Blogi 25.11.2020

Miten päästä agileen mielentilaan?

Kiva kun löysit tämän artikkelin! Se sisältää varmasti hyvää tietoa, mutta pidäthän mielessä, että se on kirjoitettu 4 vuotta sitten.

Ketteryys, Agile, on mielentila. Kun on ketterä mielentila, niin kaikki muu seuraa perässä. Unohtakaa työkalut, unohtakaa prosessit, keskittykää ihmisiin ja ketterään filosofiaan. Niinhän me ketterät coachit teille kerromme.

Tämä on tietysti totta. Mutta meiltä usein unohtuu se ikävä tosiasia, että mielentilan vaihtaminen vaatii työtä. Kun tietyt ajatteluvat on sisäistetty, vaatii niistä poisoppiminen aktiivista ponnistelua. Sohvaperunasta ei tule Janni Hussia vaikka kuinka katsoisi Youtubesta hänen treenivideoitaan, ja ilman pitkäjänteistä ja jatkuvaa ketteryyden harjoittamista työelämässä mistään organisaatiosta ei tule ketterää.

Miten siis aloittaa matka siihen vaikeasti tavoiteltavaan agileen mindsettiin?

Muuta mittareita

Yleensä on niin, että sitä saa mitä mittaa. Ihmiset haluavat näyttää parhaan puolensa ja koska mittarit ovat ne asiat, jotka näkyvät ulospäin, niin niihin panostetaan. Siksi, jos halutaan oikeasti muuttaa mindsettiä siihen, että tuotetaan arvoa asiakkaalle, niin pitää antaa tuottajasta lähtöisin olevien mittarien jäädä historiaan (maksoiko se mitä luvattiin, tuliko se siinä ajassa kun luvattiin ja onko siinä kaikki mitä luvattiin). Sen sijaan pitää mitata sitä mitä asiakas oikeasti saa (tuottaako palvelu hyötyä? Tuottaako palvelu/tuote hyötyä suhteessa siihen laitettuun panokseen? Onko tällä tuotteella palvelulla potentiaalia tuottaa vielä enemmän hyötyä asiakkaalle?).

Tämä lienee myös paras tapa muuttaa organisaatiota ihmiskeskeisemmäksi: sen sijaan, että mitataan kuinka hyvin ihmiset noudattavat määräyksiä, mitataan sitä, miten he itse pystyvät ottamaan vastuuta ja tekemään oikeita asioita oikein. Siitä lähtee aito itseohjautuvuus.

Tee agilea

Japanilaisissa itsepuolustuslajeissa on olemassa käsite shuhari[1]. Se tulee kolmesta sanasta

shu: noudata sääntöjä
ha: riko sääntöjä
ri: ole sääntö

Tämä pätee agileen hyvin. Kun on ketterän matkan alkutaipaleella on todella suotavaa aloittaa hyväksi havaituista metodeista, esim. scrumista. Ja kun olet vähän aikaa tehnyt töitä valitsemallasi työkalulla, luultavasti huomaat, että sen eväät ovat aika ohuet ja se vaatii säätämistä. Ja jos se tapahtuu arvoja noudattaen, niin se on täysin oikein. Mutta jos suoraan lähtee kylmiltään rikkomaan sääntöjä, niin luultavasti rikkoo jotain. Vähän samalla tavoin kuin hyvät muusikot voivat improta, aloittelijat varokoot.

Vältä projekteja

Tämä luultavasti herättää eniten keskustelua. Kaikki tietävät mikä on projekti: sillä on aikataulu, budjetti ja määritelty tuotos. Eikä siinä ole mitään pahaa. Mutta projektin ongelma on siinä, että se keskittyy pitkälti tulevaisuuteen. Kun lähdet liikenteeseen ketteryydellä, haluat tehdä asioita oikein nyt. Perustekniikka tekemisessä pitää saada selkärankaan. Ongelma on siinä, että kun alussa keskittyy korjaamaan kaikkia organisaatiossa piilossa olleita ongelmia, alun alun työtahti ei välttämättä päätä huimaa. Jos samaan aikaan on niskassa projektin tulevaisuudessa uhkaavat tiukat aikarajat, vaatii todella jäätävää kylmähermoisuutta keskittyä tekemään asioita oikein.

Sen sijaan, että tekisit projekteja, mieti, paljonko kannattaa sijoittaa kuussa tuotekehitykseen ja katso, että saat sille investoinnille katetta. Katso, että teet oikeita asioita oikein.

Yhteenvetona

On helppoa sanoa siirtyvänsä ketterään mielentilaan, mutta se ei tapahdu sormia napsauttamalla. Eikä se ole maali, vaan ketterämmäksi pitää pyrkiä koko ajan. Välillä tulee takapakkia ja sitten huomaa tehneensä asioita taas hölmösti. Ei se mitään. Me emme tee virheitä, me opitaan.

agile

Ari Lahti

Takaisin ylös