Koodia ja kotielämää

Vuonna 2015 sain aikaan elämäni parhaan koodinpätkän. Käytettynä kielenä oli DNA, ja tuloksena oli itseoppiva pieni tyttölapsi. Omasta mielestäni tietysti maailman suloisin.

Ennen tytön syntymää suhtauduin isyyteen ilon- ja hieman pelonsekaisinkin ajatuksin. Toisaalta olin innoissani uudesta perheenjäsenestä ja toisaalta olin myös huolissani siitä, kuinka työn ja perheen yhteensovittaminen tulee luonnistumaan. Isyyden alkutaival sisälsi myös huolta tyttäremme terveydestä, minkä vuoksi vierailimme ensimmäisten kolmen viikon aikana sairaalassa tiheästi. Onneksi terveyshuolet pikkuhiljaa hälvenivät ja työpaikka mahdollisti alussa pitkän isyysloman, jolloin saimme rauhassa hakea perhe-elämän ensiaskeleita.

Ensimmäisestä vuodestani työssäkäyvänä isänä muodostui varsin myönteinen kokemus. Yksi merkittävä tähän vaikuttanut tekijä oli työpaikan ja perheen välinen yhteispeli. Goforen isyysmyönteisessä kulttuurissa on ollut helppo sovittaa yhteen työ- ja perhe-elämän aikatauluja, haastaa itseään älyllisesti vaippojen vaihdon välissä sekä jakaa työkavereiden kesken elämän iloja ja suruja. Erityisen kiitollinen olen ollut siitä, että sekä kotiin että töihin on aina saanut tulla sellaisena kuin on: isänä, puolisona, työntekijänä, työkaverina – ja ihan vaan Anttina.

Toinen vuoteni isänä alkoi kolmen kuukauden mittaisella isyys- ja hoitovapaalla. Kotona olemiseen tottuminen vei oman aikansa, sillä koodaaminen ja asiakaskontaktit vaihtuivat yhtäkkiä samojen rutiinien toistamiseen, pyykkikoneen pyörittämiseen ja tytön kävelemään opettelun treenaamiseen. Näin jälkikäteen ajateltuna isyysvapaa oli itselleni monella tapaa arvokas ajanjakso. Opin paremmin ymmärtämään, kuinka läheiset ihmissuhteet ovat elämän voimavara, joista on tärkeää pitää huolta. Kun elämä kotona sujuu, myös työn tekeminen maistuu. Lisäksi pieni etäisyys työelämän päivittäisistä kiireistä auttoi näkemään työyhteisön arvon oman jaksamisen, kehittymisen sekä yhteenkuuluvuuden tunteen tukijana.

Isän rakas ”Koodinpätkä” täyttää kohta kaksi vuotta. Kasvamassa on mitä ilmeisimmin goforelainen, sillä numerot ja kirjaimet ovat aivan ykkösjuttu, ja Muumi-tietokoneen käyttö sujuu jo näppärästi. Myös Goforen paidoissa komeilevat apinat ovat tulleet tytölle tutuiksi yhteisten hassuttelujen myötä. On suurenmoista saada seurata, kuinka uusia koodirivejä syntyy kasvun ja kehityksen myötä joka päivä lisää. Tätä koodia yritän parhaani mukaan – yrityksen ja erehdyksen kautta – suurella kiitollisuudella tulkita.

Hyvää isänpäivää kaikille!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *