Blogi • 25.05.2022

Yritykset eettisinä toimijoina

Yritykset eettisinä toimijoina

”Etiikka on hyvän ja pahan, oikean ja väärän kysymysten pohdiskelua”, vastaa filosofian tohtori ja Helsingin yliopiston dosentti Henrik Rydenfelt kysymykseeni siitä, miten hän itse määrittelee käsitteen ”etiikka”. Käsitettä käytetään arkisessa keskustelussa usein monilla erilaisilla tavoilla. Etiikan luonne on edelleen filosofien debatin kohteena, mutta Rydenfelt itse päätyy siihen näkemykseen, että etiikka voisi olla jopa tiedettä, tieteellistä tutkimusta siitä mikä on hyvää ja pahaa.

Kuuntele koko podcast-jakso, jossa keskustelemme Henrikin kanssa yritysetiikan teemoista ja yritysten olemassa olon tarkoituksesta. Jakson löydät SoundCloudista, Spotifysta sekä YouTubesta.

Valitettavasti ei kuitenkaan ole olemassa ”totuuskooppia”, yleispätevää menetelmää, joka kertoisi meille mikä on totta, vaan käsityksemme tästä perustuu aina ihmisten ennakko-oletuksiin ja havaintoihin maailmasta.  Skotlantilainen filosofi David Hume on aikoinaan esittänyt Humen giljotiinina tunnetun periaatteen, jonka mukaan tosiasioista ei voi minkäänlaisen pätevän päättelyn avulla johtaa moraalisia väittämiä. Rydenfelt kuitenkin ajattelee, että Humea on tässä kohtaa ylitulkittu ja että etiikassakin voisi silti olla olemassa itseään korjaava prosessi, jonka avulla pystyttäisiin tekemään oletuksia siitä, miten asioiden tulisi olla, osittain samalla tavalla kuin tieteessä yleisesti tehdään

Haastattelin Rydenfeltiä toukokuussa 2022, jolloin yritysetiikka oli vahvasti pinnalla Ukrainan sodan vuoksi. Sodan vaikutuksesta monet yritykset ovat olleet pakotettuja tekemään hyvin nopeita eettisesti perusteltuja päätöksiä liiketoiminnan lopettamiseksi Venäjällä. Myös informaatiovaikuttamisesta Venäjän toimien yhteydessä puhuttiin paljon. Rydenfeltin rauhoittava näkemys kuitenkin oli, että Venäjän informaatiovaikuttaminen oli toistaiseksi ollut yllättävänkin alkeellisella ja vanhanaikaisella tasolla.

Modernin informaatiovaikuttamisen ja Venäjän roolin siinä, voi ajatella tulleen suuren yleisön tietoon Yhdysvaltojen vuoden 2016 presidentinvaalien jälkipyykin yhteydessä. Tällöin nousi esiin Cambridge Analytican ja Facebookin toiminta, jossa käytettiin kehittyneitä data-analytiikan menetelmiä muun muassa äänestäjien poliittisiin mielipiteisiin vaikuttamiseen. Tämä tapaus nosti monien ihmisten tietoisuuteen sen, miten hienovaraisilla ja kohdennetuilla menetelmillä informaatiovaikuttamista on nykymaailmassa mahdollista tehdä. Kyseisen kaltaista kehittynyttä vaikuttamista Venäjän taholta ei Rydenfeltin käsityksen mukaan kuitenkaan ole nyt havaittu, vaan enemmänkin vaikuttamisyritykset ovat olleet vanhanaikaisempia ja perinteisempiä. Lähinnä on keskitytty toistelemaan itselle myönteisiä väitteitä tai toisaalta esimerkiksi salakuuntelemaan ihmisten viestintää eri palveluissa. Nämä ovat siis käytännössä samoja toimintatapoja, joita KGB on käyttänyt jo 50-luvulla tai jopa aikaisemminkin.

Facebookiin toiminnasta syntynyt kohu on nostanut esiin myös pohdintaa yritysten vastuusta ja yritystoiminnan päämääristä. On pohdittu voiko yritys päättää, että kun he ovat määritelleet yritystoimintansa tarkoituksen tietyllä tavalla, niin tämän päämäärän tavoitteleminen jollain tavalla pyhittäisi keinot. Eräät Facebookin työntekijät ovat esimerkiksi esittäneet, että koska heidän liiketoimintansa päätavoite on yhdistää ihmisiä, niin jos tämän toiminnan sivuvaikutuksena ihmisiä kuolisi terrorihyökkäyksessä, se olisi sellaista, joka yrityksessä tulisi vain hyväksyä. Tämän väitteen Rydenfelt kumoaa. Tosin hän myöntää, että kysymys on monimutkainen. On selvää, että jos yritys määrittelisi päämääräkseen esimerkiksi jotakin, joka on laitonta, tämä ei olisi yleisesti hyväksyttävää. Mutta myös lain ulkopuolella on paljon asioita, joita ei voi hyväksyä.

