Blogi • 21.11.2022

Psykologinen turvallisuus – miltä se tuntuu minusta?

Psykologinen turvallisuus – miltä se tuntuu minusta?

Olin mukana järjestämässä Agile meetuppia Tampereella ensimmäistä kertaa koronapandemian jälkeen. Ensimmäisten vieraiden saapuessa paikalle, huomasin heti, kuinka upeaa on tavata samanhenkisiä ihmisiä pitkästä aikaa yhdessä, samassa paikassa. Melko nopeasti tilan täytti iloinen puheensorina, jossa kuulumisia vaihdettiin tuttujen ja toistaiseksi tuntemattomien kesken sujuvasti.

Meetuppien yksi tarkoitus on verkostoitua ihmisten kanssa, joilla on sama kiinnostuksen kohde: tällä kertaa siis Agilen osalta itsensä johtaminen sekä itsetuntemuksen rooli psykologisen turvallisuuden rakentamisessa. Puhujiksi saimme Just Sopivasti -brändin Antti Niemen, Sleekin Jari Hietaniemen sekä Goforen Terhi Ahon. Sattumalta meidän puhujia yhdisti kirjan kirjoittaminen, eli aiheet olivat todella läheisiä puhujille.

Psykologinen turvallisuus ruokkii ideointia

Mietin jo etukäteen, mitä psykologinen turvallisuus tarkoittaa minulle. Minulle psykologinen turvallisuus tarkoittaa tilaa, jossa minun on mahdollista olla oma itseni niin hyvine kuin huonoine puolineen. Turvallisessa tilassa minun on helppo ideoida ja innostua, samoin kuin olla erimieltä ja oppia. Minun on helppo viljellä ajatusten siemeniä niin, että kanssaihmiset voivat kasvattaa siemenistä isompia ja entistä timanttisempia yhdessä, toisiamme tukien. Koska minulla sitten on ollut tällainen olo?

Minulla on onni olla osa työyhteisöä, jossa tuetaan toinen toista ja samalla esimerkiksi ideoidaan ilman toisten ajatusten tuomarointia. Annetaan ajatusten lentää ja tartutaan kollegan ideoihin ja luodaan siitä suurempi, jättimäisempi, ehkä jopa epärealistinenkin välillä, tärkeimpänä ajatuksena, että ei rajoiteta luovuutta. Tämänkaltainen innovointi sopii minulle erinomaisesti, kun tiedän, että ympärillä olevat kollegani ovat valmiita heittäytymään. Tyypillisesti tunnen olevani kuin ilmapallo, joka on juuri karkaamassa toisen kädestä. Nauru raikaa ja tunnen, että konkreettisesti saadaan aikaiseksi jotain merkityksellistä. Yhteenkuuluvuuden tunne kasvaa ja koen onnistumisen tunnetta.

Psykologinen turvattomuus saa ihmiset vetäytymään

Miltä minusta tuntuu, jos psykologista turvallisuutta ei ole riittävästi? Huomaan itsestäni sen, että helposti muutun hiljaiseksi – en halua jakaa ajatuksiani tai ideoitani, vaikka niitä olisikin. Jos olen minulle uuden tiimin kanssa tekemisissä, monesti tämä näkyy hiljaisuutena myös tiimin osalta. Silloin hyödynnän muutamia keinoja, jos tunnistan tämän tilan ajoissa. Minkälaisia keinot sitten voisivat olla?

