Digitaalisuus kaipaa vastapainoa älykkään kaupungin kehittämisessä

Kun minua pyydettiin kirjoittamaan teksti Smart City 2017 -tapahtumaa varten ryhdyin miettimään minkälaisella kulmalla asiaa lähestyisin. Teema on laaja, joten aiheita riittää. Olisiko se kenties älykkäisiin kaupunkeihin ja liikkumiseen liittyvät alustatalouden mahdollisuudet vai kiinteistö- ja rakennusalan digitalisaatio, joihin molempiin teemoihin olen viime aikoina myös työni puolesta jonkin verran perehtynyt. Vaikka nämä olisivat olleet mielenkiintoisia aiheita, päädyin kuitenkin lopulta pohdinnassani erilaiseen lähestymistapaan. Idea tuli sattumalta Habitare 2017 -messuilla Signals-näyttelystä, jossa yhtenä teemana oli Offline-käsite.

Yhä useampi meistä valitsee kaupungin asuinpaikakseen ja tekee niin myös tulevaisuudessa. Asuminen tiivistyy ja tehostuu. Kotimme ovat täynnä digitaalisuutta, monet meistä käyttävät suuren osan päivästä joko koneen ja puhelimen äärellä. Myös asiat kaupunkiympäristössä, kuten rakennukset, autot, pyörät, tiet, valot ja mainokset saavat kaikki uusia digitaalisia elementtejä. Sanotaan, että kaikki mikä vaan voi, digitalisoituu. Tämän lisäksi lisätyn todellisuuden sovellukset tuovat uuden ulottuvuuden kaupunkikuvaan, eikä pelkästään Pokemónien muodossa. Suurimmalla osalla näistä innovaatioista on tarkoituksena tehdä ihmisen elämästä sujuvampaa erilaisissa elämäntilanteissa sekä kaupungeistamme turvallisempia ja puhtaampia. Ulkoisesti asiat menevät vauhdilla eteenpäin ja nämä parannukset ovat tietysti tervetulleita. Miten ennen löysimmekään perille kaupungilla ilman Google Mapsia?

Entä sitten sisältäpäin? 

Monella megatrendillä on yleensä myös vastatrendi. Digitaalisuuden kautta on elämistämme myös tullut monimutkaisempaa tietotulvan muodossa. Emme aina välttämättä pysty keskittymään oleelliseen jatkuvien keskeytysten takia. Tähän kun lisää tiivistyvän kaupunkikuvan ja täysimittaisen digitalisaation, voi lopputulos olla sellainen mikä ei ole ihmiselle pitkässä juoksussa hyväksi. Muistin muutama vuosi takaperin nähneeni netistä brasilialaisen Polar-oluen mainoksen, jonka pääosassa oli olutkylmentäjä, joka pystyi pysäyttämään 1,5 metrin säteellä kaikki puhelimen datayhteydet. Teknologian avulla pystytiin siis antamaan ihmisille hetki aikaa keskittyä toisiinsa oluen äärellä. Maailmalla jotkut hotellit ovat alkaneet tarjota Free Wifin tilasta Wifi Free -alueita joissa voimme päästä hetkeksi digitaalista maailmaa hetkeksi pakoon. Oma itsekurimme ei välttämättä riitä ottamaan irtiottoa, mutta 15 minuutin täydellistä rauhaa voisi tehdä yhdelle ja toiselle hyvää.

Voisiko näitä samoja ajatuksia miettiä laajemmassakin mittakaavassa älykkäässä kaupunkikuvassa? Kaupungeissa voisi olla systemaattisesti koostettuja alueita joissa pääsemme hetkeksi pakoon kaikkea näitä ärsykkeitä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se voisi olla vaikka puistonpenkki, jolle istuessamme pääsemme hetkeksi irti digitaalisesta maailmasta.

Voiko älykäs kaupunki olla myös henkinen kokemus? 

Tutkimusten mukaan monet kaupungit ovat jo alkaneet tarjoamaan paikkoja, joissa ihmiset voivat hetken rauhoittua. Hyvä esimerkki Goforen Helsingin toimiston lähellä Kampissa on Hiljaisuuden kappeli, jonka tarkoituksena on tarjota ohikulkijalle hetki rauhaa. Vaikka en varsinaisesti uskonnollinen olekaan, niin pidän mielen kehittämistä ja rauhoittamista ihmiselle tärkeänä asiana. Luulen, että vastaaville paikoille tulee jatkossa olemaan enemmänkin tilausta ihmisten hyvinvoinnin näkökulmasta. Haasteeksi saattaa kuitenkin muodostua se, että miten ihmiset saadaan käyttämään näitä palveluita. Tähän ratkaisuksi saattaisi soveltua tuoreen Nobelistin Richard Thalerin kehittämää tuuppausta (nudging), jota mm. Isossa-Britanniassa on käytetty auttamaan ihmisiä tekemään parempia päätöksiä arjessa, kuten ohjaamaan koululaisten ruokailua enemmän kasvispainoitteiseen suuntaan.

World Economic Forum loi alkuvuodesta listan maailman henkisimmistä kaupungeista. Listauksen pohjalla oli datana muun muassa UN World Happiness report ja OECD Better Life Index. Suomesta listalle pääsi Turku ja muutkin Pohjoismaat olivat hyvin edustettuina. Näissä kaupungeissa on huolehdittu siitä, että kaupungissa on tilaa rauhoittumiselle, kuten kirjastoja, museoita ja viheralueita ja muutenkin paljon stressiä vähentäviä elementtejä. Suomessa näille asioille on todella hyvätkin edellytykset jotka voivat tuoda kilpailuetua siinä, että saadaan pidettyä ja houkuteltua meille parhaat kyvyt, ja mikä tietysti tärkeintä, onnellisia ja hyvinvoivia ihmisiä. Nämä yksilöt ovat niitä jotka omaksuvat uusia trendejä nopeammin kuin muut ja toimivat ajatusjohtajina muulle yhteiskunnalle. Oleelliseksi asiaksi nousee myös se, miten yksilön identiteetti on yhteensopiva kaupungin identiteetin kanssa. Uskon, että kaupungit jotka panostavat ihmisten henkiseen hyvinvointiin ja digitaalisuuden tasapainoon saavat tulevaisuudessa merkittävän etulyöntiaseman.

 

Smart city -blogisarja: Gofore valmistautuu 31.10.-1.11. järjestettävään älykästä kaupunkikehitystä käsittelevään Smart City -tapahtumaan. Siellä pääset kuulemaan lisää Johda-palvelukokonaisuudesta ja palveluistamme työkulttuurin kehittämiseksi. 

 

Sarjan muita kirjoituksia:

Antti Vienamo: Omnikanavainen kuntalaiskokemus

Riikka Vilminko-Heikkinen: Johtamiskulttuuri tukemaan älykästä kaupunkia