Maakuntauudistuksen kaksi puolta

Maakuntauudistuksen maaginen vuosi 2020 lähestyy vääjäämättä ja nopeasti. Muutokset ovat jo meneillään tai suunnitteilla. Suuntaa haetaan monin paikoin tai jo tehtyjä suunnitelmia puretaan ja pohditaan voiko tämä kaikki vielä peruuntua. Tässä kohtaa voisi pohtia miksi halutaan muutosta ja mitkä muutokset kannattaa tehdä? Onko kyseessä uudelleenorganisointi vai jotakin muuta?

Uudistuksessa on oikeastaan kaksi puolta. Pureudutaan tässä molempiin puoliin ja muutamaan näkökulmaan. Ensimmäinen näkökulmista on uusien organisaatioiden syntyminen ja toinen vanhojen organisaatioiden uudelleenmuotoutuminen.

Maakunnat syntyvät

Maakunnat syntyvät vuoden 2020 alussa, kun maakunnat muodostetaan nykyisen maakuntajaon pohjalta. Maakunnat tulevat järjestämään mm. sosiaali- ja terveyspalvelut, pelastustoimen tehtävät, alueiden ja niiden elinkeinoelämän kehittämisen, yritys-, työ- ja elinkeinopalvelujen järjestämisen sekä kotouttamisen edistämisen. Tehtävät siirtyvät maakuntiin mm. ELY-keskuksista, TE-toimistoista, aluehallintovirastoista ja kunnista

Maakuntien prioriteetti on tietenkin varmistaa palveluiden jatkuvuus ja maakuntalain velvollisuuksien täyttäminen.  Toisin sanoen palkat täytyy saada maksettua myös tammikuusta 2020 eteenpäin ja peruspalveluiden pyöriä. Vaikka palveluiden jatkuvuus on tärkeää, täytyy samalla katsoa tulevaisuuteen, jotta nyt ei tehdä valintoja, jotka myöhemmin tulevat kalliiksi. Ja nyt ei puhuta vain rahasta.  Tehdyt päätökset toimivat pahimmillaan uuden esteenä tai päätösten muuttaminen käy työlääksi ja aikaa vieväksi. Pitäisi siis tehdä päätöksiä, jotka mahdollistavat tulevat päätökset parannuksista.

Maakuntien syntymisen yhteydessä tulisi miettiä myös johtamista ja kulttuurin muodostamista. Haasteeksi tulee koostaa uusi organisaatio monesta organisaation osasta koostuvista siiloista ja vaarana on, että tämä toimii liian kattavasti uuden lähtökohtana. Tämä on riski organisaatiokulttuurin osalta, mutta myös arkkitehtuurinäkökulmasta. Tiedonhallinnan ja järjestelmien lähtökohdaksi muodostuu helposti siilot, joiden purkaminen voi olla aikaa vievää ja kallista. Näiden päälle mm. digitaalisten palveluiden rakentaminen on vaikeaa.

Tärkeää on tietenkin ymmärtää mihin ollaan menossa. Maakuntien visio 2023 antaa tälle suuntaviivoja. Valinnoissa olisi tässä kohdin hyvä huomioida jatkuvuuden lisäksi tulevaisuuden mahdollistaminen. Pyritään hakemaan uusia vaihtoehtoja ja erityisesti ratkaisuja, jotka voivat omalta osaltaan tukea myös tulevaa vaihetta vuoden 2020 jälkeen, jolloin tavoitteena on parantaa toimintaa asiakkaiden näkökulmasta, saavuttaa kustannussäästöjä ja yleisesti ottaen kehittää toimintaa.

Kuntien uuden identiteetin luominen

Erityisesti kuntien asema muuttuu uudistuksen myötä. Tästä puhutaan vähemmän eli käytännössä toimintoja luovuttavista organisaatioista. Kuntien lisäksi myös monen muun tehtäviä siirretään maakuntiin, mutta kuntien osalta vaikutus on suuri, koska heiltä lähtee suuri osa toimintoja maakuntien puolelle. Jäljelle jää toimialueet, jotka ovat investointirahoissa ja ylipäätään huomiossa jääneet vähemmälle tähän asti sote-toimintojen varjossa.

Millaiseksi muodostuu kunnat? Organisaatioiden pienentyessä on mahdollisuus uudistua rohkeasti; keventää hierarkkisuutta, pyrkiä itseohjautuvuuteen, toimia ketterämmin ja muuttaa työn tekemisen kulttuuria. Tämä loisi uudet puitteet myös toimialojen kehittämiselle ja kunta alustana -ajattelulle. Resurssien vähentyessä palveluiden digitalisointi on yhä tärkeämpää, jotta palvelut pysyvät laadukkaina ja helposti saatavina.

Nyt on siis loistava tilaisuus uudistua! Uudistua niin johtamisjärjestelmän kuin kulttuurinkin kannalta.

Ai niin, se asiakas

Asiakkaan tulisi olla kaiken suunnittelun lähtökohta. Tämä ei tarkoita esimerkiksi maakuntakohtaisten portaaleiden tekemistä, vaan aidosti asiakkaan näkökulman ottamista huomioon. Digitaalisuus mahdollistaa esimerkiksi asiakkaille tasapuolisen kohtelun sekä monialaisen palveluiden tarjonnan saumattomasti organisaatiorajojen ylitse. Samalla myös työntekijän puoli uudistuu. Monipuolinen datan hyödyntäminen ja indikaattorit antavat mahdollisuuden seurata missä mennään. Lähtökohtana tulisi olla hyvinvoinnin mittaaminen ja jatkuva parantaminen.

Nyt ei ole aika todeta, että tätä on jo yritetty huonolla menestyksellä, vaan on aika tunnistaa uusia mahdollisuuksia, tehdä ja uudistua. Kun joka tapauksessa pitää muuttua, kannattaa olla ajamassa muutosta isosti kuin olla passiivisena muutoksen kohteena.

Palataan asiakaslähtöisyyteen tarkemmin seuraavassa bloggauksessa sekä Digitaalinen Suomi 2018 -tapahtumassa, jossa voit tavata asiantuntijoitamme aiheeseen liittyen.

Kiinnostuitko?

Kerro miten tavoitan sinut, niin palaan asiaan.