Tyypillisesti työpajamaisen tapaamisen alussa minulla on ns. ice breaker, etäaikana se voi olla esimerkiksi jonkun kuvan etsiminen netistä, mikä kuvaa työpajan aihetta tai tunnetta siihen. Kuvien lisäksi olen käyttänyt myös sitä, että edellinen selittää seuraavan kuvan, jolloin vältytään siltä, että joutuisi paljastamaan liikaa omasta elämästä (jos ei sitä aidosti itse halua). Näistä saa monesti hauskoja tarinoita, jotka kuvan laittanut sitten voi joko vahvistaa oikean suuntaisiksi tai täysin keksityiksi havainnoiksi. Jos tilanne muuttuu yllättäen ja kesken jotain työpalaveria, oma luontainen tapani on keventää tunnelmaa. Monesti turvattomuus tuntuu myös painostavalta. Tunnelmaa voi helposti (ja usein myös tahattomasti) kohentaa tekemällä jotain outoa, jotain mille voi itse nauraa ja mihin muut voivat yhtyä. Samalla voi kysyä, onko näin sattunut muille koskaan ja onko joku helppo tapa toipua tästä yhdessä.

Psykologista turvallisuutta voi tukea luomalla yhteisen kokemuksen

Meetupissa Terhi Aho ohjasi meille vahvuuksien tunnistamis-harjoituksen pareittain:

Muistele, missä olet onnistunut lähiaikoina (työ- tai vapaa-aikana, iso tai pieni, yksin tai yhdessä):

A kertoo omasta onnistumisestaan. Mitä hän teki ja mitä tapahtui.
B kuuntelee ja poimii toisen kertomuksesta asioita, jotka kuvaavat henkilön vahvuuksia.
B kertoo, mitä vahvuuksia hän toisessa tunnisti kertomuksen myötä.
Sama harjoitus toisin päin.

Jos tämä tehdään tiiminä isommalla porukalla, voi lopuksi tehdä vielä reflektion – miltä tämä tuntui ja minkälaisia havaintoja kukakin teki.

Palaute tämän harjoituksen jälkeen oli, että uskomatonta, miten tuntemattoman kanssa juttelu vain 5 minuutin ajan vahvisti luottamusta niin paljon, että haluaa tehdä jatkossa yhteistyötä kyseisen henkilön kanssa. Tämän harjoituksen helmi on myös omien vahvuuksien voimistaminen, kun ne kuulee jonkun toisen sanomana. Tämä on siitä mukava harjoitus, että tämän voi tehdä halutessaan ystävän, puolison, kollegan tai asiakkaan kanssa – kokeile tätä harjoitusta ja kerro, miten harjoitus toimi sinulla. Minkälaisia oivalluksia havaitsit harjoituksen jälkeen?

Kiitos kaikille osallistujille. Toivottavasti kohdataan agile-teeman äärellä pian uudestaan!

Jos kiinnostuit psykologinen turvallisuus -teemasta, tässä muutama lukusuositus:

https://mieli.fi/tutkittua-tietoa/psykologinen-turvallisuus-lisaa-koettua-tyon-merkityksellisyytta-ja-vahentaa-tyoperaista-uupumusta-etatyossa/

https://www.psycon.com/blogi/psykologinen-turvallisuus-ja-kuinka-se-toteutetaan


Etsimme joukkoomme aktiivisia muutosagentteja!
Lue lisää ja hae

Vahvuutenamme on monimuotoinen joukko eri alojen asiantuntijoita, joille haluamme tarjota parhaat mahdollisuudet kehittyä ja kukoistaa sekä työssä että sen ulkopuolella.

Katso avoimet työpaikkamme ja liity joukkoon!

Katja Luumi

Agile on ollut vuodesta 2005 lähtien Katjan työelämässä ja on hiljalleen hiipinyt myös arkitekemiseen. Katja on työskennellyt sekä isoissa organisaatioissa, että pienemmissä kokoonpanoissa. Eri rooleissa toimiminen tuo perspektiiviä eri rooleissa toimimiseen ja toisen asemaan asettumiseen. Katjan vahvuus on tehdä töitä tosissaan ja pilke silmäkulmassa. Toisten auttaminen ja yhdessä tekeminen saa Katjan innostuksen kuplimaan.

Linkedin profile

Piditkö lukemastasi? Jaa se myös muille.