Yritysten yksi haaste onkin se, että koska organisaatiot muodostuvat lukuisista ihmisistä, jotka edustavat erilaisia arvomaailmoja ja moraalisia näkemyksiä, on mahdollista, että työntekijöiden toimesta esitetään yrityksen arvoista poikkeavia ajatuksia tai toimitaan tavoilla, joita ylin johto ei hyväksy. Aiemmin kuvatussa tapauksessa myös Facebook puolustautui vedoten yksittäisten työntekijöiden yksityisajatteluun. Rydenfelt kuitenkin näkee tapauksen esimerkkinä siitä, että organisaatiossa ei ole ollut kaikki asiat kunnossa. Yrityksen johto ei voi paeta vastuutaan. Kyse on siitä, että yrityksen arvot eivät saa jäädä sanahelinän tasolle, vaan niiden tulee todella määrittää toimintaa. Silloin kun yrityksen arvot todella edetään todeksi päivittäisessä toiminnassa, yritykseen valikoituu samanhenkisiä ihmisiä ja yrityksen kulttuuri muodostuu arvojen mukaiseksi. Näin Facebook-esimerkin kaltaisia asioita ei Rydenfeltin mukaan pääse tapahtumaan.

Jostain syystä yritykset puhuvat usein mieluummin vastuullisuudesta kuin etiikasta. Tähän on varmasti monia syitä, osa historiallisia ja osittain kyse voi olla vain siitäkin, että etiikka käsitteenä koetaan vaikeaksi. Vastuullisuus kuitenkin määrittää ja rajaa sitä millä tavalla ja mitä asioita yritykset voivat tehdä ja siinä mielessä käsitteenä se lähestyy etiikan käsitettä.

Osakeyhtiölaki määrittää, että yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille. Jonkin verran on viime aikoina keskusteltu siitä, onko tämä määrittely riittävää. Rydenfelt ei kuitenkaan näe tässä ristiriitaa yritysten eettisten päämäärien kanssa. Laki ei sano, että tämä olisi yritysten ainoa tarkoitus, eikä myöskään määrittele, että yritysten olisi pakko maksimoida voittonsa. Kyse on enemmänkin siitä, että yhteiskunta on antanut yrityksille oikeuden ja mahdollisuuden toimia tämän päämäärän eteen sillä, ehkä kirjoittamattomalla, oletuksella, että yrityksistä on myös monenlaista muuta hyötyä eri sidosryhmille ja koko yhteiskunnalle. Näin ollen lainsäätäjän tulee samalla myös asettaa rajat sille millä tavoilla voittoa ei tule tavoitella.

Haasteena onkin, että tähän jää väistämättä iso, harmaa alue, koska lainsäädäntö aina kulkee maailman ja teknologian muutosten perässä. Kenties voisikin ajatella, että yksi osa meidän teknologian kehittäjien vastuunkantoa onkin, että nostamme aktiivisesti esiin tunnistamiamme riskejä ja epäkohtia, jotta niihin kyettäisiin yhteiskunnan ja lainsäädännön taholta ajoissa.

Kristiina Härkönen

Kristiina työskentelee Goforella kestävän kehityksen johtajana – unelmatyössään. Hän on ollut aina intohimoinen paremman tulevaisuuden rakentaja niin ihmisille kuin planeetalle. Hän uskoo, että teknologia ja digitalisaatio voivat olla merkittäviä tekijöitä aikamme isompien haasteiden ratkaisuissa. Samaan aikaan ne ovat usein myös haasteiden aiheuttajia. Teknologia itse on neutraali asia, ihmiset päättävät kuinka sitä käytetään. Meidän täytyy määritellä mihin tarkoitusperiin osaamistamme ja resurssejamme käytämme. Yritysten tulee ymmärtää vastuunsa kestävän tulevaisuuden rakentajina. Kristiina on ollut Goforella vuodesta 2003 ja sinä aikana nähnyt yrityksen kasvun kuudesta työntekijästä kansainvälisesti toimivaksi, satojen ihmisten organisaatioksi. Hän on työskennellyt ohjelmistokehittäjänä, arkkitehtuurin ja projektijohtamisen konsulttina sekä myynnissä ja liiketoimintajohtajana. Vapaa-ajalla Kristiina nauttii luonnossa rentoutumisesta, metsäseikkailuista koiransa kanssa sekä mökkeilystä.

Linkedin profileTwitter profile

Piditkö lukemastasi? Jaa se myös muille.