Suomi on vienyt maailmalle jäänmurtajia ja ollut niistä syystäkin ylpeä. Toimiva digitaalinen yhteiskunta on myös vahva vientituote, mutta se ei ole vielä saanut yhtä suurta näkyvyyttä. Digitaalinen korjausvelka uhkaa kuitenkin Suomen kilpailukykyä. Maamme tarvitsee nyt rohkeaa teknologiapolitiikkaa pysyäkseen kehityksen kärjessä.
Suomessa on rakennettu toimiva digitaalinen yhteiskunta, mutta sitä ei ole opittu pitämään saavutuksena. Goforen toimitusjohtaja Mikael Nylund tiivistää suomalaisen menestyksen yhteen asiaan:
”Kaikkein keskeisintä on ennakkoluuloton halu ja kyky hyödyntää teknologiaa yhteiskunnan rakentamisessa”, hän sanoo.
Julkisen sektorin digitalisaatiossa on kyse toimintatavoista, ei vain ohjelmistoista. Tekniset rakennuspalikat on Nylundin mukaan helppo tunnistaa: digitaalinen identiteetti, keskitetyt ja jaetut tietovarannot sekä ristiinkäytön mahdollistava infrastruktuuri. Ne voi kopioida kuka vain. Vaikeampaa on siirtää sitä, mikä on pinnan alla.
”Läpinäkyvyys tarkoittaa, että kerrotaan, mitä tietoa käytetään, mihin sitä käytetään ja mihin sitä ei käytetä. Ja että annetuista lupauksista pidetään kiinni”, Nylund painottaa.
Tekoäly on uudistaja, ei vain säästökeino
Keski-Euroopassa digitaalisiin rekistereihin suhtaudutaan usein varauksella. Silti suurin osa ihmisistä antaa nurisematta kansainvälisille teknologiajäteille luvan kerätä dataa itsestään. Nylundin mielestä liika varovaisuus ei ole turvallinen valinta, vaan riski jo itsessään.
”Hyvään hallintoon kuuluu modernien digitaalisten palveluiden rakentaminen. Riskien väistely ei ole hyvää hallintoa”, hän sanoo.
Molemmissa tapauksissa ei ole kyse siitä, etteikö Keski-Euroopassa osattaisi rakentaa järjestelmiä. Kyse on siitä, uskalletaanko ne kytkeä yhteen.
Juuri tekoäly ja digitalisaatio ovat myös Suomen tulevan kilpailukyvyn kannalta ratkaiseva kynnyskysymys. Nylund on kuitenkin tilanteesta huolissaan: Suomella oli etumatka digitalisaation ensimmäisessä aallossa, mutta kärkiasemaa ei enää ole näkyvissä.
Nylund korostaa, että tekoälyä ei pidä supistaa säästötyökaluksi. “Sillä voidaan tehdä parempia palveluita ihmisille.”
Suomen oma keskeneräinen urakka – visio loppui kesken
Gofore teetti keväällä 2026 kaksiosaisen selvityksen, jossa tutkimuslaitos Verian haastatteli 30 julkishallinnon johtajaa ja johtavaa asiantuntijaa. Selvityksen mukaan näkemystä Suomessa kyllä olisi, mutta nykyiset hallintorakenteet estävät yhteisen linjan syntymisen.
”Suomi on hyvä ylläpitämään status quota, mutta muutosvelka kasvaa, kun muut maat etenevät nopeammin digitalisaatiossa ja tekoälyn hyödyntämisessä”, haastateltava tiivistää.
Nylundin mielestä ongelman ytimessä on kylläisyys.
”Olemme Suomessa rakentaneet onnistuneesti sen, mikä alkoi tietoyhteiskuntaohjelmista. Sitten visionäärisyys loppui”, hän arvioi.
Kyse ei ole niinkään rahasta vaan suunnan puutteesta. Vanhojen järjestelmien ylläpitoon sitoutuu pääomaa, jota tarvittaisiin kipeästi uuden luomiseen.
Teknologiateollisuus puhuukin digitaalisesta korjausvelasta. Vertaus on tuttu teiden ja siltojen puolelta: kun investoinnit laiminlyödään, velka kasvaa.
Julkisen sektorin digitalisaatio vaatii siilojen murtamista
Vanhan alasajoa pitäisi Nylundin mukaan johtaa määrätietoisemmin. Nykyiset rakenteet eivät siihen taivu, sillä vahvat sektoriministeriöt toimivat siiloissa. Havainto toistuu selvityksessä:
”Kukaan ei uskalla tulkita yhtenäisesti. Sama kysymys ratkaistaan kymmenellä eri tavalla – tai jätetään ratkaisematta”, yksi haastateltavista sanoo.
Ratkaisuksi selvityksessä ehdotetaan yli hallituskausien ulottuvaa kansallista digistrategiaa ja poikkihallinnollista toimitusyksikköä, jolla olisi valtuudet ohittaa siilojohtaminen.
Kuten eräs haastateltava muotoilee asian: ”Valtioneuvoston valtuuttama iskuryhmä. Nyt sanon sen näin.”
Suomen kilpailukyky vaatii rohkeampaa suuntaa
Kevään 2027 eduskuntavaalit ratkaisevat paljon. Seuraavan hallituksen linjaukset määrittävät suomalaisen digitalisaation suunnan ja vaikuttavuuden pitkälle tulevaisuuteen.
Jos Nylund saisi päättää, hallitusohjelmasta löytyisi ainakin tämä yksi tavoite: Suomi takaisin Euroopan kärkeen digitalisaatiossa.
Käytännössä se vaatii tekoja kolmesta tulokulmasta:
1. Investointikyvyn vapauttamista vanhojen järjestelmien ylläpidosta uuden kehittämiseen
2. Digitalisaation-osaamisen nostamista määrätietoisesti vientipolitiikan ytimeen
3. Rohkeaa teknologiapolitiikkaa, jonka avulla valitaan Suomen kärkialat
Viennissä vastuu ei ole yksin elinkeinoelämällä tai valtiolla. Yritykset myyvät ratkaisunsa, mutta valtio luo edellytykset. Esimerkiksi Viro on näyttänyt, miten pitkälle valtionhallinnon valjastaminen viennin tueksi voidaan viedä.
Nylund haastaakin jokaisen johtajan ja asiantuntijan pohtimaan: “Mitä meidän organisaatiossamme aiotaan tehdä, jotta digitalisaatiosta ja tekoälystä saadaan aito hyöty irti?”
Mitkä ovat Suomen julkishallinnon digitalisaation kiihdyttämisen prioriteetit ja esteet?
