Goforella on tehty nyt jo jokunen vuosi työtä eettisen toimintakyvyn kehittämiseksi (Mediatiedote 2021). Tarkoituksena on ollut kehittää henkilöstön eettistä osaamista, esimerkiksi taitoja tunnistaa eettisiä kysymyksiä ja kysymysten eettisesti relevantteja piirteitä, sekä taitoa käydä eettisiä keskusteluja.
Teknologian parissa työskentelevillä ihmisillä on usein halu saada käyttöönsä valmiita työkaluja. Diskuteeraajia ja käsien heiluttelijoita arvostetaan vähemmän kuin heitä, jotka saavat asioita toimimaan. Eettistä toimintakykyä kehitettäessä ei ole kuitenkaan missään vaiheessa ollut aivan helppoa määritellä, mitä eettisyydellä tarkalleen ottaen tarkoitetaan. Etiikalle filosofian osa-alueena on ominaista, että se pakenee lopullisia, teräviä määrittelyitä. Kysymys on tietenkin lopulta hyvästä elämästä ja hyvistä teoista, mutta kovin tarkkoihin määritelmiin ei päästä.
Mitä eettisyys meiltä vaatii?
Yksi esiin noussut erityiskysymys on kysymys etiikan vaativuudesta. Jos lähdemme esimerkiksi tekemään eettisiä kysymyksiä herättävää projektia tai otamme uuden asiakkuuden eettisiä kysymyksiä herättävältä toimialalta, voimmeko edelleen puhua eettisyydestä syyllistymättä tekopyhyyteen?
Etiikan historiasta emme saa lopullisia vastauksia. On esimerkiksi moraalifilosofeja, joiden mukaan eettisyys edellyttää hyvin täydellistä pidättäytymistä erilaisista asioista, kuten nautinnoista, omaisuuden keräämisestä, tiettyjen asioiden syömisestä tai juomisesta, tietynlaisista tai kaikista seksuaalisista harrasteista tai joistakin näiden yhdistelmästä. Ideaalina voi olla näkemys jonkinlaisesta pyhimyksestä, jonka esimerkkiä meidän on seurattava, vaikka emme hänen tasoaan saavuttaisikaan.
On kuitenkin myös moraalifilosofeja, jotka eivät aseta vaatimustasoa näin korkealle. Heidän mukaansa meillä on toki velvollisuuksia muita ihmisiä ja muuta maailmaa kohtaan, mutta niillä on rajansa. Meille jää myös vapautta toimia kuten haluamme, kunhan velvoittava minimitaso on täytetty. Tämä ei tarkoita, ettemmekö voisi tehdä enemmänkin kuin meiltä vaaditaan, eikä sitä etteikö olisi hyvä tehdä enemmän. Etiikassa puhutaan tähän liittyen supererogatorisuudesta (Tieteen termipankki): sillä tarkoitetaan kaikkea sitä hyvää, jota voisimme tehdä, mutta johon meillä ei ole velvollisuutta.
Etiikan vaativuus yrityksessä
Näkisin itse, että liiketoiminnan etiikassa ollaan lähempänä jälkimmäistä filosofiaa. Yritys ei voi lähteä kovin haastavaan moraaliseen kilvoitteluun ilman, että se lakkaisi olemasta yritys. Goforella ei esimerkiksi ole velvoitetta osallistua vain projekteihin, joissa viritetään enkelien harppuja virheettömään eettiseen harmoniaan. Mutta on silti olemassa moraalisesti velvoittava perustaso, josta emme tingi.
Tämä velvoittava perustaso on yksi eettisen toimintakyvyn rakentamisen peruskysymyksistä. Ja koska etiikka ei tarjoa lopullisia vastauksia, myöskään tätä perustasoa ei voida määritellä lopullisesti ja tyhjentävästi. Tavoitteena on kuitenkin, että tavalliset ihmiset tunnistavat arkisessa työssään eettisiä kysymyksiä, keskustelevat niistä yhdessä toisten tavallisten ihmisten kanssa, etsivät niihin eettisesti perusteltuja ratkaisuja, ja toimivat johtopäätösten mukaisesti.
Etiikka voi olla myös sitä, että ei koskaan lopeteta miettimästä miten voisi olla vielä parempi ihmisenä tai yrityksenä. Mutta etiikka ei saisi olla ainoastaan sitä.
Vaikuttavuutta, ei pelkkää varovaisuutta
Kun puhutaan eettisyydestä, päädytään helposti puhumaan pidättäytymisen, kieltojen ja varovaisuuden termeillä. Tästä näkökulmasta puhumme siitä, millaisia rajoja etiikka asettaa sille mitä saamme tehdä.
Kysymystä etiikan vaativuudesta voidaan pohtia paitsi pidättäytymisen myös toiminnan vaikutusten näkökulmasta. Goforella on töissä paljon ihmisiä, jotka haluavat tehdä enemmän kuin minimin. Kuulun itsekin heihin. Haluamme työllämme tehdä paitsi rahaa, myös maailmasta paremman paikan.
Maailmaa voi tietysti muuttaa myös pidättäytymällä. Esimerkiksi omaa toimintaansa on mahdollista muuttaa niin, että se aiheuttaa vähemmän kärsimystä ja päästöjä. Lisäksi voi esimerkkinsä avulla ohjata muita toimimaan samoin. Mutta pidättäytymisen vaikutukset ovat rajalliset: jotta asiat paranisivat, yleensä jonkun on myös tehtävä jotain, ei vain välttää tekemästä pahaa.
Maailman muuttaminen tekemällä on erilaista ja sotkuisempaa kuin pidättäytymällä. Rakenteiden muuttamiseen liittyy aina kysymyksiä siitä, kuka muutoksesta hyötyy ja kärsii. Nämä kysymykset vaativat aina eettistä puntarointia, ja taustakseen riittävää tietoa muutoksen vaikutuksista. Nykyaikaisen liberalismin suurhahmo John Rawls puolusti yhteiskuntafilosofiassaan periaatetta, jonka mukaan yhteiskunnalliset eriarvoisuudet on järjestettävä siten, että yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevat hyötyvät niistä. Tämä ei ole huono periaate myöskään eettisessä palvelukehityksessä.
Kysymys etiikan vaativuudesta ei harmillisesti ratkennut tässäkään kirjoituksessani. Työ eettisen toimintakyvyn kehittämiseksi jatkuu. Pioneereina voimme kuitenkin jo sanoa esimerkkiämme seuraaville, että kysymys on lopulta arkisesta asiasta. Pyhimys ei tarvitse olla, mutta pitää keskustella mistä ei tingitä.
Ja jos haluaa parantaa maailmaa, pitää ymmärtää, että maailma on monimutkainen paikka. Työllämme on monenlaisia vaikutuksia, myös sellaisia, joita emme toivoisi. Eettisinä toimijoina meidän on kyettävä perustelemaan itsellemme ja muille, että työmme vaikutukset kokonaisuutena kestävät eettisen arvioinnin.
