutkaisten sekä laajojen tietojärjestelmähankkeiden suunnittelu ja vetäminen. Jarin filosofian mukaan projektipäällikkö on tarvittaessa myös myyntiedustaja, innovaattori, laatupäällikkö, tekninen suunnittelija ja henkilöstöesimies samassa paketissa. Hänen monipuolinen kokemuksensa ja valmentava tyylinsä vievät projektit laadukkaasti maaliin sekä tuovat myös uudenlaista ajattelua ja draivia kohdeorganisaatioon.

Linkedin profile

Piditkö lukemastasi? Jaa se myös muille.